J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

Ikäluokassani on varmasti vain harvoja, joiden elämää Harry Potter ei olisi lapsuudessa järisyttänyt. Alle 11-vuotiaana valmistauduin kaikin tavoin elämäni tärkeimpään – ja ensimmäiseen – pöllöpostiin, jota en pettymyksekseni koskaan saanut. Siinä musertuivat ne haaveet lukuvuosista Tylypahkassa ja kesälomista Pokémon-kouluttajana.

kirottu-lapsi-2

Oma suhtautumiseni uuteen Harry Potter –tarinaan oli innostuneen neutraali. En alkanut maalata uhkakuvia taikamaailman pilaamisesta, mutten myöskään leiriytynyt kirjakaupan eteen jonottamaan omaa kappalettani uudesta tarinasta. Jaksoin odottaa suomennoksen ilmestymistä ja jopa kirjan paljastumista joululahjakääreestä. Odotus kannatti, Harry Potter ja kirottu lapsi saa kirjablogissamme ensimmäisenä täydet viisi tähteä!

En halua kertoa mitään Kirotun lapsen juonesta. En sanaakaan. Tai no ehkä sen verran, että näytelmäteksti alkaa kohtauksesta, joka päätti seitsemännen Harry Potterin vuosia sitten. Harry Potter ja kuoleman varjelusten viimeinen, 19 vuotta eteenpäin luotaava luku oli mielestäni aikanaan varsin lattea loppu kirjasarjalle. Hermione ja Ron päätyvät yhteen ­– hip hei. Harry ja Ginny antavat lapsilleen nimeksi Lily, James ja mitä naurettavinta Albus Severus. Hurraa. Rohkeiden ja fanien tunteita raastavien juonenkäänteiden jälkeen taianomainen kirjasarja päättyi sanoihin, jotka solmivat liian lällyllä tavalla kaikki langanpätkät yhteen tyhjänpäiväiseen rusettiin.

Tämän takia olin iloinen siitä, että Kirottu lapsi kirjoitettiin. Näytelmä puhaltaa onnelliseen loppuun realismia ja herättää hahmot vielä kerran eloon. Sen avulla pääsemme sukeltamaan taikamaailmaan, jonka jo kerran luulimme hyvästelleemme ikuisiksi ajoiksi. Kirottu lapsi pystyy luomaan kuvat tutuista paikoista ja ihmisistä, ja juoni kulkee eteenpäin Harry Pottereille tyypillisellä puikkelehtivalla tavalla. Näytelmämuotoisen tekstin lukeminen ei tässä tapauksessa ole edes puuduttavaa, sillä dialogi luistaa ja parenteesit on pidetty runsaina sekä huumorin kukittamina. Kirottu lapsi saattaa ainakin hetkellisesti nostaa niin usein syrjään jääviä näytelmätekstejä suuremman yleisön lukulistoille.

Näytelmäsovitus olisi tietysti vielä joskus pakko nähdä ihan oikeassa teatterissa. Taikamaailman vippaskonstit tarjoavat oman haasteensa, johon tosin uskon lontoolaisen Palace Theatren vastaavan moitteetta. Näyttävien kohtausten toteuttamiseen tarvitaan varmasti ruhtinaalliset resurssit, joten tästä tuskin tulee kesäteattereiden klassikko. Jää myös nähtäväksi, loihditaanko Kirottu lapsi vielä joskus valkokankaallekin kassamagneetiksi. Henkilökohtaisesti en sitä välttämättä toivoisi. Teatterissa on ihan hyväksyttävää, että tuttuja hahmoja esittävät täysin vieraat ihmiset, mutta valkokankaalla pitäisi ainakin lähes koko tutun näyttelijäkaartin olla koolla, ja sen toteuttaminen lienee haastavaa ellei jopa mahdotonta.

