Klassikon äärellä – Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Olen moneen otteeseen julistanut, että klassikkokirjat eivät minua juuri kiinnosta, mutta ehkäpä olen lukenut vääränlaisia klassikoita. Vaikka monet kirjallisuuden kaanoniin kuuluvat romaanit saavat minut lähinnä haukottelemaan, lastenkirjallisuuden klassikot vievät minut mukanaan. Kirjoitinkin jo aiemmin Roald Dahlin Matildasta, tällä kertaa vuorossa on Iso kiltti jätti.

Tarina lienee suurimmalle osalle meistä tuttu. Sohvi näkee eräänä unettomana yönä ikkunasta valtavan ilmestyksen. Siis todella valtavan. Niin valtavan, että mystinen hahmo pystyy työntämään jonkinlaisen torven naapurissa asuvien lasten makuuhuoneen ikkunasta sisään. Öinen tirkistely kostautuu, sillä pian Sohvi huomaa jättiläismäisen henkilön napanneen hänet mukaansa. Onneksi kyseessä ei sentään ole verenhimoinen peto vaan Iso Kiltti Jätti eli IKJ. Vaikka jättiläinen on lempeä eikä yhtään verenhimoinen, hän ei voi silti päästää Sohvia takaisin ihmisten maailmaan, tämähän voisi laverrella jättiläisistä muille ihmisille, jotka tulisivat sitten tuhoamaan jättiläismäiset tallustelijat. Sohvi on siis ikuisesti jumittuneena maahan, jossa syödään perskurkkanoita ja juodaan poplimoa. Sohvin kannattaa pitää pää matalana, sillä vaikka IKJ ei himoitse ihmislihaa, muut jättiläiset lähtevät jatkuvasti metsästysretkilleen, ja niille Sohvi olisi mukava pieni välipala.

Iso kiltti jätti on herttaisen hupsu satu, jonka parasta antia on IKJ.n hullunkurinen puhetapa. Hän keksii jatkuvasti uusia sanoja ja sekoittelee tavuja niin, etteivät aikuiset meinaa saada sen puheesta selvää. Mutta minkäs se sille voisi, eihän IKJ ole koskaan päässyt kouluun.

Aivan yhtä suurta vaikutusta Iso kiltti jätti ei minuun tehnyt kuin Matilda, mutta kaikessa kauneudessaan se kyllä varmasti ansaitsee jossain vaiheessa paikkansa kotikirjastossani. Mutta yksi asia minua jäi kirjassa vaivaamaan. Teoksessa puhutaan Suomen presidentissä ja kohtauksia on muutenkin sijoitettu Helsinkiin. Onko suomentaja ottanut tässä vapauksia vai onko Dahl muka oikeasti kirjoittanut tapahtumat Suomeen? Jotenkin olen vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla.

allekirjoituslaura

★★★★
Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Kuvitus: Quentin Blake
Suomennos: Tuomas Nevanlinna
Art House, 2016
Sivuja 232
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1. Kirja on vanhempi kuin sinä

Ps. Wikipedia pelasti minut jälleen sen pidemmältä pohdiskelemiselta. Englanninkielisen artikkelin mukaan IKJ ja Sohvi menevät tapaamaan Englannin kuningatarta, eivät suinkaan Suomen presidenttiä. Mutta tämä herättää jälleen jatkokysymyksen? Oliko tuohon aikaan tapana paikallistaa lastenkirjoja kotimaahan? Enää tuollaista ei varmaan tehdä ainakaan näin räikeästi, vai tehdäänkö?

4 thoughts on “Klassikon äärellä – Roald Dahl: Iso kiltti jätti

  1. Jes, olen aina tuntenut oloni kauhean syylliseksi, kun olen niin kovin klassikkovastainen. Yleensä ne tosiaan tuppaavat saamaan minusta irti ainoastaan haukottelureaktion. Siinä mielessä siis lohduttaa kuulla joltakulta muulta samankaltainen kommentti.

    Roald Dahlit ovat osa lapsuuttani, mutta hirveän huonosti niistä enää muistaa. Ison Kiltin Jätinkin kaiketi joskus luin, mutta en ainakaan muista pitäneeni siitä aivan yhtä paljoa kuin muista lukemistani. Elokuvaversioiden näkeminen on myös saattanut vaikuttaa asiaan – IKJ filmatisoitiin vasta niin myöhään, etten koskaan tullut katsoneeksi sitä.

    Tykkää

    1. Mä olen käynyt tätä klassikkokeskustelua itseni kanssa vaikka kuinka monta vuotta, mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Sitten on tällaisia yksittäisiä poikkeustapauksia, joiden kohdalla ei haukotus ihan revi naamaa kahteen osaan. Mutta mieluummin minä luen omaan lukumakuuni sopivia nykykirjoja, luenhan ensisijaisesti viihtyäkseni.

      Tuo tarinoiden filmatisointi on muuten todella tärkeä pointti! Jotkut kirjat ja sadut nousevat tärkeiksi juuri elokuvaversioiden takia.

      Tykkää

  2. Luulisi, että elämme nykyisin niin kansainvälisessä maailmassa, ettei ulkomaiden paikkoja tarvitsisi kääntää suomalaisiksi eikä kuningattaria persidenteiksi edes lastenkirjoissa.

    Olen aina erityisesti inhonnut paikkojen suomalaistamista Pekka Töpöhäntä -kirjoissa. Kun muutama vuosi sitten alkoi ilmestyä Åsa ja Michael Rönnin Gösta Knutssonin alkuperäisten tarinoiden mukaan kirjoittamia hiukan modernisoituja Pekka Töpöhäntä -kertomuksia, olin toiveikas. Vihdoin kai 2010-luvun lapset saisivat tietää, että Pekka Töpöhäntä asuu Uppsalassa. Vielä mitä, suomennosten mukaan Pekan kotikaupunki on Naantali!

    Tykkää

    1. Tämä käännöspelleily on kyllä todella hämmentävää! IKJ:n käännös on ehkä hivenen vanhempi, joten ehkä voimme syyttää aikaa, mutta tuo Pekka Töpöhännän suomalaistaminen edelleen on hyvin hämmentävää. Nimien kääntämisen lukemisen helpottamiseksi hyväksyn lastenkirjoissa, mutta siinä kulkee oma rajani.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Kati Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s