Hyllynlämmittäjät ja muutamia vinkkejä Helmet-lukuhaasteeseen

Aloin jo hyvissä ajoin viime vuoden viimeisinä kuukausina tunnelmoida vuoden 2018 lukuhaasteita, sen verran innoissani olin! En ole koskaan aiemmin ehtinyt tai muistanut liittyä haasteisiin heti niiden alettua, enkä ole sitten viitsinyt lähteä tempomaan mukaan kuukausikaupalla myöhässä, joten tällä kertaa olin lähtökuopissa valmiina heti vuoden vaihtuessa.

Haastavaa lukemista -blogiin on kerätty ihastuttava määrä upeita lukuhaasteita, mutta yritän olla haalimatta itselleni ihan liikaa suoritettavaa. Sarjakuvahaasteeseen osallistun, kuten jo sunnuntaina kerroin, ja haaveena olisi lukea kirjoja mahdollisimman monia kulttuureja edustavilta kirjailijoilta. Vuoden pääsuoritukseni on kuitenkin Helmet-lukuhaaste, jonka viisikymmenkohtaiseen luetteloon olen toistaiseksi saanut merkattua yhden suorituksen. Moni kohta tuntuu varsin helpolta, mutta mukana on muutama kinkkinenkin suoritettava.

Kohdat 21 (Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi) ja 31 (Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa) jännittävät paljon. Jostain syystä olen vahvasti iskostanut mieleeni kuvan itsestäni lukemassa Miki Liukkosen O:n, mutta se jos mikä pelottaa! Kohdan 12 sarjakuvaromaani käy mainiosti yhteen sarjakuvahaasteen kanssa, ja olen varma että tulen aivan vahingossa lukemaan paljon kirjoja, joissa käy hyvin (kohta 11). Helppoudessaan kaikkein älyttömin on minusta kohta kuusi eli kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa. Aika harvassa ovat ne teokset, joista ei tehdä äänikirjaa tai sähköistä versiota. Tai edes pokkaria kovakantisen niteen rinnalle. Parempi muotoilu olisi minusta sama kuin lukuhaasteen pienemmässä versiossa, eli kirjan lukeminen e-kirjana tai kuunteleminen äänikirjana. Jälkimmäisiä en muuten ajatellut lisätä lukuhaasteeseeni ollenkaan, mutta aloin huvin vuoksi täyttää äänikirjoille omaa taulukkoa. Voin suositella, nuo tilastot ovat todella koukuttavia!

Haastavimmalta tällä hetkellä tuntuu kohta 13 (Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa), mutta lukuhaasteen Facebook-ryhmässä vinkattiin, että Toivo Laakson Viestejä äidiltä täyttäisi vaatimukset. Toivotaan parasta. Tulkinnan vaikeutta on aiheuttanut myös kohta yhdeksän, jonka suorittaakseen pitäisi lukea kirja, jonka kansi on yksivärinen. Mutta mikä lasketaan yksiväriseksi? Heitin lonkalta suunnitelmiini vaaleanpunaisilla kansillaan ihastuttaneen Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta taitaa siinä sittenkin olla paria väriä, vaikka tekstiin ja koukeroihin käytettävää mustaa ei laskisi mukaan. Lukuhaasteen saa toki suorittaa ihan niin matalilla aidoilla kuin haluaa, mutta näemmä tahdon tehdä elämästäni ja lukusuorituksestani mahdollisimman vaikean. Siksi tämä kohta on vielä mietinnässä. Vinkkejä kaipaisin myös 1990-luvulle sijoittuvasta kirjasta, jotta saisin syntymävuosikymmentä käsittelevän kohdan viisi kuitattua. Jotenkin ysäri tuntuu ainakin kotimaisessa kirjakattauksessa ensivilkaisulta aika tympeältä. Uskon olevani väärässä, joten johdattakaa minut oikeille kirja-apajille.

Helmet-lukuhaastetta täydentää (ja tätä postausta paisuttaa) mukavasti Hyllynlämmittäjä-haaste, jonka takana on ihana Sivumennen. Otetaanpa tähän loppuun pikakelaus niistä kahdestatoista kirjasta, jotka ovat toistaiseksi majoittuneet henkilökohtaisessa kirjastossani vailla lukemisen suomaa huomiota.