Harry Potter ja kirottu lapsi täydentää kauniisti seitsenosaista kirjasarjaa ilman suurempaa rahastuksen tai haudanryöstön lemahdusta. Hahmot ovat tuttuja, mutta juoni punoo uudet kuviot osaksi jo vuosia kasvanutta taikamaailman historian kudelmaa. Tämän kirjan luettuaan Potter-fani on kuitenkin vaikean paikan edessä. Joudumme jälleen jättämään hyvästit velhomaailmalle. Surutyö, joka tehtiin Harry Potter ja kuoleman varjelusten jälkeen, on jälleen edessämme.

allekirjoituslaura

★★★★★
J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Tammi, 2016
Sivuja 446
Luettavaksi omasta hyllystä

Mainokset

Paljastuksia joulupaketeista

Ei liene yllätys, että kaksi kirjabloggaajaa upotti joulun toivelistoilleen uutuusniteitä. Toiveemme esittelimme jo aiemmin Instagramin joulukalenterin puolella, mutta nyt on aika katsoa, mitä vuoden odotetuimpien kovien pakettien kääreistä paljastui.

joululahjat

Laura: Toivoin joululahjaksi kahta kirjaa, jotka eivät voisi olla kauempana toisistaan. Martta Heikkilän toimittama Taidekritiikin perusteet on toisen graduni ydinteoksia, ja tuntui suorastaan rikolliselta, ettei minulla ole aiemmin ollut sitä kirjahyllyni tietokirjaosastolla. Heikkilä kumppaneineen toimi opastajanani jo aikoinaan kandiurakassa. Opiskelujeni kannalta tämä nide on siis lähes yhtä tärkeä kuin Risto Kuneliuksen Viestinnän vallassa.

En varmasti ole ainoa, jonka toivelistan kärkipäässä oli Harry Potter ja Kirottu lapsi. Jätin suosiolla näytelmän englanninkielisen version lukematta, sillä kuten olen aiemminkin todennut, suomeksi lukeminen on minulle nautinnollisempaa. Se oli myös luonnollinen jatkumo, olenhan lukenut kaikki Potterini juuri suomennettuina versioina. Kirotusta lapsesta en sano tässä kohtaa kuin että luin kirjan joulupäivän lautapelimaratonin ohessa. Arviota on tulossa siis lähiaikoina tännekin.

Harry Potter -teema jatkui vielä yllätyksenä tulleessa värityskirjassa, joka muistutti myös siitä surullisesta tosiasiasta, etten ole vielä päässyt katsomaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvaa. Kummieni antama Suomalaisen kirjakaupan lahjakortti puolestaan tarkoittaa sitä, että pääsen tekemään tuhojani alennusmyynteihin. Taidan todella tarvita sen uuden kirjahyllyn, josta olen puhunut jo kaksi vuotta.

fantasticbibobook2

Minna: Listallani oli tosiaan vaikka kuinka monta kirjaa aina Leigh Bardugon Crooked Kingdomista April Genevieve Tucholken Wink Poppy Midnightiin. Tämä vuosi oli kuitenkin joululahjojen osalta yllätys: sain ainoastaan yhden kirjan ja korvamerkittyä rahaa kirjojen ostamiseen. Paketista paljastui Fantastic Beasts and Where to Find Them -leffan käsikirjoitus. Olen käynyt katsomassa kyseisen pätkän elokuvateatterissa jo jokin aika sitten ja tykkäsin siitä kovasti. Käsikirjoitusta toivoin, koska kirja itsessään on niin kovin kaunis, varsinkin kannesta.

Alennusmyynneistä lähden etsimään ainakin Harry Potter ja Salaisuuksien kammion kuvitettua versiota, aiemmin mainitsemaani Leigh Bardugon teosta ja jotain helppoa ja kevyttä luettavaa, romansseja siis todennäköisesti. Nyt palaan sohvalle Sarah J. Maasin A Court of Mist and Furyn pariin (jota luen neljättä kertaa tänä vuonna).

Tämän vuoden parhaita kirjoja muuten luvassa postauksessa ensi viikolla. Until then… mischief managed!

Klassikoita ja uutuuksia – 24 tarinaa jouluun

Jouluviikko on täällä ja ainakin mun mielestä joulukuu on mennyt aivan sairaan nopeasti! Vastahan tässä mietittiin ekoja joululahjoja ja ostettiin glögiä mukamas liian aikaisin. Joululoman alkamisen kunniaksi päätin listata 24 jouluista tarinaa, joista voi nauttia pyhien aikana. Listassa on mukana kirjoja, leffoja ja vlogeja – eli jokaiselle jotakin. Jos sulla on hyviä vinkkejä, niin laita kommenttia tulemaan tai kerro ne meille vaikka Facebookissa!

