Vieraskynä: Ihmiskoe nimeltä #nuortenkirjatorstai – eli miten päädyin lukemaan yli 40 kotimaista uutuusnuortenkirjaa vuodessa

Hei! Luet jälleen kerran Vieraskynä-postausta. Tämä teksti ei siis ole minun tai Lauran näppäimistöltä, vaan tällä kertaa ääneen päästetään Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi Hietanen. Kuten jo postauksen nimestäkin voit päätellä, Kirsi kertaa tekstissään bloggaamisen näkökulmasta hurjaa nuortenkirja-projektiaan. Pidemmittä puheitta, päästetään Kirsi ääneen. Enjoy! -Minna


bibobook_nuortenkirjatorstai4

Syksyllä 2017 osallistuin Twitterissä keskusteluun, jossa koetettiin vedota lehtiin lasten- ja nuortenkirjojen arvostelujen julkaisemiseksi. Eikö voitaisi julkaista juttu edes jokaisesta uudesta kotimaisesta kirjasta? Nuorten, erityisesti poikien, vähenevästä lukuharrastuksesta puhutaan syystäkin jatkuvasti huolestunein äänenpainoin. Erilaisia lukemisen hyödyllisyyttä todistavia tutkimuksia tehdään ja niistä kirjoitetaan, mutta samaan aikaan tuntuu, että juuri lasten-, nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat saavat yhä vähemmän tilaa ja huomiota mediassa. Kuitenkin lienee selvää, että lukuharrastuksen viriämisen kannalta lapsuus ja nuoruus ovat otollista aikaa, vaikkei aloittaminen toki koskaan ole liian myöhäistä.

Myös kirjailija JP Koskinen jyrähti Twitterissä: ”Älkää taivastelko lehdissä, ettei lapset ja nuoret lue. Esitelkää ja arvostelkaa lasten- ja nuortenkirjoja, jotta ne näkyvät!” Taivastelu on helppoa ja halpaa, mutta toimeen pitäisi oikeasti tarttua. Tässä vaiheessa korvieni välissä alkoi tapahtua. Jonkun pitäisi tehdä jotain! Päätin, että juuri minä voin koettaa tehdä jotain! Pari vuotta luin kohtuullisen järjestelmällisesti läpi uutta kotimaista dekkarikirjallisuutta ja julkaisin lukemistani dekkareista kirjaesittelyjä blogissani. Minulla oli siis jo kokemusta hieman pähkähulluista ja itsetuhoisilta kuulostavista lukuprojekteista, joten miksi en voisi koettaa tätäkin.

bibobook_nuortenkirjatorstai1

Tuumasta toimeen!

Päätin siis, että koko vuoden 2018 ajan julkaisen kerran viikossa blogissani jutun, jossa käsitellään uutta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten (YA-) kirjallisuutta. Motiivini olivat osin ylväät ja jalot, mutta toki myös itsekkäät. Halusin vastata tuohon JP Koskisen huutoon ja muiden Twitter-keskustelijoiden toiveeseen. Voisin tarjota ainakin Kirsin kirjanurkan tähän käyttöön, vaikkei se tietenkään sama ole kuin jonkin printtilehden panostus asiaan olisi.

Ihan vieraalle maaperälle en ollut sokkona astumassa, sillä olen aina jonkin verran lukenut ja seuraillut nuortenkirjallisuutta jo ihan ammattinikin takia. Työskentelen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, vaikka tällä hetkellä olenkin siitä tehtävästä pitkällä virkavapaalla. Blogissanikin olen esitellyt lukemiani nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja ja pitänyt siellä myös muutamia aiheeseen liittyviä teemaviikkoja. Pääsääntöisesti olen pitänyt lukemastani kovasti, joten tuskinpa olisi nytkään pelkoa mistään äärituskallisesta projektista. Samalla voisin kenties tarjota apua kouluissa työskenteleville kollegoilleni, jotka pohdiskelevat kirjavalintoja oppilailleen mutta jotka eivät millään ehdi itse tarpeeksi lukea uutta tarjontaa. Voisipa projektistani olla vetoapua jollekin uudelle tekijällekin, jos hyvin kävisi.

