Kirjafriikin Netflix-vinkit

Poiketaan jälleen arvioiden tasaisesta tulvasta hetkeksi muunlaisen viihteen maailmaan – siis Netflixiin. Sateisena kesänä ei taida olla parempaa puuhaa kuin ottaa kiinni telkkarisarjoja, joita on jäänyt katsomatta ajanpuutteessa aiemmin keväällä.

puck_crimesofpassion

Tuva Novotny esittää Puck Burea Maria Langin romaaneihin perustuvassa rikossarjassa. Kuva.

 

Ajattelin jakaa teille kolme sarjaa, joista olen itse pitänyt kuluneen kevään ja kesän aikana. Nämä ovat kaikki aika erilaisia, mutta yhteinen nimittäjä on se, että kaikki perustuvat romaaneihin. Ja kaikissa on ihania, vahvoja naishahmoja!

1. Anne with an E

Anne with an E on Netflix Original -sarja, joka perustuu L. M. Montgomeryn Anna-kirjoihin. En ole itse koskaan lukenut Anna-kirjoja, mutta sarjasta tykkäsin todella paljon! Päähenkilö on symppis ja onnistuu omalla persoonallaa taivuttelemaan epäluuloisen pikkukylän asukkaat puolelleen. Sarjassa käydään myös kiinnostavaa, joskin ehkä vähän jo kulunutta, keskustelua feminismistä. Ensimmäinen kausi ei ole kovinkaan pitkä (seitsemän jaksoa!), joten tämä on juuri sopivaa kesäkatsottavaa.

Kenelle: Draamaa kaipaavalle, joka haluaa katsoa koko kauden kesän aikana

2. Shadowhunters

Tarviiko tästä edes vinkata? Cassandra Claren Mortal Instruments -sarjan faneille Shadowhuntersin katsominen taitaa olla lähes itsestäänselvyys. TRiivistettynä: Sarja seuraa nuoren Claryn elämää, kun tämä saa tietää olevansa demoninmetsästäjien sukua. Olin ensimmäisen kauden jälkeen varsin skeptinen siitä, voiko sarja kehittyä oikeaan suuntaan, mutta kakkoskausi on ollut positiivinen yllätys. En vieläkään pidä Claryn näyttelijästä kovinkaan paljon, mutta juonikuviot ovat menneet kokonaisuudessaan parempaan suuntaan.

Kenelle: Fantasiasta pitävälle, jota eivät pienet kauneusvirheet jaksoissa haittaa

3. Maria Lang: Crimes of Passion

Olen katsonut Crimes of Passion -kokoelman nyt kahteen kertaan, kerran viime kesänä ja uudelleen tänä kesänä. Ensimmäiseen kauteen/kokoelmaan kuuluu kuusi jaksoa, joista kukin kestää 90 minuuttia. Jaksoissa seikkailee ruotsalainen aviopari Puck ja Eje, sekä heidän ystävänsä rikoskomisario Christer Wijk. Kolmikko selvittää yhdessä rikoksia ja jaksojen parasta herkkua onkin Puckin ja Christerin välinen kemia ja heidän tapansa selvittää murhaajan henkilöllisyys. (Ja Christeriä esittää tietenkin superkomea, Ola Rapace!)

Kenelle: Rikossarjojen ystävälle, nordic noirista pitävälle kesäkatsomiseksi

Oletko katsonut näistä mitään? Jos olet, niin tykkäsitkö? Ja hei, suosituksia otetaan myös vastaan! Jotain Crimes of Passionin kaltaista haluisin katsoa vielä lisää. Kommentoi tähän alle tai vaikka meidän Facebookiin!

allekirjoitusminna

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

Pakko tunnustaa, että kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni kirjastoautossa. Kaupungissa kasvaneella kivijalan päälle rakennettu kirjasto oli aina niin lähellä, ettei koskaan tullut käytyä sen pyörillä kulkevan pikkusisaruksen luona. Kesäiset viikot maalla aivan kirjastoauton pysäkin vieressä muuttivat onneksi tilannetta viime vuonna, ja tänä juhannuksena sain jälleen mahdollisuuden vierailla tunnelmallisessa kirjastoautossa. Kesäloman (6 päivää) turvin ehdin myös paneutua näihin aarteisiin.