  1. Mauri Kunnas: Joulupukki ja Noitarumpu – omiin jouluperinteisiini kuuluu Joulupukki ja noitarumpu -leffan katsominen VHS-kasetilta vanhempien sohvalta. Aidompaa joulufiilistä saa hakea.
  2. Tove Jansson: Kuusi (teoksessa Näkymätön lapsi) – Vinkkasin Muumien maailmaan sijoittuvasta jouluisesta tarinasta meidän ensimmäisessä podcastissa. Tarina on hellyttävä ja sopivan pituinen vaikka iltasaduksi.
  3. Joulutarina – tarina siitä, miten Joulupukista tuli Joulupukki. Mitä muuta sitä tarvitsee?
  4. How Grinch Stole the Christmas – Grinch on poikaystäväni ehdoton lempijouluelokuva. Tämähän löytyy tietysti myös kirjana.
  5. The Spirit of Christmas – Löytyy Netflixistä tällä hetkellä! Ihanaa hömppää, vähän B-luokan leffan piirteitä, ei vaadi liikaa ajattelua. Asianajaja rakastuu haamuun, joka asuu vanhassa kartanossa.
  6. Matt Haig: A Boy Called Christmas – Monessakin kirjablogissa nyt joulun aikaan pyörinyt kirja, joka kiinnostaa itseänikin todella paljon. Jos saan jostain tämän käsiini, luen ehdottomasti.
  7. J. R. R. Tolkien: Kirjeitä joulupukilta – Laura postasi tästä meidän instagramissa osana joulukalenteria. Käy tsekkaamassa kuva täältä!
  8. John Green, Lauren Myracle & Maureen Johnson: Let It Snow – tämäkin on näkynyt niin monessa jouluisessa instagram-kuvassa, että palan halusta etsiä kirjan käsiini. Ykkösenä mun jouluisella lukulistalla tällä hetkellä.
  9. A Christmas Carol – Perinteinen joululeffa tulee ihan satavarmasti seuraavan kahden viikon aikana telkkarista, mutta jos et jaksa odottaa, niin tämä löytyy Netflixistäkin.
  10. Yksin kotona – Sama juttu kuin edellisen kohdalla. Jostain syystä näiden leffojen yksinkertainen huumori naurattaa aina.
  11. Napapiirin pikajuna – Tom Hanksin tähdittämä sympaattinen joululeffa.
  12. Lumiukko – Maailman ihanin animaatio, joka tulee Yleltä juuri ennen joulurauhan julistusta jouluaattona. Lapsena rakastin tätä, mutta nykyisin en voi katsoa, koska surullinen loppu alkaa aina itkettää…
  13. Agatha Christie: Simeon Leen testamentti – Englanninkielisen alkuteoksen nimi on Hercule Poirot’s Christmas. Murhia joulunaikaan, kuulostaa herkulliselta.
  14. C. S. Lewis: Velho ja leijona – Sain aikoinaan tämän kirjan joululahjaksi ja sen jälkeen tarina liittyy aina mielessäni joulunaikaan.
  15. Claire Marshallin vlogmas 2016 – Ei ihan perinteistä joulutarinaa, vaan jotain nykyaikaisempaa. Claire Marshall on yksi lempparivloggaajiani ja videoiden laatu on todella hyvä.
  16. Haileyn bookmas 2016 – Kirjoihin liittyvä jouluinen sarja videoita. En ole ehtinyt itse katsoa jokaista, mutta parin ensimmäisen videon perusteella kivoja juttuja on tiedossa.
  17. Mean Girls – pelkästään sen ikonisen joulujuhlakohtauksen takia tämäkin leffa kannattaa katsoa uudestaan joululomalla.
  18. Jaana Taponen: Lalalandia – Lauran vinkkaus joululukemiseksi pt. 1. Ystäväporukan kuviot hajoilevat – ja juuri joulun alla!
  19. Miina Supinen: Mantelimaa – Lauran vinkkaus joululukemiseksi pt. 2. Supinen on itse kuvaillut teosta joulunvastaiseksi trilleriksi.
  20. Cecelia Ahern: the Gift – Sopivan kevyttä ja helppoa luettavaa jouluähkyn jälkeisiin päiviin, kuten ovat muutkin Ahernin teokset. (Oma lempparini on Sateenkaaren tuolla puolen.)
  21. Rainbow Rowell: Landline – Samaa kategoriaa edellisen kanssa. Rainbow Rowelin kirjat on muutenkin aivan sairaan hyviä.
  22. Louisa May Alcott: Pikku naisia – Klassikko, joka sijoittuu joulunaikaan.
  23. Kaikki Harry Potterit – Koska (lähes?) jokaisesta löytyy ihania joulukohtauksia. Varsinkin Liekehtivän Pikarin joulutanssiaiset ovat kadehdittavat. (Pääsispä itsekin tanssiaisiin!)
  24. Kysy isovanhemmiltasi tarinaa – Sen sijaan, että lukisit tai katsoisit jotain, mikset kysyisi vaikkapa isovanhemmiltasi tai joltain muulta sukulaiselta tarinaa? Tärkeät ihmiset ympärillä ovat kuitenkin ne, mikä on tärkeintä joulussa.

