Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien yhteisen joulukalenterin seitsemättä luukkua. Eilisen luukun takana oli Kirjakaapin avain -blogin Jonna, ja huomenna vuorossa on Riikka Lukijan roolissa -blogista. Mutta sitten asiaan.
Koko tämän vuoden ajan sisälläni vellonut ympäristöahdistus on paisunut. Olen pohtinut omia kulutustottumuksiani, matkojani, syömääni ruokaa ja tulevaisuuden unelmiani aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Väkisinkin nämä hivenen sekavat ajatusvyyhdet ovat levitelleet lonkeroitaan myös rakkaan kirjaharrastukseni pariin. Ja voi pojat, näitä kiemuroita ei olekaan helppo selvittää.
Monien innokkaimpien kirjaharrastajien arkeen limittyy kirjahamstraaminen. Omaan hyllyyn halutaan kiinnostavimmat uutuudet ja puhuttelevimmat klassikot, ehkä jopa useampana painoksena tai vaikka lukuisina käännöksinä. Kirjamessuilta palataan selkä armoa huutaen, eikä uusille ostoksille tunnu edes löytyvän tilaa pursuavasta kotikirjastosta.
Kaikkein korostuneimmin tämä hamstraus näyttäytyy minulle ulkomaisilla kirjatubekanavilla. Valtavia book haul -videoita julkaistaan vähintään kerran kuukaudessa ja massiivisimmissa esitellään jopa kymmeniä uusia niteitä. Aihetta sivuttiin lyhyesti marraskuun lopussa julkaistussa Bookmarked-videossa. Huolestuttavinta oli, että jotkut kirjatuben seuraajista ovat käyttäneet kirjojen ostamiseen niin paljon rahaa, että he päätyvät nuudelikuurille. Tämä tuntuu niin absurdilta, että ihan kauhistuttaa.
Videolla mainittiin myös jonkun katsojan pelko kirjastosta lainatuissa kirjoissa kuhisevista pöpöistä. Että parempi ostaa kirja omaksi, niin saa ainakin tahrattomat sivut. Jotkut myös ajattelevat, että kirjatubekanavan perustaakseen on omistettava satoja kirjoja, kalliina kovakantisina versioina tietenkin. En tunne Yhdysvaltojen tai sen paremmin muidenkaan maiden kirjastoverkoston laajuutta tai laadukkuutta, mutta tämän videon katsottuani olen tavallistakin kiitollisempi suomalaisista kirjastoista. Myös kotimaisten kirjablogien ja -tubekanavien suhtautuminen kirjastoihin on ylistävä. Tuntuisi oudolta, että joku ei kehtaisi näyttää videollaan kirjaston tarroin varusteltua opusta. Päinvastoin, olen itsekin tunnustanut olevani jopa kirjaston ongelmakäyttäjä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy alussa mainitsemaani ympäristöahdistukseen? Minusta on aina hyvin epäilyttävää, jos jokin elämän osa-alue jätetään kriittisen tarkastelun ulkopuolelle. Jos kävelen kahden kilometrin päähän viedäkseni muovit keräyspisteeseen ja pohdin millaisia vaatteita haluan ostaa (vai haluanko ostaa niitä ollenkaan), on perin outoa, että heittäydyn kerta toisensa jälkeen kirjamanian vietäväksi. Asia vaivasi minua sen verran paljon, että selvitin töissä romaanin kasvihuonekaasupäästöt. Vaikka luvut ovat hitusen vanhat, antavat ne mahdollisuuden hengähtää helpotuksesta: 300 sivuinen romaani tuottaa päästöjä suunnilleen saman verran kuin 7,3 kilometrin ajomatka henkilöautolla. Ei paha. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää kustantamoiden tekemistä ympäristövalinnoista ja mihin suuntaan kirjat kehittyvät. Millaista paperia kirjoissa käytetään? Miten kannet valmistetaan? Mitä painoa käytetään?
Kirjojen ostaminen on myös hyvin erilaista kuluttamista kuin vaikkapa vaatekaupoilla ravaaminen. Ostamalla kirjan, tuet kirjailijaa, kustantajaa, kirjakauppaa ja muita kirja-alan toimijoita. Puhumattakaan kotimaisesta kirjallisuudesta ja suomen kielestä! Kirja kestää myös paremmin aikaa kuin yksikään vintage-mekko. Kolttu saattaa jäädä pieneksi, hiutua läpinäkyväksi tai pudottaa kaikki nappinsa. Hyvä kirja sen sijaan kestää sukupolvelta toiselle ja kulutuksen jäljet tekevät niteestä usein entistä kauniimman.
