5 karmivaa tarinaa Halloween-lukemiseksi

Suomessa pyhäinpäivä ja rapakon takana Halloween kolkuttelevat ovella, joten päätin ottaa juhlasta kaiken irti ja kasata teille lukulistan täynnä karmivia tarinoita syysiltojen ratoksi. Joukosta löytyy romaaneja ja novelleja, kestosuosikkeja ja kenties uusia löytöjä, hirviöitä ja vampyyreita – siis varmasti jokaiselle jotakin.

Muistakaa varata yöpöydälle valkosipulia, krusifiksi ja pyhää vettä, ihan vain varmuuden vuoksi. Nautinnollisia lukuhetkiä!

halloweenpostaus1

Bram Stoker: Dracula
Stokerin Dracula on goottisen kauhun klassikko. Vuonna 1897 ilmestynyt teos jäi kirjailijan ainoaksi todellisen suosion saavuttaneeksi teokseksi, mutta sitä on ilmestymisen jälkeen varioitu useita kertoja. Kirjasta on tehty elokuvaversio vuonna 1992, joka ansaitsee tulla nähdyksi. Siinä Draculan roolin esittää Harry Pottereistakin tutuksi tullut Gary Oldman.

Mary Shelley: Frankenstein
Mary Shelleyn Frankenstein – tai Uusi Prometheus on sekin klassikko. Tarina kertoo tohtori Victor Frankensteinista, joka kokoaa ruumiinosista uuden ”ihmisen” ja herättää sen henkiin. Arvatenkin, tieteellisestä kokeilusta ei voi seurata mitään hyvää. Mary Shelley oli teoksen kirjoittaessaan vain 18-vuotias ja se julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1818 – ilman hänen nimeään.

Joseph Sheridan Le Fanu: Carmilla
Carmilla on goottisen kauhun unohdettuja helmiä. Tarina on novelliksi pitkä ja romaaniksi lyhyt, mutta lukukokemuksena sitäkin mielenkiintoisempi. Naisvampyyri Carmilla valitsee uhrikseen nuoren Lauran, jota metsästää väsymättömästi. Tarinan kerrotaan vaikuttaneen paljon myös Bram Stokerin Dracula muotoutumiseen.

Robert Luis Stevenson: Tohtori Jekyll ja Herra Hyde
Tohtori Jekyll ja Herra Hyde on klassista kauhua, kuten niin moni muukin tämän listan kirjoista. Teoksessa tiivistyy hyvän ja pahan kamppailu ihmismielessä, kun tohtori Jekyll onnistuu lontoolaisessa laboratoriossaan valmistamaan aineen, jolla hän pystyy muuttumaan paholaismaiseksi herra Hydeksi.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Ystävät hämärän jälkeen on pohjoismaista kauhua parhaimmillaan. Ajvide Lindqvistin teos nuoresta Oskarista ja tämän uudesta kummallisesta ystävästä Elistä oli aikoinaan niin pelottava, etten uskaltanut lukea sitä loppuun. Kirjasta on tehty myös kaksi eri leffaa, toinen ruotsissa (Let the Right One In) ja toinen Yhdysvalloissa (Let Me In). Ruotsalainen versio on ainakin todella hyvä!

Karmivaa Halloweenia kaikille!

allekirjoitusminna

 

Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea

Viime vuosina olen huomannut viehättyneeni varsin pitkiin kirjojen nimiin. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville päätyi nimensä vuoksi kirjastosta yöpöydälleni, The Time-Travels of the Man Who Sold Pickles and Sweets sai kaivamaan setelin esille kairolaisessa kirjakaupassa.

Jonas Jonasson on selvästi pitkien kirjannimien ystävä. Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on yhä lukulistallani, mutta Lukutaidoton joka osasi laskea tarttui mukaani erään kirjastoautovierailun päätteeksi. Jonassonin toinen romaani kertoo Nombeko Mayekon tarinan. Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan syntynyt tyttö oppii slummissa laskemaan, vaikka kouluun ei huussintyhjentäjällä ole asiaa. Hökkeleiden keskellä varttuva tyttö oppii myös lukemaan ja kohtalokkaan onnettomuuden jälkeen palvelemaan maan atomipommiohjelmasta vastaavaa insinööriä. Kun olot tutkimuslaitoksessa alkavat käydä tukaliksi, pakenee Nombeko Ruotsiin. Nuoren naisen hoiviinsa päätyy vahingossa myös atomipommi, jota ei pitäisi edes olla olemassa. Tällaistahan voi käydä kenelle vain, eikö? Afrikkalaistyttö löytää ympärilleen ruotsalaisia ystäviä, joiden avulla hän yrittää toimittaa atomipommin turvallisesti Ruotsin kuninkaalle.

