Minähän olen se ihminen, joka hipsi yksin teatteriin lastennäytökseen ja pohdiskeli lämpiöön pystytetyssä väliaikaiskatsomossa, että olisikohan tänne kuitenkin pitänyt ottaa kulissilapsi mukaan, kun matalilla tuoleilla ei istu toista mukulatonta aikuista. Nyt ei onneksi tarvitse enää kulissilapsen perään haikailla, kun jälkikasvua on omasta takaa. Harmi vaan, että käytännössä kaikki teattereiden pienille lapsille suunnatut esitykset on tarkoitettu [...]
Vuosi 2019 ja sen myötä koko 2010-luku alkaa pian olla paketissa, ja mehän tietysti tiedämme mitä se tarkoittaa. No vuosikatsauksia tietysti! Lukemiamme kirjoja ja blogia koskevia koosteita saatte odottaa vielä muutaman viikon, mutta koska olen uskoakseni sulkenut teatterin oven viimeistä kertaa tänä vuosikymmenenä, on aika koota yhteen ajatukset kuluneesta teatterivuodesta. Vuonna 2017 näin 34 teatteri-, [...]
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille! On vavisuttavaa ajatella, että vielä 175 vuotta syntymänsä jälkeen joku voi saada aikaan valtavan kansanliikkeen. Olen lukenut yliopistossa sivuaineenani kotimaista kirjallisuutta, ja siitä huolimatta Minna Canthin tuotanto on jäänyt minulle etäiseksi. Tai ei ehkä etäseksi, parempi sana lienee vieraaksi. Olen ihan rehellisesti luullut tuntevani Canthin tuotannon varsin hyvin, [...]
Mariannen (Kristiina Halttu) ja Johanin (Esa-Matti Long) elämä näyttää ulospäin mallikkaalta. Heillä on kaksi tytärtä, joiden kanssa käydään joka sunnuntai jommassakummassa mummolassa syömässä. Pariskunta näkee ystäviään säännöllisesti ja avara loft-asunto on kuin suoraan ruotsalaisen sisustuslehden keskiaukeamalta. Täydellisen ulkokuoren alla kiristyy kuitenkin jatkuvasti jousi, joka on minä hetkenä hyvänsä valmis puhkaisemaan kaikki arkisen onnelliset kuplat. Kansallisteatterin Omapohjassa [...]
Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin. Muutos opiskelijasta kokopäivätyöläiseksi oli toki monella tapaa suuri, mutta se vaikutti paljon myös teatteriharrastukseeni. Olen lapsesta asti rakastanut teatteria, mutta olen ollut varsin satunnainen teatterissa kävijä. Perheeni kanssa olemme vierailleet säännöllisesti Helsingin kaupunginteatterissa etenkin musikaalien houkuttelemina, mutta muuten olen nähnyt näytelmiä vain silloin tällöin. Kunnes vuoden [...]
Olin perjantaina niin erityisessä ensi-illassa, että siitä on aivan pakko päästä kirjoittamaan. Perinteistä arviota en osaa esityksestä kirjoittaa, sillä näytelmä piti tulkata minulle. Perjantaina Kansallisteatterin Willensaunassa ensi-iltansa sai nimittäin Suomen ainoan viittomakielisen teatterin eli Teatterin Totin tulkinta Vaginamonologeista. Esityksessä kaikki kolme näyttelijää käyttävät suomenkielistä viittomakieltä, mutta jokaisella on oma puhetulkki. Niinpä kaltaiseni viittomakieltä ymmärtämättömätkin pysyivät [...]
Täytyy tunnustaa, että keskiviikkona minua hieman jännitti, kun astelin kohti Kansallisteatteria. Edessä oli Mustan Saaran ensi-ilta, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Pirkko Saision kirjoittama Koivu ja tähti suhahti viime vuonna niin reilusti ohi oman teatterimakuni, etten osannut kirjoittaa siitä edes kunnon arviota. Mietin, olisivatko seuraavat kolme tuntia elämästäni täynnä samanlaisia epäolennaisia huomioita näytelmän soljuessa auttamattomasti [...]
On kiinnostavaa huomata, kuinka urautunut sitä onkaan kulttuurin äärellä. Ainakin minä ajaudun hirvittävän helposti lukemaan aina varsin samantyylisiä kirjoja, ja tietyn kirjailijan koko tuotannon samoaminen on koukuttavaa. Välillä kaipaan jotain outoa ja vierasta sen oman tutun mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta aika usein on ihanaa vain heittäytyä lukuflown vietäväksi eikä taistella hankalien kirjojen ääressä. Tänään huomasin olevani [...]
Kaksi nuorta rakastavaista, riitelevät suvut, kohtalokkaat kuolemat ja tarinan traaginen loppu. Jokainen meistä varmasti tietää Shakespearen Romeon ja Julian, näytelmän veronalaisista nuorista, jotka rakkaus ajaa kohti traagista loppua. Klassikkonäytelmää on esitetty vuosisatojen kuluessa ties minkälaisilla lavoilla ja mitä erilaisemmin sovelluksin. Minulle parhaiten ovat jääneet mieleen lastenohjelma Vili Vilperin tulkinta näytelmästä sekä Dingon musiikeilla höystetty Autiotalo, [...]
Voin rehellisesti ja liioittelematta sanoa, etten ole koskaan aiemmin ollut näin ahkera teatterin penkin kuluttaja. Kuluneen vuoden aikana olen nähnyt yhteensä 34 näytelmää, tanssiesitystä, oopperaa tai vastaavaa esittävän taiteen show'ta. Pääasiassa kuitenkin teatteria. Mistä tämä lähes viikoittainen teatteriputki sitten johtuu ja mitä siitä piirtyi parhaiten muistojen kankaalle? Katsotaanpas. Muutin tammikuun alussa Helsinkiin järjettömän kattavan kulttuuritarjonnan [...]
Bibbidi Bobbidi Book 