Olin viime viikolla pitämässä luentoa kirjastotyöntekijöille sosiaalisen median mahdollisuuksista yhteisöllisen lukemisen näkökulmasta katsottuna. Puhuttuani lähes tunnin ajan kirjablogien, bookstagramin, kirjatuben ja kirjallisuuspodcastien ihanuudesta oli yleisökysymysten aika. Eräs osallistuja pohdiskeli kysymystään pitkään ennen kuin nosti kätensä pystyyn. Hän kysyi, että näenkö ristiriitaa siinä, että promoan sekä sosiaalista mediaa että lukemista. Monella tapaahan nuo ovat ristiriitaisia keskenään, tai vähintäänkin itsensä kadottaminen Instagramiin haukkaa valtavasti lukuaikaa. Vastasin kysymykseen parhaan taitoni mukaan, mutta jäin pohdiskelemaan asiaa vielä kotimatkalla bussissa istuessani. En ole vieläkään aivan varma, onko minulla tähän kovin yksiselitteistä vastausta, joten annan jo heti alkuun varoituksen vahvasta tajunnanvirtatekstistä.
Kuten varmaan jo tiedätte, perustimme Minnan kanssa kirjablogimme kolme vuotta sitten. Tuohon aikaan luin vuodessa alle kymmenen kirjaa eikä lukemiselle tuntunut löytyvän aikaa hektisen opiskelija-arjen keskeltä. Vuosi vuodelta lukemani kirjalistat pitenivät ja tällä hetkellä olen rikkonut Goodreadsiin asettamani sadan kirjan vuositavoitteen, minkä lisäksi olen kuunnellut äänikirjana 84 teosta. Vuoden 2016 Laura olisi varmasti tukehtunut ihmetykseen.
Suurin syy lukuintoni palaamiselle ja moninkertaistumiselle on ehdottomasti kirjasome. Kun oli niin sanotusti pakko lukea jotain (sisällön tuottaminen kirjablogiin on hitusen haastavaa, jos ei ole lukenut mitään uutta viimeisten kuuden kuukauden aikana), tuli kirjaan tartuttua. Äkkiä arjesta alkoikin löytyä enemmän ja enemmän kirjan kokoisia koloja. Bookstagram tarjosi myös jatkuvasti mahtavia lukuvinkkejä, joten kirjoja tuli kannettua entistä ahkerammin kirjastosta omalle yöpöydälle härnäämään uteliasta mieltä. Jos jossain asiassa uskon porttiteoriaan, niin tässä. Kun kirjoille ja lukemisharrastukselle altistaa itsensä, alkaa se jossain vaiheessa kantaa runsasta hedelmää.
Samalla kun lukemieni kirjojen määrä on kasvanut, olemme kasvattaneet myös some-kanaviimme tuottaman sisällön määrää. Blogia päivitämme kolmesti viikossa, videoita tulee kaksi kertaa viikossa ja Instagramiakin päivitämme useimpina päivinä. Näin joulukuussa videoiden ja kuvien määrä on vielä kasvanut normaalista joulukalentereidemme ansiosta. Olen raadollisen tietoinen siitä, että meillä jokaisella on vuorokaudessamme vain 24 tuntia. Tiedän siis hyvin tarkkaan, että jokainen editointiohjelman tai blogitekstin ääressä viettämäni hetki on pois jostain muusta – myös lukemisesta. Kaikista selvimmin tämä asia näyttäytyi kesällä, kun osallistuin vuorokauden mittaiselle lukumaratonille, josta tein liveseurantaa blogiin ja samalla kuvasin videomateriaalia lukuvlogia varten. Muistaakseni päivitin myös kuulumisia blogimme IG-Storiesin puolelle. Välillä tuntui, ettei kameran, kännykän ja läppärin ääreltä ehtinyt lainkaan kirjojen pariin ja loppukirinikin tuhosin päivittämällä Instaa.
Näenkö sitten lukemisen ja sosiaalisen median jotenkin vastakkaisina asioina? Tavallaan en. Tunnistan kyllä somen lukuharrastusta nakertavat vaarat, tietäisittepä vaan kuinka usein löydän itseni tyhjentämässä puhelimen akkua, kun piti ehdottomasti olla lukemassa. Eivät nämä asiat kuitenkaan ole tosiaan poissulkevia. Olen opetellut parkkeeraamaan puhelimeni toiseen huoneeseen kun ihan tosissani haluan lukea. Toisaalta tiedostan myös sen, että pääkoppani ei jaksa vastaanottaa kaunokirjallista tekstiä jokaisena vapaana hereillä olon hetkenä, joten välillä on ihan ok selailla Instagramia aivot narikassa.
Lisäksi olen ehdottomasti idealisti tämän kirjaharrastukseni kanssa. Toiveeni Bibbidi Bobbidi Bookilta oli alun perin oman lukuharrastukseni elvyttäminen. Nykyään jopa sitä tärkeämpi tavoite on muiden lukuinnostuksen kasvattaminen sekä kirjallisuuden ilosanoman jakaminen mahdollisimman laajalle. Eli vaikka juuri tämän blogipostauksen kirjoittaminen on pois omasta lukemisestani (tuolla yöpöydällä odottaa kaksi keskeneräistä romaania sekä sarjakuva), saattaa se toisaalta lisätä jonkun toisen ihmisen lukusaldoon minuutteja. Inspiraation ja innostamisen voimaa ei sovi vähätellä! Kaikkein parasta palautetta on se, kun joku kertoo innostuneensa jostain kirjasta minun suositukseni ansiosta. Tai joku kertoo löytäneensä vuosiksi kadonneen sisäisen lukutoukkansa bookstagramin kautta. Nämä lauseet alkavat mennä jo etovan idealistisiksi, mutta totta se on. Kirjasome saa minut oikeasti tuntemaan, että teen maailmasta hitusen parempaa paikkaa lukuintoilu kerrallaan.