Suuri syy omaan kirja-ahdistukseeni on tämänhetkisen kirjahyllyni rajallinen tila sekä valtava arvostelukappalevyöry, joka hyökkää ajoittain päälleni töitteni kautta. Tavallaan rakastan sitä – ovathan kirjat aina ihania – mutta pitkin asuntoa ripotellut kirjakasat vähän ahdistavat.
Mikä siis on lopputulemani tässä kirjainnostuksen ja ympäristöahdistuksen yhteisessä ajatuspalmikossa? No varmasti se, että pohdiskelen jatkossa kirjaharrastustani myös kulutuskriittisestä kannasta, vaikka olen tähänkin asti ollut enemmän kirjaston liikakäyttäjä kuin kirjakauppojen vakioasiakas. Toinen (ja hivenen ajankohtaisempi) päätelmä on se, että kirja on mitä mahtavin lahjaidea. Kun valitsee lahjansaajalle sopivan opuksen, ovat paketin päästöt huomattavan pieniä sen aiheuttamaan iloon verrattuna.
Päätin tänäkin vuonna osallistua Joulupuu-keräykseen, tällä kertaa kahdella kovalla paketilla. Katso millaiset lahjat tarttuivat mukaani! Samalla voit kirjata ylös muutaman mainion lahjaidean.
Pohditko sinä kuluttamistasi erityisesti kirjojen kannalta? Entä aiotko kääräistä joululahjapaketteihin kirjoja tai pyytää itsellesi mukavaa lukulahjaa?
Bibbidi Bobbidi Book 
Olipa ajankohtainen aihe mulle! Just pohdin ääneen avopuolisolleni, että montako kirjaa saa ostaan itselleen joululahjaksi, että mikä on fiksu määrä. En haluaisi täyttää hyllyjä mahottomilla määrillä kirjoja, vaan just sellasilla, jotka tiedän lukevani myös toisenkin kerran. Vähän vaikeaa vetää sitä rajaa silti.
TykkääTykkää
Tämä tuntuu olevan yhtä tasapainottelua. Tiedän, että kirjakokoelmani ei ole millään tasolla valmis, minulta puuttuu paljon sellaisia jo vähän vanhempiakin kirjoja, jotka haluaisin ehdottomasti omistaa. Mutta sitten taas toisaalta tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta haalia hyllymetreittäin kirjoja. Ehkä sitten, kun joskus asun vähän suuremmassa asunnossa.
TykkääTykkää
Omasta kartanosta ja kirjastosta haaveillessa. 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Hieno, ajankohtainen postaus! Myönnän olleeni ennen oikea kirjahamstraaja. En voinut kulkea kirjakauppojen ohi menemättä sisään ja usein myös ostamatta jotain. Kun taloutemme koko on kasvanut vuosien kuluessa muutamalla lapsella, on ostamieni kirjojen määrä vähentynyt. Syynä tähän on kyllä pikemminkin tiekentunut budjetti kuin kuluttamisen ympäristönäkökulmat. Nykyään olen kuitenkin tyytyväinen tästä kehityssuunnasta juurikin siitä syystä, että yritän muutenkin suitsia omaa kulutustani. Mutta onhan uutuuttaan natiseva ja hohtava kirja kyllä niin upea, että ihan kokonaan en sentään ole siirtynyt vain kirjaston käyttäjäksi.
TykkääTykkää
Kiitos, tähän aiheeseen oli mielenkiintoista tarttua! Tuo on totta, että muuttuvat elämäntilanteet vaikuttavat hyvin paljon siihen, onko kirjojen hamstraamiseen edes taloudellisia mahdollisuuksia. Olen paatunut kirjojen haistelija, ja uuden kirjan tuoksu on minusta huumaava! Joten en minäkään voisi kokonaan heittäytyä pelkästään kirjastojen käyttäjäksi. Jotkut kirjat on myös pakko olla jatkuvasti saavutettavissa ihan omassa hyllyssä.
