Kirjahamstrausta Helsingin Kirjamessuilla

Tähän mennessä olemme muistelleet Helsingin Kirjamessuilta Dan Brownin lukijatapaamista sekä yleistä tunnelmaa videon muodossa. Nyt on kuitenkin aika summata päivän lopulliset tulokset, painaa kaikki sen tapahtumat muistoihin ja siirtää nokka kohti tulevia kirjallisuustapahtumia.

Mitä tästä kaikesta siis jäi käteen? Mitä muistelemme kaikkein innokkaimmin ja kuinka kovaa kirjahyllymme valittavat uusien opusten painosta?

IMG_6918

Laura: Olen käynyt kirjamessuilla vapaa-ajan puitteissa kerran aiemmin vuonna 2005, kun teinitytön oli pakko saada itselleen Otto Grudströmin Tähtiotsa-runokirja omistuskirjoituksella. Muistikuvani tuosta vuosikymmenen takaisesta visiitistä Tampereen Finlaysonin tehdasalueelle ovat varsin hatarat: pettymyksekseni Otto oli peittänyt kiharansa isolla pipolla, mutta runokirja tuntui puhuttelevan suoraan riutuvaa 15-vuotiaan sieluani. Kiersimme äitini kanssa toki muissakin paneeleissa, niin ja pääsin myös puhumaan ihailemalleni Leena Lehtolaiselle.

Tällä kertaa valmistauduin kirjamessuihin huolella. Tilasin kotiin paperisen ohjelmalehtisen ja ympyröin punaisella tussilla lauantaina kiinnostavimmat esitykset (ja varoin visusti katselemasta muiden päivien tarjontaa, sillä en työkiireiden takia ehtinyt muina päivinä paikalle). Suunnitteleminen on hyväksi, mutta vielä parempi on päästää suunnitelmista tarvittaessa irti. Ennakkoon ympyröimistä tapahtumista seurasin lopulta vain ne kolme tärkeintä, muuten kiertelimme ja kummastelimme, nautiskelimme ja vaihdoimme kuulumisia Minnan kanssa. Olin tästä rennostakin otteesta sen verran poikki lauantai-iltana, että olisin varmaan edelleen nukkumassa, jos olisin juossut läpi kaikki alun perin aikomani paneelit.

bibobook_kirjamessuilla

Kuten tiedätte, Dan Brownin lukijatapaaminen oli ikimuistoinen, mutta vielä ihmeellisempää oli se, että blogipostauksemme jaettiin kirjailijan Facebook-sivulla. Siitä seurasi suurta sydämentykytystä ja pientä hihkuntaakin. Vein tänään jopa töihini Dan Brown -pullaa (eli korvapuusteja), sillä työpaikallani on tapana tarjota herkkuja ties minkälaisista syistä. Mahtavia hetkiä olivat myös Jaana Kapari-Jatan sekä Ani Kellomäen haastattelu. Kosteusvaurioita on minulla lukulistalla erään työprojektin vuoksi, Kapari-Jatan Harry Potter -muistelukirjan haluaisin myös omakseni, mutta en sitä Tammen myyntipisteeltä löytänyt.

Ennen kaikkea lauantai oli minulle kirjoista hullaantumisen päivä. Sain käpertyä ihanaan kirjamaailmaan yhdessä muiden kaltaisteni hurahtaneiden kanssa ja muistaa taas kuinka paljon maailmassa onkaan lukemisen arvoisia kirjoja. Kirjoitin viime viikolla kolumnin lukemisen sosiaalisista puolista, ja niitä kirjamessut edustavat minulle mitä suurimmassa määrin. On ihanaa jutella kirjoista, selailla kirjoja, haalia kirjoja, ihailla kirjoja. Ja kun ympärillä tuhannet muut ihmiset tekevät samaa, mikä voisi olla parempaa?

IMG_6967

Niin ja kuinka monta kirjaa kannoin selkä vääränä kotiin? Kuusi. Ja kaikkien ostamiseen löytyi ihan uskottava perustelu.

IMG_6938

Minna: Nämä kirjamessut olivat ensimmäiseni ja innostuksen määrä ennen messuja oli sanoinkuvaamaton. Selasin messuohjelmaa netistä hieman etukäteen, mutta kuten Laura jo tuossa edellä kirjoitti, oli hän tehnyt niin paneutuvaa suunnittelua, että minun ei tarvinut kuin seurata perässä ja keskittyä videon tekemiseen ja sosiaalisen median päivittämiseen.

Päivä alkoi mukavasti kustantamoiden järjestämällä bloggaaja-aamiaisella ennen messujen aukeamista. Aamiaisen aikana kuultiin useiden kirjailijoiden haastatteluja. Näistä parhaiten mieleen jäivät A. W. Yrjänän polveilevat tarinat ja Tuomas Kyrön hykerryttävät lausahdukset, sekä Heikki Valkaman hauskat anekdootit. Tuo puolitoistatuntinen osoitti jälleen, miten kirjailijan tunteminen edes jollakin tasolla vaikuttaa lukuinnostukseen aivan uudella tavalla. Toivon nimittäin, että ehtisin tarttua ainakin A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat -teokseen jossakin vaiheessa.

bibobook_kirjamessuilla2

Aamiaista seurasi haahuilua messualueella, paljon kirjojen hiplaamista, kuulumisten vaihtoa ja tarinoista keskustelemista. Oli mielenkiintoista seurata haastatteluja (esimerkiksi Jaana Kapari-Jattaa Akateemisen pisteellä ja Ani Kellomäkeä KirjaKalliossa) ja kuluttaa tunti Dan Brownia kuunnellen. Yhdyn Lauraan siinä, että maanantain suurin yllätys oli, kun kirjailija itse jakoi postauksemme Facebookissa.

Kokonaisuudessaan päivä oli täynnä ihanaa kirjaintoilua ja haluan ehdottomasti kokea sen uudestaan ensi vuonna. Siihen saakka…

bibobook_kirjamessuostokset

Kirjoja ostin messuilta yhteensä viisi, mutta kuvassa on vain neljä, sillä viides on menossa lahjaksi. (Oon lukenut Muukalaista jo sata sivua!) Lisäksi Forsmanin pisteeltä tarttui mukaan kaksi pussia teetä.

bibobook_kirjamessuilla3

Ps. Kiitokset Helsingin Kirjamessuille vielä lipuista ja kustantamoille bloggaaja-aamiaisesta! Täällä lasketaan vielä vähän sykkeitä tämän vuoden messuilun jälkeen, mutta ensi vuonna olemme varmasti jälleen mukana! Marianna Kurton kirja Tristania on saatu kustantajan bloggaaja-aamiaiselta.