jonasson1

Atomipommin ympärille kietoutuneen pääjuonen lomaan Jonasson on punonut lukuisia pienempiä tapahtumasarjoja. On kuningashuoneen palvontaa ja sen tuhoamisyrityksiä. On hyppyjä lentokoneesta, repullinen rahaa ja hätiköiviä, ruotsalaisia turvallisuusjoukkoja. Älykäs Nombeko tovereineen kehittelee lukemattomia suunnitelmia atomipommin varalle, mutta yksi kerrallaan ne menevät kauhistuttavalla tavalla mönkään. Vuodet ja suunnitelmat kuluvat, mutta atomipommi hallitsee joukkion elämää. Kaltaiselleni tapa-ahdistujalle kirja aiheutti välillä inhottavaa kiemurtelua. Juuri kun kaikki näytti vihdoin järjestyvän, törttöilee joku niin että päähenkilöiden elämä jää jälleen junnaamaan paikalleen moneksi vuodeksi. Oikea elämä on pausella juonitteluiden viedessä kaiken ajan.

Laura Jänisniemen suomennos Jonassonin tekstistä on soljuvaa ja rikasta. Kirjan huumori on herskyvää, välillä räikeästi näkyvillä, toisinaan taas yksittäisiin sanoihin kätkettynä. Historiallisten tapahtumien ujuttaminen mukaan juonikuvioihin tekee tekstistä samaistuttavaa ja uskottavaa.

Ehkä Jonasson on halunnut jyrkillä juonikäänteillään korostaa ihmisten tapaa kehittää järjettömiä pakkomielteitä mitä kummallisimmista asioista. Emme osaa luovuttaa, vaikka joskus se voisi olla kaikkein järkevin ratkaisu. Ihminen jää helposti oman elämänsä sivustakatsojaksi pyörimään epämääräiseen välitilaan, kun huomio kiinnittyy prioriteetiksi nostetun hullutuksen edelle. Tosielämässä nuo pakkomielteet eivät ehkä ole yhtä massiivisia kuin kuninkaan syökseminen vallasta tai atomipommi, mutta elämänsä saa kyllä junnaamaan paikalleen pienemmilläkin oikuilla.

Kaiken kaikkiaan Lukutaidoton joka osasi laskea on nerokas opus, mutta 180 asteen käännöksiä nähdään niin paljon, että kirjan toisella puolikkaalla huulilta karkaa automatkoilta tuttu kysymys ”Are we there yet?”.

allekirjoituslaura

★★★☆☆
Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea
Suomentanut: Laura Jänisniemi
WSOY, 2014
417 sivua
Luettavaksi kirjastosta.

Maaret Kallio: Lujasti lempeä

Maaret Kallion Lujasti lempeä oli keikkunut lukulistallani jo hyvän aikaa ennen tämän blogiprojektin aloittamista. Se saapui kirjaston varaushyllyyn sopivasti muutama viikko sitten ja aloitin lukemisen innoissani teoksen ajatuksesta: ei valmiita self-help tyylisiä ohjeita, vaan pikemminkin ajattelemisen aihetta ja reflektoitavaa omaan elämään.

Moni varmasti tuntee Kallion tv:stä, sillä hän on ollut mukana muun muassa Ensitreffit alttarilla ja Kielletty rakkaus -sarjoissa. Kallio on kirjoittanut myös Lujasti lempeä -nimistä blogia Helsingin Sanomille, jota olen itse seurannut aina silloin tällöin.

lujastilempea2

Ennakko-odotukseni Lujasti lempeä -kirjasta täyttyivät täydellisesti, sillä Kallio antaa kirjassaan sitä, mitä taka-kannessa lupaa. Kirjoitustyyli on sopivan kepeä ja keskusteleva, mutta samalla myös no, lujan lempeä. Pidin erityisesti Kallion ajatuksesta, että me ihmiset kaipaamme lujuutta ja vaativuutta, mutta samalla meidän pitää pystyä olemaan myötätuntoisia ja hyväksyviä itseämme kohtaan. Tarvitsemme siis sopivasti haastavaa ja innostavaa tekemistä voidaksemme hyvin.