TykkääTykkää
Olin ennen kirjahamsteri, mutta nykyään puntaroin tarkasti, kun kirjan ostan. Lähinnä ostan kirjani kirpputoreilta, vain lahjoiksi uusia. Kirjasto on meidän perheessä suosiossa ja kovassa käytössä. Syynä ostomaltillisuuteen on ollut meillä hieman ympäristöasiat, kuin budjettikysymyksetkin, mutta suurimapana tekijänä on kyllä tilanpuute. 😀 Mutta nämä kulutuskäyttäytymisen muutokset meidän perheessä näkyvät myös muillakin osa-alueilla kuin vain kirjojen ostamisessa. 🙂
TykkääTykkää
Etenkään kerrostaloasunnoissa ei välttämättä ole todellakaan mahdollisuutta kasvattaa kotikirjastoa tolkuttomasti. Kirjojen ostaminenhan on vain aivan pieni tippa kulutusmeressä, mutta minusta sitäkin on hyvä tarkastella aivan samalla tavoin kuin muutakin kuluttamista. Suurin osa minunkin lukemistani kirjoista on kirjastosta, en edes tiedä mitä tekisin, jos tätä nerokasta systeemiä ei olisi. Tuntuisi todella erikoiselta ostaa kaikki kiinnostavat kirjat, joista kaikista ei välttämättä edes pitäisi tai ainakaan haluaisi säilyttää. Onneksi on kirjastoja ❤
TykkääTykkää
Kälyni aikoinaan ällistytti minut kertomalla, että ei koskaan lainaa kirjoja kirjastosta koska niissä on pöpöjä. Se oli minulle aivan uusi ajatus! No, itse käytän kirjastoja (kolmea tällä hetkellä) ja vain poikkeustapauksissa ostan kirjan omaksi. Pidän ajatuksesta, että samaa kirjaa on lukenut joku muukin ja joskus (kuten tällä hetkellä lukiessani Yanagiharan Pientä elämää) huomaan marginaaliin jätettyjä pieniä merkkejä kohdista, jotka joku edellinen lukija on kokenut tärkeiksi. Kirjan lukeminen voi olla sosiaalista puuhaa sekin!
TykkääTykkää
Mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään tämä pöpöpelko, mutta toki jollain se voi olla todella voimakas. Tuntuu, että nykyään kirjaston kirjoja käytetään hyvin siististi, ainakin jos vertaa lapsuusmuistoihini. Tai toisaalta ehkä on ymmärrettävää, että ysärillä jo siihen aikaan paljon käytössä olleissa lastenromaaneissa oli useammin epämääräisiä tahmaisuuksia ja läiskiä sisällä kuin nykyään lukemissani aikuistenkirjoissa.
En itse lähtisi tekemään kirjaston omaisuuteen omia merkintöjäni, mutta joskus tenttiin lukiessani olin iloinen kanssaopiskelijan tekemistä alleviivauksista. Kunhan katsoi vain sellaisen tenttikirjaversion, jossa alleviivaukset olivat järkeviä eivätkä luokkaa puoli kirjaa yliviivaustussilla väritettynä.
TykkääTykkää
Tämä luukku on yksi suosikkejani tältä vuodelta, jos joulukalenterin luukkuja nyt on sopivaa laittaa suosikkijärjestykseen. Käsittelemäsi aihe on kuitenkin tärkeä ja itseäni kiinnostava, sillä poden toisinaan jopa lievää ympäristöahdistusta ja pyrin omilla valinnoillani vähentämään ympäristökuormitusta parhaani mukaan.
Minä ostan nykyään aika harvoin kirjoja itselleni, lahjoiksi toki enemmän. Omaan hyllyyn ostamieni kirjojen yhteinen nimittäjä on usein se, että tiedän haluavani lukea kirjan vielä uudelleen tai että siitä on varmasti pitkään iloa. Käytännössä siis saatan lukea kirjan kirjaston lainakirjana ensin ja sitten vasta ostaa sen itselleni, jos todella haluan. Eipä tule hutiostoksia! Joululahjaksi olen kuitenkin perinteisesti toivonut jonkin sellaisen kirjan, jota en ole vielä lukenut. Tänä vuonna tein poikkeuksen pyytämällä villasukkakirjaa, joka on ollut minulla lainassa kirjastosta jo kuukausia ja jonka malleja olen neulonut ja joihin olen erityisesti mieltynyt. Kestävä lahja, joka ei kulu samalla tavalla kuin romaani. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos, olipa ihana kuulla ❤️ Nämä aiheet totisesti pyörivät omassakin päässä jatkuvasti. Minulla on ollut tapana toivoa joululahjaksi ainakin yhtä kirjaa, tänä vuonna se oli Harru Potter ja salaisuuksien kammio kuvitettuna. Lisäksi saan usein tädiltäni ja sedältäni lahjakortin kirjakauppaan, joten pääsen vielä itsekin kirjaostoksille. Tavalaan haluaisin ostaa kirjoja enemmän kirjailijoita tukeakseni, mutta kun tila vain yksinkertaisesti tulee vastaan. Tuntuu myös hölmöltä omistaa kirjoja, joihin ei koskaan ajattele palaavansa uudestaan. No, ehkä tähän löytyy vielä joskus mukavan lohdullinen keskitie.
TykkääTykkää