Mainokset

VIDEO: Hulinaa Helsingin Kirjamessuilla

Kirjablogien maailmassa seikkaileva ei ole voinut viime päivien aikana välttyä Helsingin Kirjamessuilta. Somea viime viikonlopun aikana seuratessa tuntui, että sellaisia kirjabloggaajia, jotka eivät osallistuneet messuille, oli huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka olivat Messukeskukseen etsiytyneet.

Kuten Laura jo edellisessä postauksessa kertoikin, myös me olimme mukana messuilemassa lauantaina. Messut antoivat erinomaisen mahdollisuuden kuvata hieman videota ja lopputulos onkin nähtävissä tuossa yläpuolella. Annan videon puhua puolestaan, mutta olisi todella mukavaa kuulla, mitä mieltä olit tällaisesta rennommasta vlogi-tyylisestä sisällöstä ja meitä kiinnostaa ehdottomasti myös se, haluatko nähdä lisää videoita!

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa sulle!

allekirjoitusminna

Dan Brown -maniaa Helsingin Kirjamessuilla

Mitä kirjamessut merkitsevät minulle? No tietysti kiinnostavia keskusteluja, pientä sekoamista kirjavuorien keskellä, muita kirjoista innostujia sekä pieniä fanituksen tykytyksiäkin. Normaalissa arjessa kirjat kulkevat aina mukana tärkeässä roolissa, mutta kirjamessuilla ne nostetaan ansaitulle kunniapaikalle.

Vierailimme Minnan kanssa Helsingin Kirjamessuilla eilen eli lauantaina bloggaajina. Tunnelmia tuolta visiitiltä on ensi viikolla luvassa sekä videon että tekstin ja kuvien muodossa, mutta keskitytään tänään päivän odotetuimpaan hetkeen: Dan Brownin lukijatapaamiseen. Tuohon tuntiin kiteytyi kaikki yllä luettelemani kirjamessujen hienot puolet.

IMG_6931

Dan Brownin uusin teos Alku julkaistiin 3. lokakuuta samaan aikaan yli 20 maassa, myös Suomessa. Tällä kertaa symbologian professori Robert Langdon selvittää visaisia ongelmia Espanjassa. Mukana juonikuvioissa on tuttuun tapaan uskontoa, tiedettä, salakähmäisien tarkoitusperien ajamia roistoja sekä tällä kertaa myös tekniikkaa ja tekoälyä. Vaikka kirjailija on ollut todella suosittu Suomessa ainakin Da Vinci koodin julkaisusta lähtien, ei häntä ole aiemmin saatu houkuteltua vierailulle tänne pohjoiseen. Nyt WSOY esitti kutsun videomuodossa, eikä tällaisesta kutsusta voinut Brownin mielestä enää kieltäytyä. Niinpä yli tuhat onnekasta paikkansa etukäteen varannutta pääsi sukeltamaan lukijatapaamisessa Robert Langdonin maailmaan yhdessä kirjailijan kanssa.

Olen lukenut Brownin teoksista Enkelit ja demonit, Da Vinci koodin sekä Infernon, Alun kuuntelin puolestaan äänikirjana juuri ennen kirjamessuja. Ennen lukijatapaamista varasin kirjastosta vielä ne muutamat Brownin kirjat joita en ollut aiemmin ehtinyt lukea, sen verran suurta fanimaniaa aloin tuntea jo hiljalleen täyttyvässä salissa odotellessani.

Mitä teille sitten kertoisin? Kaikki Alkuun tutustuneet tietävät, että kirjassa nähdään yksi vaikuttava monimediainen esitys. Kävellessäni sisäänpääsyyn oikeuttava lukijapassi kaulassani kohti juhlasalia en voinut olla kuvittelematta tuota kohtausta. Ihan samoihin sfääreihin ei tietenkään tosielämässä päästy kuin kirjassa, mutta ohjelma aloitettiin kahdella videolla, joista ensimmäisessä nähtiin suomalaisten hyinen kutsu Brownille ja toisessa Brown kierteli tuoreen kirjansa tapahtumapaikoilla. Sen jälkeen oli aika kutsua itse kirjailija parrasvaloihin.

Dan Brown on mitä luontevin ja hurmaavin puhuja. Vaikka hän on luultavasti esittänyt puheensa lukemattomia kertoja eri yleisöille eri maissa, tuntui luento silti raikkaalta ja ihan kuin meille suomalaisille tehdyltä. Brown kertoi oppineensa ensimmäisen suomenkielisen sanansa: korvapuusti. Sen lausuminen vääntyi tosin kummallisiin muotoihin tunnin aikana, ja sekös meitä nauratti. Brownilla on ihailtava tapa keventää tunnelmaa pienillä sutkautuksilla kesken vakavankin puheen (hän muun muassa toi näytille lapsena kirjoittamansa, pahvikansiin sidotun kirjan). Kuten hänen kirjansa, myös hänen puheensa sai ihmiset ajattelemaan tieteen ja uskonnon suhdetta tavalla, joka ei monelle ole arkipäivässä tavallista.

IMG_6935

Juuri uskonto ja tiede ovat näytelleet tärkeitä rooleja Brownin elämässä lapsuudesta asti. Hänen äitinsä oli harras uskovainen, jonka rinnalla poika on istunut urkujen ääressä jo hyvin varhain. Matemaatikkoisä puolestaan kaivoi pitseriassakin valtavan taskulaskimen esille ynnäilläkseen parhaan tarjouksen. Jopa porkkanoiden leikkaamisesta lautasella saatiin geometrian oppitunti. Vaikka vanhempien elämänkatsomukset olivat hyvin erilaiset, eivät he koskaan riidelleen niistä. Enemmän ongelmia asian kanssa tuntui olevan Dan Brownilla, joka yritti alakouluikäisenä  yhdistää noita kahta. Miten alkuräjähdys ja luomiskertomus voivat elää rinnakkain? Nämä pohdinnat ovat varmasti luoneet pohjaa monien rakastamille kirjoille.

