”Moni saattaa nyt ajatella, että ’menee vaan sinne treffeille eikä mieti liikaa. Reippaasti nyt vaan.’ Mutta kamoon, se on kuin huuto hukkuvalle, että ’älä hörpi sitä vettä, katos kun sitten sä hukut’. Kyllä, vertasin juuri treffailua hukkumiseen, koska välillä oikeasti tuntuu siltä kuin eläisi viimeisiä hetkiä.”
Ei ole elämä sinkkuna helppoa, etenkään jos mieli halajaa parisuhteeseen. On helppo maalata pastellinvärisiä kuvia mahanpohjan kutkutuksesta, esitreffien jännityksestä sekä rajattomasta vapaudesta ja loputtomista mahdollisuuksista, mutta harvalle sinkkuelämä sellaista todellisuudessa on. Joillekin se on ihan yhtä lailla se on särkyneitä sydämiä, yksinäisyyttä, epävarmuutta sekä katkeruutta siitä, ettei kukaan ole auttamassa arjen pikkuisissa asioissa kuten lakanoiden viikkaamisessa.
Suomen tunnetuimmaksi sinkuksi tituleerattu Henriikka Rönkkönen avaa jälleen ikkunat ja ovet selälleen sinkkuelämäänsä uudessa kirjassaan Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja. Ensimmäinen saman aihepiirin kirja – Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita – ilmestyi pari vuotta sitten, jolloin kirjoitin siitä lyhyen arvion Jylkkäriin. Ajatukseni tästä uutukaisesta kulkevat vahvasti samaa rataa tuon aiemman arvion kanssa.
Bikinirajatapaus rakentuu lyhyistä luvuista, jotka yleensä keskittyvät yhteen anekdoottiin tai treffikumppaniin kerrallaan. Muutama hieman pidempikin tapailusuhde kirjaan mahtuu, ja nämä pitkäjänteisemmät kertomukset tempaavat lukijan ehdottomasti tehokkaammin mukaansa kuin hajanaiset keittiöpsykologiset vellonnat. Mitään kovin uutta Rönkkönen ei pysty sinkkuelämästä tarjoilemaan (eikä ihme, onhan aiheesta ammennettu valtavasti populaarikulttuuriin), kirja tuntuu ennemmin vanhan kertaamiselta. Aina ei toki tarvitse keksiä pyörää uudelleen, mutta tällaisessa tapauksessa toivoisin edes kiinnostavaa kielellä leikittelyä. Rönkkösen huumori perustuu siihen, että tietyin väliajoin hän heittää lukijoiden silmille ilmeisesti hätkähdyttäviksi aiottuja sanoja kuten häpykarva, kakka, rupinen perse tai runkkaus. Yllätyselementti menettää tehonsa, kun sitä toistetaan läpi kirjan. Lisäksi sieluni oksentaa hieman, kun kirjassa käytetään burn outista lyhennettä börnis. Aivan paljon kammottavampi sana kuin vaikkapa yleisesti parjattu masuasukki.
Bikinirajatapaus tuntuu jakavan mielipiteitä, sillä olen kuullut joidenkin lukeneen sen yhteen menoon ja hysteerisesti nauraen. Kyllä minäkin myönnän, että kirjassa on hetkensä. Kuten Mielikuvituspoikaystävä, se vakuuttaa, että monet parisuhteeseen halajavat painiskelevat hyvin samanlaisten ongelmien ja ahdistusten parissa. Kannattaakin muistaa, että vaikka kumppanin etsintä olisi kuinka kipeää ja hankalaa tahansa, ei elämäänsä kannata laittaa pauselle.
”Seitsemässä vuodessa olen ymmärtänyt, että hyvinvointini takaamiseksi minun täytyy alkaa tehdä sitä, mitä haluan oikeasti tehdä – ei sitä, mitä toivoisin haluavani. Olen tajunnut, että elämässäni ei ole mitään järkeä, jos olen eri ihminen sinkkuna kuin suhteessa.”
★★½
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja
Atena, 2018
Sivuja 176
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kohta 40. Kirjassa on lemmikkieläin
PS. Merkkasin kirjan heti sen luettuani Helmet-lukuhaasteessa tuohon lemmikkikohtaan, mutta nyt en kuollaksenikaan muista oliko kirjassa varmasti lemmikki. Muistaako joku muu?
Bibbidi Bobbidi Book 
Kuulostaa vähän siltä, mitä pelkäsinkin: samaa kaavaa toistamalla saa kirjan mutta ei antoisampaa luettavaa. Mielikuvituspoikaystävässä oli hetkensä ja ajattelin, miten hyvää luettavaa se on nuorille tytöille, jotka vasta opettelevat deittailun iloja. Kirja rohkaisee ja toisaalta vahvistaa sanomaan ei, sillä kaikkeen ei tarvitse suostua ja kanssasisarien kokemukset paljastavat, että samanlaisia asioita koetaan ja tapahtuu. Ajattelin jo tämän ”jatko-osan” nähdessäni, että todennäköisesti myy, vaikka uutuusarvo onkin jo mennyt. Taidan siis säästää aikaani ja jättää suosiolla lukematta =)
TykkääTykkää
Juuri tuon saman kaavan jatkaminen tässä ehkä entien tympäisi, kun tarina ei oikein tuntunut lähtevän lentoon. Mielikuvituspoikaystävässä oli tosiaan paljon teemoja, joista olin itsekin puhunut kavereiden kanssa, joten siihen oli helppo samaistua. Tässä taas päähenkilö jäi jotenkin etäiseksi.
TykkääTykkää
Kiitos kirjoituksestasi. Jätänpä minäkin tämän väliin.
TykkääTykkää
Olisin ihan hirveästi halunnut tykätä tästä, mutta huumori on vaikea laji. Aina ei osu.
TykkääTykkää
Pullautin juuri blogiin arvion Mielikuvituspoikaystävästä, samankuuloisia ajatuksia kuin sinulla. Luulin jo olevani ainoa joka ei hehkuta näitä varauksetta 😀
TykkääTykkää
Jotenkin tuo huumorin repiminen ”ronskista kielestä” oli aika nopeasti väsyttävää. Toisaalta plussaksi on sanottava, että tässä tapauksessa bloggarin tapa kirjoitta akääntyi hyvin myös kirjaan. Joskus hyvin blogiin kirjoittava ei osaakaan kunnolla ottaa haltuun toista julkaisualustaa, ja sen vuoksi tekstit ovat tonkköjä ja herättävät myötähäpeeä. Muistelen kauhulla muutamia kirjoituksia bloggaajien tekemissä aikakauslehdissä.
TykkääTykkää