Koska lähdin isoa urakkaa suorittamaan ihan yksin, oli tehtävä jonkinlaisia rajauksia käsiteltävään materiaaliin. Päätin ottaa luettavakseni uudet kotimaiset nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat. Ajatuksenani oli etsiä teokset, joiden kohderyhmän ikähaarukka asettuu johonkin 12 – 20-vuotiaiden tietämille, vaikka hyvä nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus sopii tietysti kaikille. Avuksi otin kustantamojen kirjakatalogit, joissa monissa on annettu ikäsuosituksia. Ihan vaivattomasti ja ongelmitta tämä ei ole sujunut, mutta onneksi blogin lukijat ovat olleet valppaita ja antaneet vinkkejä teoksista, jotka ovat jääneet minulta huomaamatta. Kirjatulvaa taltuttaakseni päätin vuoden 2019 alussa lahjoittaa kaiken saamani materiaalin jonkin valitsemani yläkoulun koulukirjaston täytteeksi. Lopuksi vielä nimesin projektini Nuortenkirjatorstaiksi ja annoin sille oman hästägin #nuortenkirjatorstai.

Lähdin vapaaehtoisurakkaani iloisesti ja niin innoissani, että otin varaslähdön vuoden 2017 loppuvuodesta ja kirjoitin jutut lukupinooni kertyneistä sopivista kirjoista. Samaan aikaan lähettelin viestejä kustantamoihin. Esittelin ideani lyhyesti ja tilasin arvostelukappaleita tulossa olevista teoksista. Kuten odotinkin, arvostelukappalepyyntöihini suhtauduttiin suopeasti ja kirjoja alkoi pian vuoden 2018 alettua ilmestyä postilaatikkooni. Päätin, että otan kirjat luettavakseni ja esittelyvuoroon saapumisjärjestyksessä.

bibobook_nuortenkirjatorstai2

Mitä olen lukenut ja kokenut?

Silmäily kevätkauden nuortenkirjallisuuteen osoitti, että näppituntumani kotimaisesta nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuudesta oli varsin oikea. Luvassa olisi monipuolinen ja mielenkiintoinen sekä ennen kaikkea laadukas kattaus eri kirjallisuusgenrejä. Mukana oli monia tuttuja tekijöitä, joiden teoksia olin jo lukenutkin, sekä aivan uusia nimiä. Pääosa näistä uusista oli jo pitkän linjan kirjoittajia, mutta heidän teoksensa eivät vain olleet aiemmin osuneet käsiini. Lisäksi sekaan mahtui muutama esikoiskirjailija vähän laskutavasta riippuen.

Sarjat ovat selvästikin nuorten lukijoiden ja varmasti myös tekijöiden ja kustantamoiden mieleen. Kevät- ja kesäkaudella ilmestyneistä projektiini sisältyvistä 26 kirjasta kaikkiaan 17 kappaletta on joko uuden sarjan aloitusosa tai jatkoa jo ilmestyneille teoksille. Hurskas toiveeni oli alussa, että lukisin kaikista sarjoista myös edelliset osat, mutta siitä tavoitteesta olen valitettavasti joutunut tinkimään ajanpuutteen takia.

Karkea aihepiirijaottelu antaa tulokseksi yhdeksän kirjaa, jotka voi suoralta kädeltä laskea fantasia- tai ainakin spefiromaaneiksi. Spefin piiriin kuuluu vahvasti myös yksi dystopiaromaani, jossa keskeisessä osassa ovat virtuaalitodellisuus ja pelimaailmat. Samaten yhdeksän kirjaa käsittelee pääasiassa nuorten ihmissuhdeasioita eri näkökulmista. Kolmessa kirjassa keskiössä on jokin urheilulaji ja kahdessa mopot ihmissuhdekuvioiden ohella. Lisäksi sekaan mahtuu yksi historiallinen romaani ja yksi fanfiktio, joka kyllä mielestäni olisi ennemminkin aikuisille kuin nuorille suunnattu.

Yhtään huonoa tai heikkotasoista kirjaa ei ole vielä tämän projektin tiimoilla käsiini osunut. Nuorille ja nuorille aikuisille kirjoitetaan ja julkaistaan Suomessa korkealaatuista ja mielenkiintoista kirjallisuutta. Toivoisin, että muutkin keski-ikäiset ja kaikenikäiset lukijat ylipäätään etsiytyisivät kirjakaupoissa ja kirjastoissa myös näiden kategorioiden äärille. Siellä on tarjolla upeita elämyksiä, mahtavia tarinoita ja hienoa kirjallisuutta. Suomalainen nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuus ovat maailman huippuja. Niistä voimme olla kaikki ylpeitä. Miksi emme sitten lukisi niitä myös? Toivon, että omalta osaltani olen projektillani edesauttamassa tätä.

Miltä nyt tuntuu?

Moni ystäväni on kauhistellut lähinnä mielipuoliselta kuulostavaa urakkaani. Ihan turhaan, sillä projektini on sujunut odotetusti eli ihan mukavasti. Joka viikolle on toistaiseksi riittänyt kirjoitettavaa, jopa niin, että neljännesvuosittaiset yhteenvedot olen joutunut julkaisemaan sunnuntaisin. Lukuelämykset ovat olleet viihdyttäviä, virkistäviä, koskettavia ja opettavia.