Kallion pääviesti tuntuu olevan, että omaa keskeneräisyyttään tulisi oppia sietämään ja sen kanssa pitäisi oppia tasapainoilemaan. Kokonaisuudessaan kirja tiivistää hyvin viime aikoina omassakin mielessäni jo virinneen ajatuksen siitä, että onnellinen elämä ei tosiaan ole pelkkää iloa ja auvoa, vaan siihen kuuluu koko tunteiden kirjo ilosta suruun ja innostuksesta pettymyksiin.

Valmiita neuvoja onnelliseen elämään tai hyvän elämän saavuttamiseen ei tästä teoksesta tosiaan saa, mutta ajattelemisen aiheita on tarjolla sitäkin enemmän. Kallio antaa joissakin luvuissa harjoitustehtäviä, joissa opetellaan esimerkiksi kuuntelemaan ja huomioimaan omia tunteita. Koin tehtävät kivaksi piristykseksi tekstin joukossa ja ne tuntuivat lopulta oikeastaan aika hyödyllisiltäkin. Mitä tietoisempi olet omista tavoistasi ajatella ja reagoida tilanteisiin ja ihmisiin, sitä enemmän pystyt olemaan tunteidesi herra sopivalla, lempeällä tavalla.

Teoksen helposti lähestyttävä kieli ja Kallion tapa kohdata lukija ihmisenä tekivät lukukokemuksesta positiivisen. Hanki kirja siis käsiisi, jos suomalainen self-help ja itsestäsi oppiminen kiinnostavat.

allekirjoitusminna

★★★☆☆

Maaret Kallio: Lujasti Lempeä
WSOY, 2016
216 sivua
Luettavaksi kirjastosta.

Kuuden kirjan mittainen esittely

Tässä se nyt on, Bibbidi Bobbidi Bookin ensimmäinen postaus! Viikon somerummutuksen jälkeen te, rakkaat lukijat, saatte viimein nähdä ja kuulla, mistä tässä meidän moneen suuntaan tähyävässä projektissamme oikeastaan on kyse. Tämänkaltaista – ja osittain toivottavasti myös parempaa – sisältöä voitte odottaa myös tulevaisuudessa.

Suomen 10 suosituinta kirjablogia katsellessa huomaa hämmentävän faktan: suurin osa sisällöstä perustuu ainoastaan kirja-arvioille, jotka koostuvat kirjan kansikuvasta ja tekstistä. Se ei meitä haittaa, pidämmehän itsekin arvioita blogimme selkärankana, mutta meistä tuntui, että oli aika tuoda suomalaiseen kirjablogimaailmaan jotain uutta.

Jo tästä postauksesta löydät monia erilaisia palikoita: on kuvia, tekstiä, mutta myös ääntä! Valitsimme molemmat kotihyllyistämme kolme kirjaa, jotka jollakin tavoin kuvaavat meitä lukijoina. Sen lisäksi, että vain esittelisimme kirjat teille, luimme jokaisesta teoksesta pienen katkelman ääneen. Lukunäytteet löydät upotettuina tästä postauksesta. Tulevaisuudessa aiomme ruotia kirjoja ja lukemista podcasteissa, videoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Lauran valinnat:

bibopostaus02

Anne Frank: Päiväkirja

Työssäni toimittajana minua ovat ajaneet eteenpäin alusta asti tavallisten ihmisten tarinat. Jokaisella meistä on nippukaupalla juttuja, joista muutkin saisivat varmasti paljon irti. Näitä tarinoita haluan kirjoittaa muille, mutta päästä myös niitä itse lukemaan. Anne Frankin Päiväkirja on osoitus siitä, että aivan tuiki tavallisen ihmisen kokemukset ovat arvokkaita ja opettavaisia. Jokainen meistä ei onneksi joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin Anne, mutta omia tunteitaan ja havaintojaan ei tulisi vähätellä. Omistamani kirja on muuten ostettu Amsterdamista Anne Frankin talosta, jota voin suositella aivan varauksetta. Kirja voi olla myös voimakas matkamuisto.