Hotelli Tulagi (2)

Jack McGuire on rakastanut lentämistä pikkupoikana tehdyistä lentoretkistä lähtien. Lapsena tyydytyksen saivat aikaan jo pienoismallit ja naapurin lentokoneen kyydissä istuminen, mutta vartuttuaan Jackia odottaa armeija ja lopulta rankat taistelut toisessa maailmansodassa Tyynellämerellä. Sodan loputtua koti ei enää tunnukaan kodilta, joten Jack pakkaa tavaransa, ostaa vesitason ja perustaa Hotelli Tulagin Salomonsaarille, paratiisiin jonka hän näki vilaukselta jo sota-aikana. Jack ei ole suinkaan ainoa, joka yrittää ommella sodan repimiä henkisiä haavoja umpeen turkoosin veden ja palmupuiden ympäröimänä. Hotelliin saapuu vuorollaan joukko ihmisiä, joiden täytyy jättää sodan kauhut taakseen. Vaikka Jack selvisi sodasta paremmassa kunnossa kuin monet toverinsa, täytyy hänenkin vielä kasata sirpaleista ehjä kuva.

Hotelli Tulagin kerronta hyppii aikatasolta toiselle. Alkutilanteessa Jack on jo hotellinomistaja, joten lukija tietää hänen selviävän sodasta. Selvää on myös hänen parhaan ystävänsä raaka kuolema. Heikki Hietala onnistuu silti pitämään lukijan otteessaan; jännitettäviä ihmiskohtaloita kirjan sivuilla riittää, vaikka päähenkilöiden tilanne onkin etukäteen tiedossa. Hietala vie lukijaa vuoron perään hävittäjän ohjaamoon keskelle taistelua japanilaisia vastaan ja taas Jackin lapsuuden maisemiin. Jotenkin Hietala onnistuu jopa kirjoittamaan rakkaudesta tuoreilla sanoilla. Kliseisyys ei nosta nolostuksen hikeä niskaan, vaan sydänalassa kutittelee mukavasti rakkauden ensihetkiä seuratessa. Edes runsaat sotakohtaukset eivät pääse pitkästyttämään alaan vihkiytymätöntä lukijaa. Tekstiä on tosiaan hiottu viimeiseen asti!

Päällimmäisenä tunteena kirjan kannen sulkiessaan lukijalle jää toivo tulevasta. Tarinan aikana saa silti pidätellä kyyneleitäkin. Myös sodan vaikutuksia yksittäisten ihmisten kohtaloihin voi kirjan avulla pohtia. Joillekin sota tarjoaa tervetulleen muutoksen elämään, toisilta se vie ympäriltä läheiset sekä uskon tulevaan. Ja vaikka taisteluista olisi selvinnyt naarmuitta, miten normaaliin arkeen tulisi enää suhtautua? Kun on elänyt jopa vuosia vain taistelusta toiseen tietämättä onko illalla enää hengissä, on kotiin palaaminen vaikeaa. Äkkiä elämässä pitäisi luovia itse ilman esimiesten käskyjä, ja suunnitella liikkeitään seuraavaa elokuvailtaa pidemmälle. Traagiseksi tämän tekee se, että nämä kauhut eivät jääneet suinkaan toiseen maailmansotaan, vaan tällaisen turvattomuuden ja pelon keskellä elää edelleen lukemattomia ihmisiä.