Nuortenkirjat ovat pääsääntöisesti nopealukuisia, vaikka sivumäärät saattavat olla melkoisia. Vastapainoksi joukossa on ollut hyvinkin vähäsivuisia ja väljätaittoisia teoksia, mikä on auttanut aikataulussa pysymisessä. Missään vaiheessa lukupino ei ole tämän projektin takia päässyt paisumaan masentaviin korkeuksiin, vaan tahti on ollut toistaiseksi tasainen. Kustantamojen katalogien perusteella varsinainen julkaisuruuhka on luvassa syyskuussa, joten sarjani jatkunee vielä vähän matkaa ensi vuoden puolellekin.

Mitään mullistavaa mediahuomiota tämä lähinnä yhden naisen ponnistukseni ei ole saavuttanut, enkä sitä toki odottanutkaan. Mutta kaikki saamani palaute on ollut positiivista. Blogin lukijat ovat kiitelleet sarjaani, koska siitä saa esimerkiksi helposti osviittaa lahjaostoksien mietintään. Kirjailijat ja kustantamot ovat jakaneet blogilinkkejä eri somekanavissa itseni lisäksi, ja ihan mukavasti jutut ovat myös kiinnostaneet blogin lukijoita.

Tähän asti lukemieni kirjojen listan ja linkit juttuihin löytyvät Kirsin kirjanurkan jutusta #nuortenkirjatorstai-projektin toinen osavuosikatsaus. Saman jutun lopussa on myös lista syyskaudella ilmestyvistä teoksista.

Hyvillä mielin ja intoa puhkuen siis käyn syksyn kirjapinon kimppuun. Tervetuloa seuraamaan!


bibobook_kirsinkirjanurkka1
Kirsi Hietanen on pitkän linjan kirjabloggaaja, jonka blogi Kirsin kirjanurkka on perustettu jo vuonna 2010. Nuortenkirja-projektistaan huolimatta Kirsi kirjoittaa paljon muustakin kirjallisuudesta. Siviiliammatiltaan Kirsi on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Mainokset

9 parasta kirjaa lomalukemiseksi – kirjabloggaajat suosittelevat

Jos kaipaat lukemista joululomalle, tämä postaus on sinua varten. Pyysimme yhdeksää kirjabloggaajaa tai bookstagrammaajaa suosittelemaan lomalukemista ja he kirjoittivat meille suosituksia ja perusteluja kokonaisen postauksen verran. Enjoy!

bibobook_bloggaajatsuosittelee1

Ane Riel: Pihka
”Mun suosittelema kirja on hieman erilainen joulukirja. Pihka toki liittyy jouluun, sillä jouluaattoaamuna isä tukehduttaa isoäidin. Kertojana on nuori, noin 7-vuotias Liv, joka on hyvin naiivi ja rakastava isäänsä kohtaan. Isä on juro ja hiljainen puuseppä, joka hamstraa kotinsa täyteen tavaraa ja äiti niin lihava, ettei pääse enää sängystä ylös. Kirjan henkilöt pyrkivät alunperin hyvään, mutta päätyvät kumminkin hyvin epätoivoisiin tekoihin. Kokonaisuudessaan voisin kuvailla kirjaa kahdella sanalla: kaunis ja kammottava.”
– Anna, @lookingthroughpages

Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti
”Sarah Andersenin superhauska sarjakuvateos Aikuisuus on myytti sopii kaikille meille, jotka eivät aina jaksa olla niin aikuisia, vaan lukevat mieluummin kirjaa kotona peiton alla. Sarjakuvan päähenkilö, myös nimeltään Sarah, muun muassa pelkää collegesta valmistumista, inhoaa verkostoitumista ja vaalii säärikarvojaan. Nauroin tätä lukiessa muutaman kerran ääneen ja samaistuin kovasta aika monta kertaa. Teos on myös nopealukuinen, joten jos sulla on vuoden viimeisinä viikkoina jokin lukuhaaste kesken, kokeile tätä!”
– Anniina, @anniinasbooks

Lauri Mäkinen: 50/50
50/50 on oivallinen lukupaketti, jossa on historiaa, koskettavia ja kylmääviä ihmiskohtaloita, jännitystä ja ajattelemisen aihetta pidemmänkin lukutuokion evääksi. Bonuksena upea kansi! Romaanin pidempi esittely löytyy blogistani.”
– Kirsi, Kirsin kirjanurkka

