Perheelläni on jo vuosien ajan ollut tapana kokoontua yhteen silloin tällöin teatteri-iltaa varten. Kuulostaa hienolta, mutta emme suinkaan juokse vakavahenkisten draamojen perässä ympäri Suomea. Sen sijaan kun Helsingin kaupunginteatteri ilmoittaa uudesta musikaalista, alkaa kuumeinen kalentereiden selailu yhteisen illan löytämiseksi.
Shrek-musikaali perustuu DreamWorks Picturesin animaatioelokuvaan vuodelta 2001. Lordi Farquaad (Kari Arffman) päättää siivota näkyvistä kaikki satuolennot saadakseen valtakunnastaan täydellisen. Valtakunnan rajamaille karkotetut olennot kiristävät haisevalle suolle erakoituneen Shrek-jätin (Petrus Kähkönen) mieltä. Lordi lupaa jätille suon takaisin, jos tämä tuo hänelle morsioksi prinsessan. Ja te varmasti tiedättekin, mitä sitten tapahtuu.
Helsingin kaupunginteatteri ei petä tälläkään kertaa ennakko-odotuksia, Peacock-teatterissa astutaan kuin suoraan satukirjaan. Puvustus ja lavastus luovat satumaisen tunnelman, jolla päästään leikittelemään ajan kanssa. Koska tarinan juoni on varsin selkeälinjainen, jää tilaa tunnelman makustelemiseen ja sillä herkuttelemiseen. Näytelmä ei ryntää kohtauksesta toiseen, vaan pienille hetkille annetaan aikaan. Kuinka herskyvä onkaan esimerkiksi Fionan tanssi rottien kanssa! Iloinen jyrsijälauma on luotu kekseliäästi pörrötohvelien avulla. Kari Arffmanin suoritus lyhytkasvuisena lordina on myös hupaisa, eikä lainkaan kiusallisen stereotyyppinen. Polvillaan könyävä näyttelijä herättää erikoispuvun henkiin. Jättimäisen plussan saa myös väliaikatarjoiluun kuuluva valtava, vihreäksi kuorrutettu jättimuffinsi.
Joitain kauneusvirheitäkin näytökseen on eksynyt. Suurentavasta jättipuvustaan huolimatta Petrus Kähkönen jää koossaan Aasia esittävän Matti Leinon varjoon. Myös nelijalkaiselle moottoriturvalle kirjoitetut laulut antavat paremmin mahdollisuuden musiikilliseen revittelyyn. Matti Leino hoitaa osansa upeasti, mutta Petrus Kähköselle olisi suonut vielä useampia hetkiä loistaa. Satuhahmojen kimeät puheäänet puuroutuvat myös aika ajoin vaikeaselkoiseksi hötöksi. Ja jos nyt aivan pieniin yksityiskohtiin saa mennä, olisi castingissa voinut kiinnittää Fionan kasvupyrähdykseen hieman enemmän huomiota. Kolmen näyttelijän esittämä kasvutarinallinen kappale on koskettava, mutta teini-ikäinen Fiona näyttää aivan yhtä vanhalta kuin aikuinen Fiona, vaikka hänen pitäisi olla vain himpun verran pikkuprinsessaa vanhempi. Pieruvitseillä ei sentään kalastella liiaksi irtonauruja. Vähempikin olisi mielestäni riittänyt, mutta jättimusikaalissa sellainen ei varmasti ole mahdollista.
Teemoiltaan näytelmä on hyvin ajankohtainen. Hahmojen kohteleminen epäoikeudenmukaisesti vain heidän erilaisuutensa takia riipii varmasti jokaisen katsomossa istuvan lapsen oikeudentajua. Aurinkokukkalipun alla marssivat ja friikkimaan laulua hoilaavat hahmot ovat selvä viittaus sateenkaarilippuun queer-termiin. Erinomaisia muistutuksia tässä ajassa siitä kuinka meillä kaikilla on oma arvomme. Peacock-teatterin penkissä istuessani en voi kuin pohtia, että tämän näytöksen jälkeen ei yksikään aikuinen voi lapselleen perustella, miksi erilaisuus olisi kenessäkään huonontava piirre.
★★★☆☆
Shrek – Koko perheen jättimusikaali
Helsingin kaupunginteatteri Peacock-teatterissa
Suomennos ja ohjaus: Kari Arffman
Kapellimestari: Risto Kupiainen
Rooleissa: Mm. Petrus Kähkönen, Anna-Maija Tuokko, Matti Leino, Kari Arffman
Bibbidi Bobbidi Book 