Hotelli Tulagi tuntuu erinomaisen kerrontansa vuoksi erityiseltä eräästä toisestakin syystä. Kirja ei tunnu lainkaan suomalaiselta! Kotimaista kirjallisuutta lainkaan väheksymättä – itsehän luen suurimmaksi osaksi suomalaisia kirjoja – tuntuu Hietalan teos todella raikkaalta. Hämmästyttävää kirjassa on myös se, että se on kirjoitettu englanniksi ja julkaistu Englannissa ja Yhdysvalloissa ennen suomenkielisen version ilmestymistä. Kustantajan mukaan se on tiettävästi ensimmäinen suomalaisen alun perin englanniksi julkaisema romaani. Tropiikkia henkivä kansi sekä yhdysvaltalaiset päähenkilöt tuovat mukavaa vaihtelua kotimaisen kirjallisuuden kenttään. Kirjailijan klaukkalalaisesta taustasta vihjaavat vain muutamat pienet viitteet Suomeen sekä länsinaapuriimme.

allekirjoituslaura

★★★★
Heikki Hietala: Hotelli Tulagi
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Sitruuna Kustannus, 2014
Sivuja 360
Luettavaksi kirjastoautosta

Meredith Wild: Hardwired (Hacker #1)

CW: Seuraavassa arviossa keskustellaan kirjasta ja kirjasarjasta, joka sisältää voimakasta seksuaalista sisältöä.

bibobook_hacker1

Mietin pitkään, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan. Kyseessä on nimittäin teos, joka on tyylilajiltaan eroottista fiktiota ja jonka käsitteleminen blogissa voisi olla hieman kyseenalaista. Sitten päätin, että en ala sensuroimaan itseäni ainoastaan sen vuoksi, että joku voi pahoittaa mielensä tai että joku voi tuomita minut lukutottumusteni perusteella – kaikenlaisista kirjoista ja tarinoista pitää mielestäni pystyä keskustelemaan.

Teksti alkaa content warning -ilmoituksella eli varoituksella siitä, että kyseessä on teos, joka sisältää voimakkaita seksuaalisia kohtauksia. Tulen jatkossakin merkkaamaan tämän kategorian teokset jollakin tavalla, jotta te siellä ruutujen toisella puolella pystytte päättämään, haluatteko lukea näitä tekstejä vai ette. CW-merkintä on mielestäni aiheellinen ainakin niissä arvioissa, joiden otsikoista ei voi erikseen päätellä, mihin kategoriaan kirja kuuluu.

Tämä alustus mielessä, siirrytään itse arvioon!

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, ”romanttinen hömppä” on mulle aivojen nollaus tavaraa. Meredith Wildin Hardwired-teos osuu tähän kategoriaan paremmin kuin hyvin. Kyseessä on viisiosaisen Hacker-sarjan avausosa, joka kertoo juuri collegesta valmistuneesta Ericasta ja hänen ensiaskelistaan aikuisuuteen. Erica pyörittää muotiin keskittyvää sosiaalisen median startup-yritystä ja yrittää saada yritykselleen rahoitusta. Pitchatessaan yritystään sijoittajille, hän törmää komeaan ja vastustamattomaan Blake Landoniin. Alkukiemuroiden jälkeen Erican ja Blaken välille syttyy romanssi, jonka ympärillä sarjan kaikki osat lopulta pyörivät.

Ensimmäisessä osassa keskitytään kaksikon suhteen alkuun ja tietenkin siihen uskomattoman kuumaan ja tajunnanräjäyttävään seksiin. Erica yrittää vastustaa Blakea viimeiseen saakka, mikä tuntuu kyseisen genren kirjoja enemmänkin kahlanneena vähän turhauttavalta, sillä sehän on ilmiselvää, että ei vastustelusta kuitenkaan mitään tule.

Pari päätyy yhteen, mistä alkaa tuskien taival kohti onnellista yhdessäoloa. Soppaa sekoittavat Blaken kontrolloivat taipumukset (kuulostaa epäilyttävästi 50 Shades of Greylle) ja Erican itsenäisyyden kaipuu. Lisäksi mukaan on sekoitettu Erican isän yhtäkkinen ilmestyminen kuvioihin, menneisyydessä tapahtunut raiskaus ja Blaken mystinen menneisyys hakkerina. Juonikuvioita siis riittää hengästymiseen saakka.