Brownin puheen jälkeen oli yleisön kysymysten aika. Kirjailijalta kysyttiin muun muassa Robert Langdonin suhteista älykkäisiin ja kauniisiin naisiin, joiden kanssa tämä kirjoissa ratkoo arvoituksia kirjaimellisesti henkensä edestä. Langdon tuntuu välillä ihastuvan, muttei koskaan saa näitä naisia. Vahvojen ja älykkäiden naisten mallin Brown kertoi saavansa ympäröivistä naisistaan aina äidistä vaimoonsa ja työtovereihinsa. Sen sijaan hän jätti auki sen, mitä kirjan viimeisten sivujen jälkeen tapahtuu. Kirjoissa ei suudella eikä sekstailla (onpa muuten kammottava sana), mutta kukaan ei tiedä mitä kirjojen päätyttyä tapahtuu. ”Kirjat kuvaavat tapahtumia noin 24 tunnin ajalta. En tiedä miten te suomalaiset etenette, mutta minun mielestäni se olisi aika nopeaa toimintaa”, veisteli Brown.

bibobook_danbrown2

Alku-kirjassa pohditaan monia kysymyksiä, mutta niistä perustavin on Brownin mielestä se, selviytyvätkö jumalat tieteestä. Vuosituhansien aikana vanhat jumalat ovat painuneet unholaan, kun tiede on selittänyt asioita, joihin vain jumalat ovat aiemmin tarjonneet vastauksia. Toisaalta myös uskonnot ovat pitäneet tieteitä kuristusotteessa, kun on pelätty uuden löydön horjuttavan uskonnon asemaa. Mutta mihin rajat vedetään nykyään? Brown sanoi ottaneensa henkilökohtaisesti uskovaisten kannanotot geneettisiä lääkkeitä vastaan, sillä niiden ansiosta hänen äitinsä sai ylimääräiset kymmenen hyvää vuotta ennen kuin kuoli leukemiaan. Onko jumalilla paikkaa enää tässä maailmassa, jos tiede pystyy todistamaan aukottomasti sen mistä me olemme tulleet ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?

allekirjoituslaura

Ps. Kirjojen kasvattamat -podcastsarja jatkuu tuttuun tapaan ensi viikon sunnuntaina.

Vieraskynä: Näin saat lisää bookstagram-seuraajia

Blogihistoriamme toisessa vieraskynässä ihana Ulla jatkaa alkuvuodesta aloittamallaan bookstagram-teemalla. Näitä postauksia on tulossa joulukuussa vielä yksi, ja silloin keskitytään valokuvaamiseen ja fiidin suunnitteluun. Mut nyt, päästetään Ulla vauhtiin! -Minna


Maaliskuussa kirjoittelin ensimmäistä kertaa Bibbidi Bobbidi Bookille bookstagramista. Silloin paneuduin bookstagramiin ilmiönä ja annoin muutaman vinkin, mitä aloittelevan booksagrammaajan on hyvä pitää mielessä. Jos on päässyt unohtumaan, mitä bookstagramilla tarkoitetaan, täällä voit käydä kertaamassa, mistä koko hommassa on oikein kyse.

Koska moni varmasti toivoo, että suurella vaivalla luodut kuvat näkisi myös joku muu kuin oma äiti ja paras kaveri, tänään pohditaan, miten omalle bookstagram-tililleen saa lisää seuraajia. Bookstagramissa pätevät samat periaatteet kuin missä tahansa Instagram-sisällöntuotannossa, jonka tavoitteena on kasvattaa oman instatilin seuraajien määrää. Moni seuraavista vinkeistä päteekin siis myös silloin, kun Instagram-tilisi käsittelee jotakin muutakin kuin kirjoja. (En tosin aivan ymmärrä, miksi käsittelisi. Kirjat ovat lähes parasta, mitä tiedän!)

03bookstagram

1 | Löydä kohderyhmäsi.
Ensimmäinen askel tavoitteellisessa instagrammaamisessa on kartoittaa, ketkä saattaisivat olla kiinnostuneita julkaisemistasi kuvista. Bookstagramin kohdalla tämä on mielestäni varsin helppoa. Paljon vaikeammaksi kokisin esimerkiksi lifestyle-blogin Ig-tilin seuraajamäärän kasvattamisen, koska kohderyhmäni olisi paljon hajanaisempi. Bookstagramin kohderyhmä on kuitenkin helppo määrittää: toiset kirjoista intoilevat ihmiset. Toisten bookstagram-tilien lisäksi kannattaa tavoitella seuraajiksi kirjallisuuden harrastajia, kirjabloggaajia ja kirja-alan yrityksiä.

2 | Ymmärrä Instagramin luonne visuaalisena mediana.
Instagramin pääpaino on kuvissa, ja käyttäjät ovat Instagramissa juuri kuvien takia. Timanttiset kuvatekstit eivät yksin riitä, vaan ihmisten huomio on kiinnitettävä kiehtovalla visuaalisella sisällöllä. Erityisen tärkeää yksittäisten kuvien laadun lisäksi on tarkkailla siitä, miltä kuvat näyttävät vierekkäin profiilissasi. Yhtenäisyyttä feediin saa valitsemalla esimerkiksi yhtenäisen värimaailman kuvilleen tai käyttämällä aina samanlaista filtteriä kuvissa. Esimerkiksi omissa kuvissani on aina valkoinen tausta ja paljon pastellisävyjä, ja lisään kuvankäsittelyssä paljon kirkkautta ja valoa kuviin.

Instagramissa kannattaa muuten julkaista vain kaikista parhaat kuvat. Monesti saatan käyttää paljonkin aikaa kuvien ottamiseen, mutta myöhemmin huomaan, että kuvat eivät jostain syystä sovikaan feediini juuri sillä hetkellä. Tällöin saatan säästää kuvat myöhempää käyttöä varten tai julkaista ne vaikka instastooreissa.

3 | Ole sosiaalinen!
Kommentoi toisten kuvia, tutustu toisiin bookstagrammaajiin, juttele kirjoista, jaa ajatuksiasi, innostu ilmiöistä ja vaihda mielipiteitä. Itselläni on tässä vielä paljon opittavaa, ja olenkin todella huono esimerkiksi vastaamaan kommentteihin, joita ihmiset jättävät kuviini. Tämä ei ole yhtään hyvä juttu, sillä Instagramin algoritmi toimii siten, että paljon kommentteja saavat kuvat nousevat toisten käyttäjien näkyviin helpommin, koska algoritmi tulkitsee nämä julkaisut laadukkaiksi. Mikäli kommentteihin ei kuitenkaan koskaan vastaa, toiset bookstagrammaajat eivät välttämättä enää kommentoikaan kuvia. Tästä alkaa kierre, ja kuvat hautautuvat algoritmin takia paremmiksijulkaisuiksi tulkittujen kuvien joukkoon.