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset

Intohimoisesta suhtautumisestani lukemiseen voin kiittää suurimmaksi osaksi äitiäni, joka jaksoi lukea iltasatuja jo itsekin lukemaan oppineille lapsilleen. Äitini myös esitteli minulle monia lapsuuteni lempikirjoja, jotka edelleenkin ovat minulle rakkaita. Ahkerinta kirjatoukkailuni oli ehdottomasti ala-asteaikoina, sen ajan suosikkeihin palaan aina uudelleen. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat sytyttävät rinnassani välittömästi sen lämpöisen onnen, joka syntyy lapsen haaveesta asua yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Kauniit mekot, veikeät Vaaksanheimot ja hurmaava kuvitus tempaavat minut edelleen aina mukaansa.

Maltese Cooking

Maltalaisia perinneruokia ja niiden reseptejä esittelevä kirja kuuluu jälleen osastoomme kirjallinen matkamuisto. Vietettyäni kevään 2014 vaihto-opiskelijana Maltalla, tuntui paikallinen reseptikirja pakolliselta hankinnalta kirjakokoelmaani. Reseptikirjat ovatkin tällä hetkellä pahin heikkouteni kirjakaupoilla. Kuka voisi vastustaa niiden kauniita kuvia? Kerrottakoon vielä, että luen äärimmäisen harvoin kirjoja englanniksi, jos ulottuvillani on suomenkielisiä opuksia. Jotkut sanoisivat laiskaksi, minä valikoivaksi.

Minnan valinnat:

bibopostaus01

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Olen rakastanut englantilaisia klassikoita siitä saakka, kun luin joskus teini-ikäisenä Twilightin. Bella luki kirjoissa klassikoita, ja sitä kautta innostuin itsekin niistä (noloa, mutta totta). Omaa hyllyä penkoessani löysin Ylpeyden ja ennakkoluulon ainoastaan englanniksi, ja tulin ajatelleeksi, että olen lukenut kirjan todennäköisesti useammin alkukielellä kuin suomeksi. Olen kirjoittanut teoksesta useamman arvion ja tehnyt ainakin yhden esitelmän – osaan sen siis lähes kokonaan ulkoa. Kirjasta on tehty myös elokuva, josta tykkäsin paljon. Pääosia näyttelevät Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

Sarah J Maas: A Court of Mist and Fury

A Court of Mist and Fury tai lyhyemmin ACOMAF on Sarah J Maasin fantasiasarjan A Court of Thorns and Roses toinen osa. Maas kirjoittaa eeppistä fantasiaa, ja hänellä on ilmiömäinen kyky kuvailla ihmisten tunne-elämää kertomatta siitä kuitenkaan liikaa. Asiat tapahtuvat luonnollisesti, eikä mikään tunnu pakotetulta. ACOMAF on yhtä lailla kasvutarina kuin fantasiaseikkailukin. Kirja on uusi; se ilmestyi tämän vuoden toukokuussa. Silti olen lukenut sen jo kolmesti ja selaillut parhaat osat useamminkin… Tarinasta löytyy myös kaikkien aikojen lemppariromanssini!

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Kuten varmaan monelle muullekin parikymppiselle kirjatoukalle, Harry Pottereista tulee mieleen lapsuus. Meillä kotona isä luki kolme ensimmäistä kirjaa minulle ja pikkusiskolleni ääneen. Sen jälkeen luin kirjat itse ja aina uuden kirjan ilmestyessä, luimme sitä vuorotellen isän kanssa. Viimeisen osan kohdalle ei enää jaksettu odottaa suomennoksen ilmestymistä, vaan hankittiin englanninkielinen teos. Se oli ensimmäinen kirja, jonka koskaan luin alusta loppuun englanniksi. (Nykyään luen lähes pelkästään englanniksi, joten siitä se lähti.) Viime jouluna toivoin lahjaksi Jim Kayn kuvittamaa versiota ykköskirjasta ja sain sen. Aion kerätä koko sarjan kuvitettuna, ja toivottavasti jonain päivänä voin lukea sitä itse ääneen omille lapsilleni.

Jos sinulta on jäänyt viime viikon aikana harjoittamamme somehäiriköinti kokonaan väliin ja olet jotenkin ihmeen kaupalla eksynyt tänne blogiin jotain muuta kautta, niin seuraa meitä Instagramissa (@bibobookblog) ja käy tykkäämässä meistä Facebookissa!

p.s. Uusi postaus ilmestyy vähintään joka tiistai, joten siihen saakka hei hei!