Hengästymisestä tuli mieleen – ne seksi-kohtaukset. Wild kirjoittaa ihan miellyttävällä tyylillä ja varsinkin englanniksi lukiessa teksti on sujuvaa, eikä edes seksi-kohtauksien aikana tarvitse kovinkaan paljon irvistellä tai punastella (toisin kuin eräissä muissa tämän genren kirjoissa). Kyseenalaisempaa on sekä Erican että Blaken motiivit seksin harrastamiseksi, sekä tapa, jolla Blake alun perin lähestyy Ericaa. Pariskunta törmää toisiinsa Las Vegasissa, missä Blake ei yksinkertaisesti usko, kun Erica antaa tälle pakit kerta toisensa jälkeen. Tarinan uskottavuus kärsii tässä kohtaa myös pienen kolauksen, sillä jostain syystä ainakin omassa mielessäni kaikki tuntuu tapahtuvan uskomattoman nopeasti, sekä ennen kaikkea heppoisin perustein.

Myönnettäköön, että asioiden tapahtuminen nopeasti on eroottisen fiktion helmasynti (tai jos ei synti, niin tunnuspiirre ainakin). Otetaan esimerkiksi Sylvia Dayn Crossfire-sarja, jossa päähenkilöt rakastuvat ja päätyvät kaikenmaailman ongelmien kautta onnellisesti naimisiin alle puolessa vuodessa. Tapahtumien kuvaamiseen menee neljä noin 400 sivuista kirjaa.

Hardwiredissä liikutaan täysin samalla nopeudella. Ensimmäisen osan tapahtumat mahtuvat muutaman viikon sisään. Kirjan loppupuolelta löytyy vielä yksi moka, joka hieman laimensi lukukokemusta. En nimittäin missään vaiheessa huomannut sitä tapahtumakulun nopeutumista ja juonen tiivistymistä, joka löytyy lähes jokaisesta kirjasta ennen loppuhuipennusta. Sen takia myös koko loppuhuipennus meni minulta ohi ja kirja tuntui loppuvan täysin yllättäen. Jännityksen rakentamisessa on siis parantamisen varaa.

Kaiken kaikkiaan Hardwired oli ehkä hieman kädelämpöinen kokemus, mutta voin kuitenkin suositella sitä romanttisesta hömpästä tykkääville. Mulla on kakkososakin jo luettuna, joten arviota siitä on tulossa pian!

allekirjoitusminna

★★½
Meredith Wild: Hardwired (Hacker #1)
Forever, 2013
Sivuja 288
Luettavaksi e-kirjana iBooksista

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Vuonna 2013 päädyin sattumalta arvioimaan Hämeen Sanomiin Enni Mustosen juuri julkaistun Paimentyttö-kirjan. Tuolloin en vielä voinut tietää, että tuo teos aloittaisi viime vuosien suosikikseni kohonneen kirjasarjan, jonka uuden osan ilmestymistä saisin odottaa monena tulevanakin keväänä.

Ruokarouvan tytär (2)

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan viides osa ilmestyi huhtikuussa, mutta ehdin niteen kimppuun vasta juhannuksena. Ruokarouvan tyttäressä siirrytään täysihoitolan omistajaksi edenneen Ida Erikssonin elämästä hänen tyttärensä Kirstin vaiheisiin. Eletään 1920-lukua, eivätkä opinnot yliopistossa kiehdo Kirstiä yhtä paljon kuin ystävättären ompelimossa auttaminen. Kirstin kasvattisisar Alli sen sijaan rakastaa opintojaan ja kerää mainetta runonlausujana. Tulenkantajien piirit kiehtovat Allia, ja molemmat sisarukset saavat kokea rakkauden ensiroihut. Nuoruus ei ole kuitenkaan pelkkää runoilua ja äidin selän takana tehtyjä hurvitteluretkiä. Kirsti kaipaa elämälleen uutta suuntaa. Hän panee opintona jäihin ja muuttaa Pariisiin. Muutamien sattumusten kautta nuori suomalainen päätyy itsensä Coco Chanelin muotitaloon töihin. Myös Ernest Hemingway kuuluu Kirstin uuteen tuttavapiiriin.