Ihanaa jouluviikkoa sulle ja rentouttavaa lomaa, jos sellaisesta pääset nauttimaan. Vuoden viimeinen postaus ilmestyy ensi tiistaina, nähdään taas silloin!

allekirjoitusminna

 

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa

”Ei tätä maailmaa ole tarkoitettu vain hurjapäille ja pelottomille, äänekkäille ja voimalla puoliaan pitäville, ei, aroilla ja hiljaisilla, haaveilijoilla ja omalaatuisillakin on täällä paikkansa. Ilman heitä ei olisi värien eri sävyjä, hennonsinisiä akvarelleja, ei ääneen lausumattomia sanoja, jotka vasta antavatkin mielikuvitukselle tilaa. Ja eivätkö juuri uneksijat tiedä, että todelliset, suurimmat seikkailut tapahtuvat sydämessä?”

pieni-elokuvateatteri-pariisissa

Kuinka kaunista onkaan rakkaus! Rakkaus, joka syttyy yllättäen täyteen liekkiinsä. Rakkaus, joka saa koko muun maailman katoamaan näkökentästä. Rakkaus, joka on kuin suoraan klassikkoelokuvasta. Tällaisen rakkauden kuvauksessa Nicolas Barreau on onnistunut oivallisesti kirjassaan Pieni elokuvateatteri Pariisissa.

Alain Bonnard pyörittää pientä, vanhan ajan tunnelmaa henkivää elokuvateatteria – yllättäen – Pariisissa. Keskiviikon myöhäisnäytöksissä on jo kuukausien ajan käynyt punatakkinen tyttö, joka istuu aina 17. rivillä. Alain ei saa naista mielestään, joten eräänä keskiviikkona hän rohkaistuu ja pyytää tätä kanssaan syömään. Satumainen ilta päättyy suudelmiin kastanjapuun alla. Seuraavaa tapaamista ei kuitenkaan tule, sillä Mélanie katoaa, ja Alainin elokuvateatteriin saapuu kuuluisa amerikkalainen ohjaaja sekä kuvankaunis tähtinäyttelijä. Sekä Alain että hänen pieni teatterinsa päätyvät elokuvamaailman sekä lehdistön pyöriteltäviksi, mutta silti Alain vain kaipaa punatakkista tyttöä.

Barreaun vahvuus on kerronnan romanttinen herkkyys. Kauniit sanat kuvailevat punatakkista tyttöä kuin näyttelijän hymyä ikuistava videokamera. Rakkaus saa Alainin huomaamaan pienimmätkin yksityiskohdat punatakkisessa tytössä ruususormusta ja kädenliikkeitä myöten. Hurmaavaa, eikö? Elokuvamaailmaan sijoittuva kirja sisältää myös valtavasti viittauksia filmeihin, joista kaikista kaltaiseni ei-harrastaja ei ole edes kuullut. Viattomilla kommenteilla Barreau saa elokuvamaiset kohtaukset tuntuvan täysin mahdollisilta, eihän tämä sentään mikään näytelmä ole.

Elokuvamainen kerrontatapa on toisaalta myös pieni kompastuskivi Barreaulle. Pitkät, polveilevat lauseet tekevät lukemisesta toisinaan varsin raskasta, ja lukujen loppuun upotetut tulevaisuuden ennakoinnit tuovat mieleen ennemmin saippuasarjat kuin houkuttelevan romaanin. Pienet kauneusvirheet eivät kuitenkaan kirjaa juuri huononna, lajityypissään se tuntuu raikkaalta tuulahdukselta. Barreau ei rojahda suoraan ainakaan kaikkiin niihin kliseisiin, jotka romanttisia kirjoja vaivaavat. Kirjaa lukiessa lukija huomaa jopa huokailevansa sen elokuvamaisen täydellisen rakkauden perään.