Erkki Teräväinen: Maaseudun Tulevaisuus 100 vuotta – Suomen äänen kannattaja 1916–2016. Heti kärkeen kirja, jonka lukeminen tulee olemaan itselleni haastavaa. Olen äärimmäisen huono lukemaan tietokirjoja, mutta koska olen ollut nyt noin vuoden töissä Maaseudun Tulevaisuudessa, tekisi mieleni kovasti tutustua lehden historiaan viime vuonna töistä saamani historiikin kautta.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Klassikot eivät ole vahvuuksiani, enkä ole ehkä koskaan lukenut ainuttakaan Austenin teosta. Tästä vaaleanpunaisiin kansiin kätketystä klassikosta on varmasti hyvä aloittaa.

Diana Gabaldon: Muukalainen. Katsoin viime viikolla Outlander-sarjan kolmannen tuotantokauden loppuun Areenasta, joten seuraavaa tuokkaria odotellessa tarinan alkukäänteisiin voisi paneutua tämän Helsingin kirjamessuilta ostamani pokkarin turvin. Tässä tosin kauhistuttaa tuo sivumäärä, luen nykyään pääsääntöisesti 200–300 sivun mittaisia kirjoja.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen. Jälleen yksi minulle vieras klassikko ja lukematon kirjamessuostos. Tästä voi siirtyä sitten luontevasti kirjaan Kaikki taivaan linnut, joka myös majailee kirjahyllyssäni lukemattomana.

Marianna Kurtto: Tristania. Tämä oli lahja Helsingin kirjamessujen bloggaaja-aamiaiselta, ja tuosta aamusta lähtien olen palavasti halunnut hypätä kirjan tarjoamien seikkailujen vietäväksi. Vielä en ole ehtinyt, sillä aina lukujonossa sen eteen on kiilannut jokin päättyvällä laina-ajalla piinaava kirjaston kirja. Mutta vielä minä tämänkin luen!

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka. Hävettää, että tämä vuosia sitten joululahjaksi saamani dekkari on edelleen lukematta, samoin kuin sen jatko-osakin.

Antero Alpola: Aamukahvilta Kankkulan kaivolle. Mummolani entisen kesäasukkaan muistelmateos oli pakko saada kirjahyllyyni heti sen ilmestyttyä, mutta selailua suurempaa huomiota se(kään) ei ole vielä saanut.

Anna Godbersen: Huuma. Tämä kirja on aleostos, joka tarttui mukaani luultavasti taikasanojen ”vuosisadan vaihde” ja ”Manhattan” ansiosta. Ja edelleen ne lumoavat!

Tua Harno: Ne jotka jäävät. Tästä kirjasta olen lukenut ihan vähän alkua pari vuotta sitten, mutta kirjan lähtötilanne soti niin vahvasti senhetkistä elämänvaihettani vastaan, etten kyennyt jatkamaan lukemista. Joko nyt olisi otollisempi aika?

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen. Olen tuntenut Ilarin ala-asteelta saakka, joten nyt hävettää tunnustaa, etten ole ehtinyt vieläkään lukea hänen ja Elina Helkalan ensimmäistä yhteistä kirjaa. Enkä sitä seuraavaakaan kokonaan. Mutta kun ihan oikeasti olen tajuttoman laiska tietokirjojen suhteen!

Khairy Shalaby: The Time-Travels of the Man Who Sold Pickles and Sweets. Houkuttelevan nimensä vuoksi taannoisen Egyptin-matkani tuliaisostoksiin valikoitunut kirja on jäänyt lukematta lähinnä sen englanninkielisyyden vuoksi. Jos tarjolla on suomenkielistä kirjallisuutta, tartun siihen yleensä ennemmin kuin englanninkielisiin kirjoihin. Muutama muukin Egyptistä ja Maltalta ostettu kirja on lukematta samasta syystä.

Anni Polva: Kun olin pieni. Kirjaston poistomyynnistä mukaan tarttunut kirja, joka odottaa lukuvuoroaan aivan kuten Polvan Tiina-sarjakin.

Millaiset kirjat ovat jääneet hyllynlämmittäjiksi omassa kirjahyllyssäsi? Entä mihin lukuhaasteisiin aiot tänä vuonna osallistua?