Nyt on tunnustuksen aika. En ole koskaan lukenut Taru sormusten herrasta -trilogiaa, vaikka yritys joskus takavuosina olikin kova. Halusin lukea kirjat ennen elokuvien julkaisua, mutta lopulta taisin päästä toisen kirjan alkuun. Huomattavasti sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä elokuvaa oli nähty. Ehkä syynä oli nuori ikäni, olinhan vasta alakoulun viimeisillä luokilla elokuvasarjan ensimmäisten osien ilmestyessä. Syynä saattoi myös olla omistamani kirja, jossa koko kolmikko on yhdeksi järkäleeksi nidottu ja fontti on niin pientä, että terveetkin silmät eksyvät harhailemaan riviltä toiselle. Elokuvista kuitenkin pidin, ja haaveilen edelleen tuon trilogian lukemista. Ehkä tosin vähän isommalla fontilla.
Turun kaupunginteatterin tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikkoteoksista oli tietysti nähtävä. Ostin lipun hyvissä ajoin ja odotin innolla esitystä. Kunnes kuulin uutisen. Ystäväni olivat ostaneet lippunsa eri aikaan, ja he olivat saaneet viestin, että heidän paikkansa ovatkin näköesteiset. Minulle ei mitään viestiä tullut, mutta myöhemmin selvisi, että minunkin paikaltani olisi rajallinen näkymä lavalle. Lippu oli kyllä myyty minulle alennettuun hintaan (pohdinkin, miten voi opiskelijalippu tällaiseen spektaakkeliin maksaa vain 15 euroa!), mutta näköesteestä ei mainittu mitään. Esitys oli tietysti täynnä, joten siellä parvella sitten kärvisteltiin. Siitä lisää myöhemmin.
Taru sormusten herrasta on Turun kaupunginteatterissa visuaalisuudessaan pitkälti uskollinen Peter Jacksonin ohjaamalle elokuvatrilogialle. Siis todella uskollinen. Esimerkiksi Gandalfin (Mika Kujala) vaatteet tunnistaa kyllä heti ensimmäisellä vilkaisulla. Tästä on elokuvat suhteellisen hyvin tuntevalle sekä etua että harmia. Ensinnäkin yhtäläinen ilme luo välillä tunteen, että teatterin kulisseihin on loihdittu todellinen 3D-versio elokuvista. Muutamassa kohdassa en voinut kuin suu auki ihmetellä mihin kaikkeen teatteritekniikka taipuukaan. Toisaalta valpas katsoja huomaa heti kaiken elokuvasta poikkeavan. En ollut näiden kanssa turhan tarkka, mutta Gandalfin ääni kaipaisi huomattavasti enemmän syvyyttä ollakseen uskottava vanhalle ja viisaalle velholle. Joitain mutkia on myös vedetty sen verran paljon suoriksi, että elokuvaa näkemättä tai kirjaa lukematta saattaa välillä olla hetken hukassa.
Näytelmässä ehdottomasti ikimuistoisinta on lavastus. Siis vau mitä jälkeä! Seurue kulkee läpi Keski-Maan ja nuo kaikki maisemat todellakin loihditaan lavalle. Voin vain kuvitella millainen pyöritys näyttämön verhoissa käy, kun yleisön eteen rullataan miljöitä kääpiöiden luolista aina vuortenhuippuihin asti. Näyttämöllä käytetään myös ihastuttavan paljon elävää tulta, ja näyttelijät kieppuvat ja lennähtelevät kuin taiottuina. Klonkkua esittävä Miska Kaukonen ansaitsee myös valtavat suosionosoitukset upeasta eläytymisestä. Puvustuskin on suurimmaksi osaksi onnistunutta, mutta muutamia omituisia valintojakin on tehty. Esimerkiksi joillekin haltioille puetut vaaleansiniset mekot näyttävät olevan ennemmin lasten naamiaisasukuvastosta kuin Tolkienin kirjoista.
Mutta palataanpa vielä siihen näköesteeseen. Näyttämölle on rakennettu valtava kaari, joka symboloi tarinan keskiössä olevaa sormusta, jonka saattue pyrkii tuhoamaan. Kaareen heijastetaan kuvia ja värejä aina kulloisenkin tapahtumapaikan mukaan. Ilmeisesti vasta hieman ennen ensi-iltaa joku oli huomannut, että tämä kaari peittääkin tehokkaasti näkymän aika monelta paikalta. Minulta jäi näkemättä esimerkiksi kokonaan sormuksen takominen. Hyvin tärkeä ja KUULEMMA näyttävä kohtaus. Tässä kohtaa oikea ratkaisu olisi ehdottomasti ollut koko rakennelman raahaaminen varaston perukoille odottamaan aikaa parempaa. Suurimman osan aikaa kaaren kuvat ovat minusta hieman epätarkkoja, eivätkä ne tuo mitään lisää upeisiin lavastuksiin. Toki ennen esitystä ja väliajoilla kaaressa hehkuva Taru sormusten herrasta -teksti on hyvää materiaalia somekuviin, ja onhan se hienoa nähdä sormuksen tekstin ilmestyvän valtavaan kaareen, mutta ilmankin selvittäisiin. Miksi peittää jotain niin valtavan upeaa vain siksi, että halutaan pitää kiinni ideasta, joka ei käytännössä toimikaan?