Tämän kirjan luettuani tiedän ainakin sen, että tarvitsen punaisen takin.

allekirjoituslaura

★★★★☆
Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa
Suomentanut Veera Kaski
Tammi, 2014
Sivuja 315
Luettavaksi kirjastosta

Podcast: En ole koskaan lukenut Seitsemää veljestä ja muita tunnustuksia

Hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotias Suomi! Tätä merkkipäivää on syytä kunnioittaa, ja me päätimme tehdä sen julkaisemalla Bibbidi Bobbidi Book –blogin ensimmäisen podcastin. Päivän teemaan liittyen puhumme tietenkin mistäpä muusta kuin kotimaisesta kirjallisuudesta. Pöytään lyödään niin uudet kuin vanhat suomalaiset suosikit. Pieneltä häpeältäkään ei vältytä, Seitsemän veljestä ei suinkaan ole ainoa klassikkokirja, joka on jäänyt meiltä lukematta. Hyi meitä.

Kuuntele podcast, ja kerro meille mitä mieltä olet siitä. Ihan siltä varalta, että kuulokkeesi jäivät kotiin etkä halua julistaa kotimaisen kirjallisuuden ilosanomaa julkisella paikalla, kokosimme ajatuksiamme myös tekstimuotoon. Suhtautumisemme suomalaiseen kirjallisuuteen ei voisi juuri vastakkaisempi olla.

Laura: Kirjallisuuden suhteen suosin lähes aina suomenkielistä ja kotimaistakin varsin usein. Suomeksi lukeminen on minulle vaivattominta ja nopeinta, en osaa samalla tavalla heittäytyä englanninkielisen tekstin vietäväksi.

Suomalaisista klassikkokirjailijoista Minna Canth on lunastanut paikkansa suosikkilistallani. Vahvan naisen elämä jo itsessään kiehtoo, mutta myös Canthin kirjalliset teokset tuntuvat tuoreilta näin vuosisadan kuluttuakin. Koskettavin Canthin teoksista on Köyhää kansaa, jonka luin alun perin kirjallisuuden opintoja varten. Harvoin sitä liikuttuu opiskellessa.

Uudemmista suomalaisista kirjailijoista minun on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden. Puhtaasti omaa kirjahyllyäni katsellessani yhdeksi lempikirjailijoista on valittava Tuomas Kyrö, jonka kirjalliset oivallukset ja kielellinen hersyvyys ovat kaapanneet minut otteeseensa. Nykykirjailijoista yksi kirjailija tai teos ei kuitenkaan ole selkeästi paalupaikalla. Viime vuosina olen ihastunut myös muun muassa Enni Mustosen ja Tommi Kinnusen tuotantoon. Toisaalta, tämähän on vain positiivista. Kirjastossa samoillessa tulee vastaan aina uusia kiehtovia kirjoja ja lisää julkaistaan jatkuvasti. Vielä kun löytyisi aikaa uppoutua kaikkiin näihin kotimaisiin helmiin.

minnacanth1

Minna: Päinvastoin kuin Laura, en lue juuri ollenkaan kotimaista kirjallisuutta. Tätäkin postausta varten sain tosissani kaivella omia kirjalaatikoitani, jotta löytäisin jotakin esiteltävää ja keskusteltavaa podcastiin.

Valitsin mukaan lapsuuteni kirjoja, joita meillä on kotona luettu ääneen tai joita olen itse saanut lahjaksi vuosien varrella. Vahvoja muistikuvia ja tunteita nostaa pintaan esimerkiksi Tove Janssonin Muumipappa ja meri, jota isä luki minulle ja siskolleni iltasaduksi. Toisen Janssonin teoksen, Näkymätön lapsi, olen saanut lahjaksi. Se sisältää lyhyitä novelleja, joista nimikkonovelli on oma suosikkini. Näin joulunaikaan kirjan päätösnovelli, Kuusi, kannattaa myös lukea.

Lisäksi valitsin mukaan Ilkka Remeksen nuortenkirjan Piraatit, jossa teini-ikäinen Aaro joutuu hurjaan seikkailuun risteilyaluksella. Remeksen nuortenkirjoja ilmestyi yhdessä vaiheessa vuosittain ja sain niitä joka joulu lahjaksi. Kirjalaatikostani löytää varmasti noin kahdeksan noita kirjoja.

Jos kuuntelit podcastin kokonaan (tai edes osittain), kerro meille mielipiteesi joko kommenteissa tai vaikka Facebookissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!