Myös toisten bookstagrammaajien seuraaminen kannattaa, sillä ne, joita alat seurata, saattavat seurata sinua takaisin. Kannattaa tykätä muutamasta bookstagrammaajan kuvasta ja jättää kommentti, jotta sinut huomataan. Älä kuitenkaan seuraa vain siinä toivossa, että sinua seurattaisiin takaisin, ja lopeta kyseisen käyttäjän seuraamista heti saatuasi uuden seuraajan. Follow–unfollow-peli on ikävää ja siitä tulee paha mieli.

02bookstagram

4 | Etsi sopivat hashtagit.
Hashtagien merkitystä ei voi vähätellä, sillä niiden avulla uudet ihmiset löytävät profiiliisi. Kannattaa myös yrittää päästä jonkin hashtagin ”huippujulkaisuksi”. Nämä ovat erityisen paljon tykkäyksiä saaneita postauksia, jotka käyttävät samaa hashtagia, ja ne näkyvät ensimmäisinä kaikille, jotka etsivät kuvia tietyllä hashtagilla.

Kirja-aiheisia hashtageja on loputtomasti, ja ne voidaan luokitella yleisesti kirja-aiheisiin hashtageihin kuten #booksofinstagram, #beautifulbooks ja #bookstagrammers sekä spesifimpiin, yksittäiseen julkaisuun liittyviin hahstageihin kuten #booksandflowers, #harrypotterillustrated tai #tovejansson. Kuvissa kannattaa käyttää relevantteja hashtageja, eli Muumi-kirjasta julkaistussa kuvassa ei kannata käyttää hashtagia #harrypotterillustrated. Hashtageja voi kirjoittaa tekstikenttään maksimissaan 30. Jotkut tykkäävät laittaa hashtagit kuvan ensimmäiseen kommenttiin, jotta itse kuvateksti pysyisi siistimpänä. Tätä pidetään käsittääkseni aika ammattimaisena tapana käyttää hashtageja.

5 | Opettele voittamaan Instagramin algoritmi.
Alkuvuodesta Instagram muutti algoritmiaan siten, että käyttäjä ei enää näekään kuvia julkaisujärjestyksessä, vaan he näkevät kuvia muun muassa aikaisempien tykkäystensä perusteella sekä toisten käyttäjien tykkäyksien perusteella. Tämä vaikutti monien instagrammaajien kuviin siten, että ne saavat nykyään vähemmän huomiota kuin aiemmin. Algoritmia voi kuitenkin huijata muun muassa julkaisemalla säännöllisesti, tuottamalla sellaista sisältöä, joka kerää paljon tykkäyksiä ja kommentteja, ja kirjoittamalla mielenkiintoisia tekstejä kuviin, jotta ihmiset katsoisivat kuviasi pidempään. Nämä kikat toimivat, koska algoritmi tulkitsee toisten käyttäjien reaktioista, miten laadukasta tuottamasi sisältö on, ja sen mukaan näyttää kuviasi toisten ihmisten etusivulla. Instagramin algoritmiin kannattaakin perehtyä laajemminkin, mikäli se, että ihmiset eivät näe kuviasi, turhauttaa sinua.

6 | Ota käyttöön Instagramin yritystyökalu.
Yritystyökalun käyttöönotto vaatii, että luot instatilillesi Facebook-sivun. (Itse loin sivun vain, jotta pääsen käyttämään yritystyökalua). Tämä kannattaa, sillä näin pääset käsiksi monenlaiseen mielenkiintoiseen dataan. Saat muun muassa tietoosi, mihin aikoihin seuraajasi tyypillisesti ovat Instagramissa. Tämä auttaa sinua postaamaan juuri oikeaan vuorokaudenaikaan saadaksesi mahdollisimman paljon näkyvyyttä julkaisuillesi. Jos yritystyökalu on käytössäsi, voit myös ostaa julkaisuillesi mainostilaa Instagramissa, mikä saattaa kuvasi yhä uusien käyttäjien nähtäviksi.

Tavoitteellinen bookstagrammaaminen vie aikaa. Useimpina päivinä käytän vähintään tunnin Instagramin kanssa puuhailemiseen, joinakin päivinä aikaa saattaa mennä neljäkin tuntia. Laadukkaiden kuvien ottaminen, feedin suunnittelu, kuvankäsittely, tekstien kirjoittaminen ja kommentteihin vastaaminen vaatii paljon aikaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä bookstagrammaaminen on tällä hetkellä yksi suosikkiharrastuksistani. Siinä yhdistyvät hurmaavalla tavalla moni lempiasiani: valokuvaaminen, kirjat sekä kirjoista keskusteleminen toisten kirjahöperöiden kanssa.

Seuraajia tililläni on tällä hetkellä hieman vajaa 2000. Maaliskuussa edellisen bookstagram-tekstini yhteydessä taisin uhota, että puolessa vuodessa yrittäisin saada kasaan 3000 seuraajan joukon. Hui, miten mahtipontinen olen ollut! Nyt kaksituhattakin tuntuu päätähuimaavalta määrältä. Bookstagram-yhteisöni kasvaa kuitenkin hitaasti ja varmasti. Ehkä seuraavan puolen vuoden aikana kohtaan seuraavat tuhat uutta, upeaa kaltaistani kirjaintoilijaa bookstagramin ihanissa syövereissä.


bibobook_ulla_vieraskyna

Ulla on jyväskyläläinen kirjallisuudenopiskelija ja innokas bookstagrammaaja, joka rakastaa satukirjoja ja itkee, vaikka tarinassa olisi onnellinen loppu. Ullan bookstagram on @tarinannuppuja.