Kokonaisuudessaan näytelmä on lähes napakymppi, mutta kyllä tämä yksi väärä valinta pudottaa arvioni neljään tähteen. Vaikka kyse on vain yksittäisestä elementistä, alkaa vaikutus olla suuri, kun se on kooltaan liian iso jopa vuorenpeikon hulavanteeksi. Tuomiovuoren kitaan!
★★★★
Taru sormusten herrasta
Turun kaupunginteatteri
Teksti: J. R. R. Tolkien
Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Mikko Kouki
Rooleissa muun muassa Stefan Karlsson, Hannes Suominen, Anna Victoria Eriksson, Mika Kujala, Markus Järvenpää ja Kirsi Tarvainen
Kuvat © Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Bibbidi Bobbidi Book 
Kiitos tästä arviosta – oli mukava lukea esityksestä, kun en todennäköisesti itse pääse paikan päälle sitä katsomaan, vaikka kiinnostaisikin! Näyttää kyllä jo kuvissa aikamoiselta spektaakkelilta! Mutta onpa kumma ratkaisu tuo sormus, aika pönttöä suorastaan.
Et ole muuten ainoa, jolta Sormusten herrojen lukeminen on tyssännyt siihen järkälemäiseen yhteisniteeseen… Olen lopulta lukenut ensimmäisen ja toisen osan erillisinä kappaleina, kun kaikki muut keinot on jo katsottu. Kolmatta en ole lukenut vieläkään. (Se yhteisnide on tosin hyvä hämähäkkien tappoväline, jos nyt kehtaan myöntää olevani näin brutaali.)
TykkääTykkää
Mukavaa, että arviostani oli sinulle iloa! Jos vain on mahdollista, niin näytelmä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa spektaakkelimaisuutensa vuoksi. Toisaaata saan aina täytyy pitää mielessä sekin tosiasia, että suomalaisissa teattereissa pyörii niin järjetön määrä kiinnostavia näytelmiä, että kaikkeen ei vain ehdi. Ainoa hyvä puoli, jonka tuosta sormuksesta muuten keksin ovat juuri halvat teatteriliput. Ehkä tuttu aihe ja huokeat hinnat innostavat teatteriin niitäkin, joita aihe ei yleensä innosta.
Ja se yhteisnide on aivan järjetön! En ymmärrä kuka sitä on joskus pitänyt hyvänä ideana. Toisaalta myös kerronnan junnaavuus oli aikamoista pakkopullaa etenkin lapselle. Ei luulisi pelkän kävelyn metsässä kestävän kymmeniä sivuja.
TykkääTykkää
Kiva postaus! Olisi ollut kiva ostaa liput tuonne, mutta olin liikkeellä auttamattomasti liian myöhään. Aika pöljä tuo näköeste, hienosta kaaresta ei ole paljoa iloa jos lavalle ei näe 😀
Suosittelen kyllä lukemaan kirjatkin (erillisinä niteinä)! Isäni laittoi minut lukemaan ne ennen kuin sain katsoa leffat, ja ne olivat nuorena aika raskassoutuista luettavaa. Mutta kun luin ne pari vuotta sitten uudestaan, tykkäsin tosi paljon. Mukavaa vaellella sivutolkulla Keski-Maassa ja oppia henkilöistä lisää. Silti leffoja on tullut katsottua paljon enemmän, ovathan ne sen verran loistavia
TykkääTykkää
Syksylle näyttäisi olevan vielä reilusti lippuja jäljellä, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa! Harkitsin jopa hetken, että menisin syksyllä katsomaan esityksen uudelleen paremmalta paikalta, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että Suomessa pyörii niin paljon mahtavia näytelmiä, ettei resursseja kannata laittaa moneen kertaan samaan esitykseen.
Näin pitkästä aikaa katkelmia noista leffoista kun tulivat tässä telkkarista. Kyllä minäkin niitä ilmeisesti aik moneen otteeseen olen ehtiny katsoa, kun todella hyvin olivat vielä muistissa, vaikka taukoa onkin tässä välissä ollut monta vuotta 😀
TykkääTykkää