Toivon välittäneeni nämä ajatukseni tuolle viime viikolla Turussa mainion kysymyksen esittäneelle henkilölle. Sosiaalinen media ei ole hirviö, joka salakavalasi tappaa lukuinnon ja sysää kirjallisuuden unholaan. Parhaimmassa tapauksessa tilanne on aivan päinvastainen ja sitä huomaa yöpöydälle kasatun tbr-pinon vain paisuvan samalla kun Goodreadsin lukutavoite täyttyy. Lukemisen ei tarvitse olla yksinäinen harrastus, vaan somen avulla se on ihanan yhteisöllistä! Päivitä siis huoletta kirjoista, kunhan välillä muistat myös siirtää internet-yhteyden syrjään ja hypätä kirjojen vietäväksi.
Millaisia ajatuksia kirjat, some ja niiden yhdistelmät sinussa herättävät?
Bibbidi Bobbidi Book 
Tasapainottelua, koska liian aktiivinen somettaminen voi tietysti tosiaan syödä lukuajan…
Mutta omalta kohdaltani sanoisin että ennen kirjasomeen sotkeentumista luin kyllä jo paljon, mutta sanoisin että luen nykyään monipuolisemmin:
– somesta löytyy kuvauksia kiinnostavista teoksista joihin ei ehkä muuten tulisi tarttuneeksi tai joista ei olisi ikinä kuullutkaan.
– kirjahaasteet kannustavat lukemaan mukavuusaluetta venyttäen.
– kun pitää kirjaa omista lukemisistaan niin voi myös havaita trendejä ja aukkoja, aukkoja havaitessaan voi tietoisesti haastaa itsensä niitä täyttämään.
– sellaisestakin kirjasta josta ei suoranaisesti pidä voi saada kirjoitettua hyvän postauksen, mikä antaa edes jotain tyydytystä, joten rohkeammatkaan kokeilut eivät ole turhia.
Lukutapa on varmaan myös muuttunut, tullut analyyttisemmaksi…
Tämä on niitä ”hyvä renki, huono isântä”-juttuja, kyllä lasken että some on hyvä työkalu parempaan lukemiseen, kunhan se pysyy työkaluna eikä itsetarkoituksena.
TykkääTykkää
Todella hyvä lista, voi allekirjoittaa sen täysin! Mä olen esimerkiksi viime vuosien aikana alkanut lukea paljon enemmän ya-kirjoja ja nuortenkirjoja somen ansiosta. Myös sarjakuvat ovat tulleet elämääni kirjasomen kautta. Aikaisemmin tartuin kirjastossa lähinnä romanttisiin kirjoihin, teoksiin joissa oli kaunis kansi sekä jostain hämärästi entuudesta tuttuihin kirjoihin. Kirjat olivat useammin keskinkertaisia kuin nyt, kun tartun aika usein hyvin omaa makuani vastaaviin kirjoihin.
Tuo pointti kehnompienkin kirjojen lukemisesta on mainio. Esimerkiksi Calendar Girl -sarjan kuunteleminen tuotti kivan kirjatubevideon, joten ei yhtään huonompi tulos sarjan kuuntelemisesta. Samalla sitä tulee syvennyttyä ja pohdittua tarkemmin lukemaansa, kun kirjan loputtua siitä pitäisi pystyä jotain järkevää sanomaan.
TykkääTykkää
Somesta saa kyllä paljon lukuvinkkejä! Sekä pääsee yhteyteen muiden lukutoukkien kanssa.
TykkääTykkää
Olen aivan samaa mieltä! Kun itse lukeminen on toimintona aika yksinäistä, on ihanaa, että somen kautta harrastukseen voi saada rajattomasti yhteisöllisyyttä
TykkääTykkää
Hyvä teksti. Olen vasta löytänyt kirjatuben ja bookstagramin ja olen aivan myyty. Olen löytänyt taas lukuinnon. Sosiaalisen median avulla on helpompi hypätä taas lukemisen pariin, koska lukemattomien vuosien aikana on tullut niin paljon uutta kirjallisuutta ja se ähky meinaa saada pään pyörälle. Sosiaalisesta mediasta voi poimia itseä kiinnostavia kirjoja tai tärppejä ja on helpompi päästä taas lukemisen alkuun. Mietin kirjatubettamista ja bookstagramia niin sillä tavallahan sitä saa jakaa ja tavallaan jatkaa lukukokemustaan. Sitä iloa ja yleensäkin tunteita, mitä kirja itsessä herätti. Saa tavallaan vielä hetken fiilistellä kirjaa, vaikka kirja päättyikin jo. Ja ihania lukemattomia uutuuksia tai vanhoja unohdettuja tuttavuuksia olen löytänyt teidän youtube-kanavalta. Kiitos! ❤
TykkääTykkää
Kiitos ja ihanaa, että lukuintosi on saanut uuden kipinän! Mä huomaan, että haluan keskustella monesti kirjasta sen luettuani, ja kun livenä on hireän hankalaa löytää juuri sen saman kirjan lukenut tyyppi, mahdollistaa sosiaalinen media aivan uudella tavalla ne jälkipuinnit. Myös tuo innostavuuden ulottuvuus on mulle tärkeää, vaikka välillä huomaan uppoutuvani vähän turhan syvälle somen syövereihin. Tässäkin varmasti se kuuluisa kohtuus on kaikkein paras ohjenuora, jota kannattaa yrittää seurailla
TykkääTykkää