Äänikirjojen lumoissa – kolme miniarviota

Viime keväänä yritin monen vuoden tauon jälkeen opetella kuuntelemaan äänikirjoja. Yle Areenan kätköistä kaivettu Maria Jotunin Huojuvan talon sain työmatkojen aikana kuunneltua, mutta takkuileva mobiilisovellus tappoi orastavan kiinnostuksen kerrottujen tarinoiden maailmaan. Nyt syksyllä päätin yrittää uudelleen, tällä kertaa maksullisen BookBeatin avulla. Ja se onnistui, olen koukussa! Reilussa kuukaudessa olen ehtinyt kuunnella jo kaksitoista teosta, joista osa olisi varmasti jäänyt minulle tuntemattomiksi ilman äänikirjoja.

BookBeat (2)

Hurahtamiseni äänikirjoihin on kahden tekijän ansiota: helppo mobiilisovellus sekä laadukkaat äänitteet. BookBeatin tarjonta on niin monipuolinen ja tuore, ettei uuden kuukausittaisen menoerän kirjautuminen tiliotteeseen haittaa lainkaan. Sovellus muistaa tarkkaan mihin kohtaan kuuntelussa jää (toisin kuin Areena) ja uusien kirjojen lisääminen lukulistalle on helppoa. Tällä hetkellä kuuntelu- ja lukujonossa on kolmisenkymmentä kirjaa klassikoista uutuuksiin. E-kirjojen lukemista en ole sovelluksella vielä testannut, mutta eiköhän sekin aika pian koita.

Eräs kiusausta herättävä ominaisuus BookBeatissa on, nimittäin lukutahdin nopeutus. Sovin itseni kanssa ihan alkuun, että tuon napin jätä rauhaan. Olen luonteeltani pahimmanlaatuinen suorittaja, joten kirjojen tehokas kuunteleminen tuplanopeudella tuntuu turhankin houkuttelevalta ajatukselta. Päätin kuitenkin, että siihen en ryhdy. Hengästyttävää vauhtia etenevä tarina ei ole enää nautinnollinen vaan pelkkää, no, suorittamista. Jouduin tosin luopumana periaatteestani jo toisen äänikirjan kohdalla, kun verkkainen lukunopeus alkoi unettaa. Sittemmin olen turvautunut 1,25-kertaiseen nopeuteen, mutta siihen aion (ainakin toistaiseksi) jäädä.

On hämmentävää, kuinka paljon niin sanottua tyhjää aikaa päivään mahtuu. Kuuntelen äänikirjoja meikatessani, tiskatessani, siivotessani ja pyöräillessäni, noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kymmenet tunnit, jotka olen aiemmin käyttänyt enintään sosiaalisen median toisella silmällä vilkuiluun, ovat nyt minun omaa kirja-aikaani.

Nämä kolme ensimmäistä kuuntelemaani kirjaa olisivat luultavasti jääneet kokonaan lukematta, jos en olisi päättänyt ladata tätä sovellusta. Mukavaa omien lukutottumusten ravistelua siis.

Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Lukija: Meri Nenonen
Suomentanut Helene Bützow
WSOY, 2014
273 sivua, 11 tuntia 56 minuuttia
★★★

Cecilia on täydellinen äiti ja vaimo viimeisen päälle järjestettyine ruokakomeroineen ja Tupperware-kutsuineen. Tai niin hän tuntee olevansa siihen asti, että aviomiehen vuosia sitten kirjoittama kirje murskaa koko kiiltokuvamaisen arjen. Tess puolestaan saa selville miehensä rakastuneen parhaaseen ystäväänsä. Edessä on äkkilähtö toiseen kaupunkiin, kauas kolmannen pyörän roolista. Rachel suree vuosia sitten kuollutta tytärtään sekä nyt toiselle mantereelle muuttavaa pojanpoikaansa. Vain yksi asia tuntuu tarjoavan helpotusta kärsimykseen, murhaajan löytäminen ja saattaminen vastuuseen teostaan.

Liane Moriartyn Hyvä aviomies on koukuttava kirja, jossa kolmen hyvin erilaisen naisen tarinat lomittuvat yhteen. Kirja on suurimmaksi osaksi kevyttä viihdettä, mutta toisaalta se käsittelee myös raskaita ja suuria kysymyksiä. Samalla se saa ajattelemaan kaikkia niitä salaisuuksia, joita emme koskaan saa tietää. Yksi pieni asia saattaa muuttaa elämän suunnan, emmekä voi kuin arvailla, mitä muita mahdollisia kulkureittejä elämä olisi voinut tietyssä risteyskohdassa ottaa.

Meri Nenosen lukuääni on rauhallinen ja miellyttävä, mutta englanninkielinen alkuteos asettaa äänikirjalle tiettyjä haasteita. Keskellä suomenkielistä tekstiä englantilaisittain lausutut sanat ja nimet kuten Tupperware [ˈtʌpərwer] kuulostavat hieman koomisilta. Kirja on kuitenkin mukavaa arkipäivien viihdettä. Alan tosin olla huolissani siitä, että samaistun aina to do -listojaan luetteleviin, neuroottisiin ylisuorittajiin.

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa
Lukija: Sanna Majuri
WSOY, 2017
183 sivua, 10 tuntia
★★

Minna ehtikin jo kirjoittaa hieman kattavamman arvion tästä Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommia-kirjasta. Toisin kuin Minna, en ole mikään elämäntapaoppaiden tai self help -kirjojen ystävä. Jos nyt en aivan väärin muista, tämä kirja saattaa olla ensimmäinen tuohon lokeroon sujahtava opus, johon olen tarkemmin perehtynyt.

En voi sanoa nauttineeni Unelmahommista varauksetta. Yltiöpositiivisuus ja uuttera yrittäjähenkisyys saivat minussa aikaan vastareaktion. En varmasti ala rakentaa blogistani elinkeinoa. En varmasti jätä päivätyötä ja ala toteuttaa villeimpiä unelmiani. En varmasti tee mitään, mitä joku toinen voisi sanoa rohkeaksi. Vastarannankiiskeilyn jälkeen on kuitenkin todettava kirjan olleen suhteellisen viihdyttävä ja jättäneen jopa joitain työelämään liittyviä ajatuksia muhimaan takaraivooni. Hieman toisteisuutta kirjassa kuitenkin oli, ja Sannan Majurin lukunopeutta piti hieman kiihdyttää tarkkaavaisuuteni säilyttämiseksi. Ensimmäiseksi elämäntapaoppaaksi varsin hyvä suoritus, luultavasti tähtiä olisi ropissut jonkin verran enemmän, jos genre olisi itselleni tutumpi ja mieluisempi jo entuudestaan. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa.

Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Lukija: Kirsti Valve
Tammi, 2012
394 sivua, 20 tuntia 52 minuuttia
★★★

Punatukkainen Eira on saanut syntymässään näkijän ja shamaanin lahjan.  Ryövärin raiskaama Margaret-äiti kuolee eikä virallinen isä Klauskaan tunnusta Eiraa tyttärekseen. Kasvinveli Rikhardista tulee Eiran tukipylväs ja vuosien kuluessa ystävyys kasvaa ensirakkaudeksi. Maailma ja ympäröivä yhteiskunta riepottelevat nuoria, eikä Eira voi välttyä tunteelta, että on kaikkialla lopulta yksin.

Kristiina Vuoren kirja Näkijän tytär sijoittuu 1200-luvun alun Suomeen. Varhaiskeskiaika tarjoaa tarinalle kiinnostavan miljöön, tunnelmaan uppoudutaan jopa sanavalintoja myöten. Juuri Game of Thronesin katsoneelle ja muutenkin historiallisista romaaneista nauttivalle kirja tarjoaa mahtavaa eläytymistä ajanjaksoon, johon harvoin pääsee sukeltamaan. Tiedämme toki mitä ympäri Eurooppaa on tapahtunut keskiajalla, mutta suomalainen elämänmeno ei ole tuolta ajalta kovin tuttua. Oli myös hykerryttävää huomata yhtäläisyyksiä Näkijän tyttäressä sekä Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matka muinaiseen Suomeen -kirjassa, jota luen aina iltaisin ennen nukahtamista. Vuori avaakin kirjansa lopuksi teoksensa historiallisia faktoja sekä tulkintoja, joihin hän on päätynyt fiktiivisen juonen etenemisen turvaamiseksi.

Näkijän tytär on kiinnostava ja historiaan innostava, mutta hahmot jäävät varsin etäisiksi. Sisäiset motiivit ja persoonat tuntuvat katoavan historian hämärään, niin että voimakkaimpiinkin tunteisiin on hankala eläytyä.

allekirjoituslaura

PODCAST: Yllätyskirjoja ja riemunkiljahduksia

Jokaisella lapsella on varmasti ainakin yksi kirja, joka kiikutetaan vanhempien käsiin niin usein, että aikuiset mieluummin nieleskelisivät kirjan pieninä paperitolloina kuin lukisivat sen vielä yhdenkin kerran. Minulla tuollaisia kirjoja oli useampiakin, esimerkiksi Kasperi sairaalassa -tarinan pystyin kertomaan sanasta sanaan ulkomuistista. Edelleenkin muutamat lauseet tuosta kirjasta leijailevat muistini lokeroissa odottamassa vapauttamista.

IMG_6669

Tätä Kirjojen kasvattamat –jaksoa äänittäessä huomasin hämmennyksekseni kaksi asiaa: sekä pehmoleluni että pikkusisarukseni ovat saaneet nimensä kirjojen mukaan. Tosin Veli-Pulla ja Tajukankaan Meeri eivät jääneet sisarusteni virallisiksi nimiksi.

IMG_6671

Yllätyskirjoja ja riemunkiljahduksia sisältää runsaasti sitä, mitä jakson nimi antaa ymmärtää. Siskoni Lotta oli kantanut äänityssessioihimme muutamia kirjoja, jotka hän paljasti minulle vasta kun nauhurin rec-nappia oli painettu. Pahoittelen siis jo etukäteen spontaaneja kiljahduksia.

Mikä oli sinun jumituskirjasi lapsena? Entä onko jumitusvaihde jäänyt päälle näin aikuisena?

allekirjoituslaura

Podcastin musiikki: http://www.bensound.com

EDIT: Uskollinen seuraajani eli äitini soitti kuunneltuaan podcastin ja huomautti, että kyllä Camilla Mickwitz on ihan suomalainen lastenkirjailija. Nopea googlettaminen paljasti, että hän on ollut myös Pikku Kakkosen alkuanimaation ja Varokaa heikkoja jäitä -tietoiskun takana.

Teatterissa: Kuolema Venetsiassa

Kun sitä alkaa ajatella, teatteri on lopulta todella siisti ja tahraton taidemuoto. Lavalle ei yleensä kanneta, kaadeta tai läikytetä mitään, mitä mustiin pukeutuneet näyttämömiehet eivät saisi kohtausten vaihtuessa sieltä poistettua. Joissain teattereissa tämä tarkoittaa jopa sitä, että kahvikupeissa ei ole oikeasti nestettä, vaan näyttelijät ryystävät olematonta sumppia kuin lasten mielikuvituskutsuilla ikään.

33710322536_9fd27973a9_o

Jos jokin Kansallisteatterin Kuolema Venetsiassa -näytelmässä on riemastuttavaa, niin juuri näiden siisteysperiaatteiden nakkaaminen romukoppaan. Tuijotan hypnotisoituneena jostain lavan yläosasta valuvaa ohutta hiekkavanaa, joka muodostaa estradille hiekkakasan aivan kuin tiimalasissa. Vaikka hiekan virta keskeytyy hetkeksi, ehtii lavalle lähes puolessatoista tunnissa kertyä aikamoinen keko hienonhienoa hiekkaa. Venetsiassa kun ollaan, on myös vesi tärkeä elementti. Keskellä lavaa loivia portaita pitkin juokseva vesi muodostaa tyynen aiheen, joka näytelmän edetessä kasvaa pienestä soljuvasta purosta ihan kunnioitettavan syväksi lammikoiksi. Katsomosta saakka pystyy tuntemaan näyttelijän märkiin jalkapohjiin tarttuvan hiekan. Ja kun tuohon veteen vielä heittäydytään lähes kokonaan – ah, ihanaa sotkua!

Nyt on tunnustettava, että olin varsin väsynyt katsoessani tätä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitettyä näytelmää. Tarkkaavaisuuteni ei ollut parhaimmillaan, mutta terävämpi dialogi olisi pystynyt minut kyllä tempaisemaan mukaansa. Tähän Kuolema Venetsiassa ei kuitenkaan pystynyt, joten tyydyin tuijottamaan hypnotisoituneena hiekan valumista sekä katosta roikkuvan mikrofonin heilumista.

Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa löytyy myös omasta kirjahyllystäni, vaikka en ole sitä ehtinytkään lukea. Novelliklassikko kertoo kirjailija Gustav von Aschenbachin matkasta Venetsiaan, mistä hän toivoo löytävänsä uutta inspiraatiota menestyksekkäälle kirjoittamisuralleen. Kirjoitettava kyllä löytyy, etenkin eräästä nuoresta pojasta. Tarinassa pohdiskellaan taiteen ja elämän liittoa, kiellettyä rakkautta sekä luovuutta.

Kansallisteatterin näytelmä perustuu vahvasti kahden näyttelijän, Jukka-Pekka Palon ja Jukka Puotilan dialogille. Katseen kohteena oleva nuori poika, johon kirjailija ihastuu, ei ole lavalla näkyvissä. Sen sijaan estradilla ihastuttaa muusikko Artturi Aalto, joka soittaa selloa luoden kerrontaan herkkyyttä ja tarvittaessa raakaa voimaa. Estradin kolmesta miehestä Aalto hoitaa osuutensa itse asiassa parhaiten, sekä Palo että Puotila takkuilevat vuorosanoissaan nolostuttavan useasti ja puhuvat välillä jopa päällekkäin, eivätkä suinkaan tarkoituksellisesti. Syitä tähän puolivillaisuuteen voin vain arvailla. Ehkäpä näyttelijätkin vain olivat väsyneitä.

Vaikka annan Kuolema Venetsiassa -näytelmälle vain kaksi ja puoli tähteä, ei se suinkaan mikään pohjakosketus ole. Mannin alkuperäistekstiin perehtynyt saa esityksestä varmasti vielä enemmän irti, etenkin jos näyttelijäkaksikko sattuu olemaan hieman paremmassa vireessä. Ja Tarja Simonen lumoava lavastus on jo ehkä yksinään riittävä syy hakeutua teatterin katsomoon.

allekirjoituslaura

Kuolema Venetsiassa
Kansallisteatteri
Ohjaus ja dramatisointi: Michael Baran
Suomennos: Oili Suominen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Tarja Simone
Muusikko: Artturi Aalto
Rooleissa: Jukka-Pekka Palo ja Jukka Puotila
★★½

Kuvat ©  Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa + Synttäriarvonnan voittaja!

Nykyaikaista self-help -kirjallisuutta rakastavalle lukijalle Satu Rämön ja Hanne Valtarin tänä vuonna julkaistu Unelmahommissa oli teos, joka oli pakko hankkia jostakin ja saada lukea. Katselin kirjaa jo kesällä kirjaston varausjärjestelmässä, mutta siihen oli niin pitkä jono, että päätin jättää lukemisen suosiolla myöhemmäksi. Muutama viikko sitten teos tuli kuitenkin vastaan pikalainojen hyllyssä ja nappasin sen siitä mukaan.

dav

Rämö ja Valtari ovat molemmat luovan alan freelancereita ja tietyssä mielessä sekatyöläisiä. Rämö pitää blogia, vetää design-kauppaa Reykjavikissa ja toimii matkaoppaana hevosvaelluksilla. Valtari puolestaan tekee elantonsa Lähiömutsi -blogillaan ja viestinnän alan töillä. Molemmilla on taustalla toimittajan työ, eivätkä he ole siitä päässeet eroon nykyisissäkään duuneissaan.

Uransa alkuvaiheessa olevalle toimittajalle Unelmahommissa onkin erinomainen kurkistus siihen, miten monenlaisia asioita tämän alan koulutuksella voikaan tehdä. Kirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisesti sitä, miten esimerkiksi bloggaamisella voi tehdä elantonsa. Toisaalta pohdinta viedään myös laajemmalle tasolle ja vinkkejä annetaan muun muassa siihen, miten perhe yhdistetään yrittäjyyteen tai miten elämän kokonaistasapainosta pidetään huolta unelmaduunissakin. Jokaisen luvun lopusta löytyy myös Ajateltavaa -osio, joka ohjaa pohtimaan omia työhön liittyviä asenteita ja mahdollisuuksia.

Sekä Valtari että Rämö kirjottavat sujuvasti ja teksti soljuu tasaisesti eteenpäin. (Muuta ei tosin kahdelta toimittajalta voi odottaakaan!) Kirjan teemat on perustellusti jaoteltu. Niissä nousevat vahvasti esiin kirjoittajien elämäntilanteet ja varsinkin lapsista ja perheestä on paljon asiaa. Nuorelle lukijalle tällainen sisältö ei ole kovin oleellista vielä, mutta nautin silti perheasioita käsittelevien lukujen lukemisesta siinä missä muistakin. Vaikka jaottelu teoksessa toimii, on teksteissä kuitenkin jonkin verran harmillista toistoa ja kertausta. Ajattelin useampaan otteeseen loppupuolen lukuja lukiessani, että ”mähän luin tän jo” tai ”tähän ei olisi tarvinut viitata uudestaan”. Ehkä vielä yhdellä editointikierroksella nämäkin olisi saatu pois. Lisäksi, johtuneeko kirjoittajien elämäntilanteiden samankaltaisuudesta, mutta jouduin useasti tarkistamaan luvun alusta kumpi oli vastuussa luvun tekstistä. Molempien kirjoituksissa viuhuivat lapset, miehet, matkustelu ja epäsäännölliset työajat – kirjoittajat menivät siis välillä sekaisin.

Harmistusta aiheutti myös se, etten ehtinyt tehdä lukujen lopusta löytyviä harjoituksia kunnolla. Se ei tosin ole kirjoittajien moka, vaan itseni! Koska kirja oli viikkolainassa, jouduin ahmimaan sen viimeisenä iltana loppun ja palauttamaan seuraavana päivänä. Harjoitukset jäivät siis tekemättä, mutta ehkä palaan niihin vielä ajan kanssa.