Vuosikymmenien aikajakson kattavissa sarjoissa on ainakin kaksi haastetta, johon kirjailija voi kompuroida pilaten koko tarinan. Ensinnäkin tapahtumien pitäminen kiinnostavana mutta uskottavana läpi teosten, vaatii nokkelia juonikuvioita. Toisekseen hahmojen täytyy antaa kehittyä, ja kun aika tulee, on uuden sukupolven aika nousta kirjojen päähenkilöiksi. Kokeneena kirjailijana Enni Mustonen on onnistunut välttämään nämä vaarat, ja Ruokarouvan tytär luotsaa tarinan perheen elämän uuteen ajanjaksoon. Kirjasarjan ystävät ovat seuranneet Idan kasvamista pienestä orpotytöstä vastuuntuntoiseksi yrittäjäksi ja äidiksi. Hänen siirtymisensä taka-alalle voisi olla surullista, mutta kun Mustonen tarjoaa tilalle tuoreelta tuntuvan hahmon aikuiseksi varttuneessa Kirstissä, ei lukija jää itkemään taustalle siirtyneen Idan perään. Mustosen kerronta tempaa jälleen kerran lukijan täysin mukaansa, ja silmien ahmiessa kirjan rivejä, voisi olla aivan varma, että ympäröivä maailmakin on tehnyt paluun 1920-luvulle. Repliikeissä sulavasti soljuvat kielet ja murteet tuovat hahmoihin uskottavaa persoonallisuutta.

Yksi suunnitteluvirhe kirjassa kyllä on. Kansilehdessä hehkutetaan Kirstin matkaa Pariisiin. Myös koko kirjan kansikuva ohjaa lukijan ajatukset kohti Eiffel-tornin ympärillä kuhisevaa muodin mekkaa. Kaikessa tässä on pientä vedätyksen makua. Ennen kuin Kirsti keksii lähteäkään ulkomaille, kuljettaa Mustonen lukijan läpi monien koukeroiden koto-Suomessa. On edetty jo pitkälti yli 300 sivun kun Kirstin matka kohti Ranskaa edes alkaa. Sinänsä kirjan juoni ei kärsi tästä. On mukavaa tutustua aikuistuneeseen Kirstiin tutuissa ympyröissä aiemmissa kirjoissa esiteltyjen hahmojen keskellä ennen kuin kirjan miljöö muuttuu totaalisesti. Kirjan alkuosa on yhtä tenhoava kuin loppuosakin, mutta kannen luomien ennakko-odotusten perusteella lukija on koko ajan henkiset matkalaukut pakattuina lähtemässä kohti Pariisia. Ja sitä laivaa saa kyllä odottaa.

Lisätietoa kirjojen todellisista historiallisista ilmiöistä, tapahtumista, ympäristöisä ja ihmisistä voi käydä lukemassa sarjan Facebook-sivuilta. Kannattaa kuitenkin varoa juonipaljastuksia! Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on parhaimmillaan kronologisessa järjestyksessä luettuna, mutta malttamattomimmat tai erityisesti Pariisia rakastavat voivat ongelmitta hypätä matkaan kesken sarjan. Julistin Ruokarouvan viime vuoden toiseksi parhaaksi lukemakseni kirjaksi, ja veikkaan sarjan viidennen osan kipuavan korkealle tämän vuoden lukusuosikeissani.

Minua ilahduttaa erityisesti se, että sarjalle on luvassa jatkoa ja ensi keväänä Kouvolassa esitetään Ruokarouvan tyttäreen perustuva musiikkinäytelmä. Se on aivan pakko päästä näkemään!

allekirjoituslaura

★★★★

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Otava, 2017
Sivuja 496
Luettavaksi omasta hyllystä