Unelmahommissa sopii yrittäjyydestä haaveilevalle tai irtiottoa kaipaavalle. Se antaa lukijalle, minkä suurin piirtein kannessaan lupaa, mutta sortuu silti välillä yltiöpositiivisuuteen. Tähtiä siis kolme.

allekirjoitusminna

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa
WSOY, 2017
Sivuja 351
Luettavaksi kirjastosta
★★★

p.s. Synttäriarvonta päättyi viime viikolla ja voittaja on nyt arvottu. Onnea Niina T., laitoimme sinulle viestiä Facebookissa! Kiitos kaikille osallistuneille, me nautittiin synttäriviikon järkkäämisestä kovasti! 🙂

PODCAST: Kuhanuhaa ja ryskäyskää

Viime viikolla täällä Bibobookissa alkoi täysin lasten- ja nuortenkirjoille omistettu podcastsarja Kirjojen kasvattamat. Taannoisissa äänityssessioissamme oli todellista kotikutoista studiohenkeä: istuimme olohuoneen lattialla kirjojen ympäröimänä, ja välillä saimme kuunnella naapurin äänekkään koiran mielenilmaisuja. Tämä nelijalkainen tähti esiintyy myös tämänkertaisessa jaksossa Kuhanukaa ja ryskäyskää, tosin kaikkien koiraihmisten pettymykseksi vain pienessä sivuroolissa.

Kirjojen kasvattamat osa 2 (6)

Jossain vaiheessa vihasin yli kaiken runomuotoon kirjoitettuja tarinoita, kerrottiin niitä sitten televisiossa tai kirjojen sivuilla. Onneksi tuo inho on jo aikoja sitten ohitettu, sillä kyllä esimerkiksi Kirsi Kunnas nyt yksinkertaisesti on nerokas sanataituri. Tiitiäisen satupuusta löytyvä Vanha vesirotta -runo saakin aloittaa tämänkertaisen podcastin (kuuntele ihmeessä, kuinka yritän lausua tämän riimittelyn yhtä eloisasti kuin äitini!) ja siitä on poimittu myös jakson nimi Kuhanuhaa ja ryskäyskää.

Podcastissa on luvassa muutakin kuin riimittelyä. Siskoni Lotta, joka on tämän sarjan vakiovierailija, on ammatiltaan lastentarhanopettaja. Hän paljasti minulle synkän salaisuuden päiväkotien todellisuudesta: Teemu-kirjat ovat ilmeisesti monissa paikoissa saaneet luovuttaa paikkansa toisille niteille. Tämä järkytti minua yhtä syvästi kuin aikanaan se, että piruetteja ei tehdäkään heti ensimmäisellä kerralla kun luistimet ovat jalassa. Näitäkin traumoja käydään läpi podcastissa Aino-kirjojen innoittamana.

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että parhaissa lastenkirjoissa on aina mukana se kasvatuksellinenkin puoli. Ja näistä kirjoista voivat oppia myös aikuiset.

Mukavia kuunteluhetkiä, ja muista toki jakaa omat kirjamuistosi kommenttiosiossa! Palataan sarjan seuraavan osan kanssa viikon päästä tällä samalla kanavalla.

allekirjoituslaura

Podcastin musiikki: http://www.bensound.com

Teatterissa: Luulosairas

Jos pilleri tai peräruiske voi parantaa oloa, tottahan toki sellainen kannattaa ottaa. Jos lääkäri määrää siihen vielä parit rohdokset ja vielä yhden suolihuuhtelun päälle, niin varmasti nekin ovat välttämättömiä terveyden kannalta. Ja kun kanta-asiakkuus poliklinikalle on kerran hankittu, ei hoitoja uskalla lopettaa, sitähän voi vaikka kuolla.

17149155216_07937a6f04_o

Näytelmäkirjailija Molièren vuonna 1673 ilmestynyt näytelmä Luulosairas on surullista kyllä lähes 350 vuotta ensiesityksensä jälkeenkin edelleen ajankohtainen. Keuhkotuberkuloosista kärsinyt Molière kirjoitti itse esittämänsä päähenkilö Arganin turvautumaan tohtoreihin paremman terveyden toivossa. Kullankiilto silmissä lääkäri määrää Arganille mitä kummallisempia hoitotoimia ruokkien näin miehen luulosairautta. Vaikka lääketiede onkin noista ajoista kehittynyt valtavin loikin, on huumorin keinoin esitetty kritiikki edelleen ajankohtaista.  Nykyaikana samanlaista sinisilmäisyyttä on nähtävissä ihmisissä, jotka yrittävät puoskareiden ihmepulverien avulla rakentaa valtavia lihaksia tai kaivaa esille lituskaista vatsaa. Hoidon järkevyyttä ei kyseenalaisteta, kunhan sitä tarjoava vain näyttää tarpeeksi luotettavalta. Ja ennen kaikkea osaa kuiskia korvaan oikeat mainossanat.

Nauru levisi Kansallisteatterin lavalta salin takariveille verkkaisesti vasta hieman ennen väliaikaa, jonka aikana kikatusta olisi ehkä pitänyt rohkaista lasillisella kuohuvaa. Mutta kyllä minäkin lopulta nauroin ihan ääneen, en tosin yhtä antaumuksella kuin muutamat seurueet siellä lavan tuntumassa. Pientä lisäheittäytymistä olisin siis kaivannut – niin näyttelijöiltä kuin itseltänikin.

Kansallisteatterin versio klassikkokomediasta kunnioittaa vanhoja perinteitä. Näyttelijöiden puhetavassa ja artikulaatiossa on herttaista vanhanaikaisuutta, joka muistuttaa, että samalle tekstille on naurettu jo yli 300 vuotta sitten. Huikea ajatus tosiaan! Yksinkertainen lavastus ja osuvat roolisuoritukset viihdyttävät. Esimerkiksi Minttu Mustakallio on roolissaan eloisa, joskin ajoittain siinä mittakaavassa, että sarjatulella tulitetut repliikit puuroutuvat suuressa salissa.

Luulosairas on teatterin ohjelmistossa vielä joulukuun alkuun asti. Se tarjoaa mukavan illanviettomahdollisuuden vaikkapa kaveriporukalle, kunhan muistaa jättää tiukkapipoisimmat yrmyilijät kotiin. Kärsivällisyyttä vaaditaan kuitenkin kaikilta, sillä aika ajoin tekisi mieli vilkuilla haukotellen kelloa. Näytelmän imu on paikoittain onnettomasti kadoksissa.

allekirjoituslaura

★★★
Luulosairas
Kansallisteatteri
Ohjaus ja suomennos: Arto af Hällström
Lavastus: Kati Lukka
Pukusuunnittelu: Tarja Simone
Rooleissa Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Kreeta Salminen ja Juha Varis sekä Elsa Brotherus/Reetta Ylä-Rautio

Kuvat ©  Tuomo Manninen / Kansallisteatteri