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
”Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens on ihana rakkaustarina. Romanttisen rakkauden lisäksi se kertoo rakkaudesta perheeseen, ystäviin ja omaan itseen. Kirja on vuoden 2017 suosikkini ja halusin lukea sen heti uudelleen, kun pääsin viimeisin sivun loppuun – mitä ei tapahdu kovinkaan usein, jos koskaan Pottereita lukuunottamatta. Kirja sopii kaikille lukijoille 13 ikävuodesta eteenpäin ja aikuinenkin saa tästä irti paljon. Suosittelenkin siis rohkeasti tarttumaan tähän, joskin varoitan: teos saattaa herättää suuren Oreo-keksien himon.”
– Niina, Yöpöydän kirjat

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Diane Setterfieldin esikoisteos on hurmaava mysteeri, jossa vanhojen kirjojen ystävä Margaret Lea kutsutaan kirjoittamaan vanhan kirjailijan, Vida Winterin elämäkerta. Tähän asti kirjailija on selittänyt toimittajille kaksitoista erilaista tarinaa elämänkulustaan, mutta nyt hän haluaa tehdä tilin menneestä ja kertoa tarinansa vielä kerran. Margaretin tehtäväksi jääkin selvittää, mitä todella tapahtui. Kasassa ovat kaikki hyvän joululomakirjan ainekset: omaperäinen henkilökavalkadi, melankolisen kauniisti kirjoitettu juoni sekä otteessaan pitävä, vanhan ajan henkeä huokuva tarina. Kirja sopii lomalukemiseksi jokaiselle, joka pitää Humisevasta Harjusta tai Kotiopettajattaren romaanista. Se sopii myös salaisuuksien ystäville sekä niille, joiden mielestä kirjat ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja, ovat vallan viehättäviä.
– Ulla, @tarinannuppuja

Margaert Mitchell: Tuulen viemää
”Minulla on joululomakirjalle muutama tärkeä kriteeri: Ensinnäkin, kirjan pitää olla tarpeeksi paksu, jotta sen kanssa selviää joulunpyhien yli. Toiseksi hyvä joulukirja on myös koukuttava ja tempaisee mukaansa. En tiedä mikä siinä on, mutta minusta joululoma ja historialliset teokset sopivat yhteen kuin glögi ja piparit. Kaikki nämä hyvän joululomakirjan kriteerit täyttää Margaret Mitchellin Tuulen viemää, joka sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissodan tiimellykseen. Maineestaan huolimatta teoksessa on jopa enemmän sotakuvausta kuin varsinaista romantiikkaa, joten rakkausromaanejakin kaihtavat uskaltavat tarttua tähän teokseen. Koska Tuulen viemää on eräitä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuimpia teoksia, jokainen kirjallisuusharrastaja voi ruksia tämän pois lukulistoiltaan hyvillä mielin. Varoituksen sananen kuitenkin herkimmille: teos sisältää melkoisen määrän rasismia, mikä ymmärrettävästi saattaa alkaa ahdistaa. Siksi suosittelenkin teosta lähinnä sen mehevien henkilöhahmojen takia – Scarlett O’Hara on raivostuttava sankaritar ja Rhett Butler karismaattinen ja ihana sankari. Heidän rakkaustarinansa ei ole ihan tavanomaisimmasta päästä ja teoksen loppuratkaisu jää mukavan avoimeksi. Kirjan vajaat 900 sivua takaavat myös sen, ettei se lopu jo heti aattona kesken.”
– Essi, Sivullinen

Mika Waltari: Komisario Palmu
”Tietotyöläinenkin saa lukuhimonsa tyydytettyä ja samalla säästettyä väsyneitä silmiään tarttumalla äänikirjaan. Joululoman dekkariksi sopii vaikka leppoisa Komisario Palmu.”
– Minna, Ja Kaikkea Muuta

Cheryl Strayed: Villi Vaellus
”Suositukseni joululoman lukupinoon on Cheryl Strayedin Villi Vaellus (alkup. Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail, suomeksi julkaissut Like, 2013). Omaelämäkerrallisessa teoksessa 26-vuotias Cheryl tekee suuren elämänkriisin ha käsittelemättömän surun keskellä impulsiivisen päätöksen lähteä sadaksi päiväksi vaeltamaan USA:n halkovalle Pacific Crest Trailille. Vailla aiempaa kokemusta vaeltamisesta matkaan mahtuu rajua fyysisten rajojen kohtaamista, henkisistä puhumattakaan. Villi vaellus ei ole varsinainen vaelluskirja, vaikka se ainakin itselläni herätti kipinän eräpirjoiluun. 😉 Syväluotaavien teemojensa vuoksi se ei myöskään aivan istu pehmoisan lomaluettavan genreen. Ajattelen kirjan kuitenkin sopivan hyvin luettavaksi vuoden viimeisinä päivinä, koska tarina imee mukaansa, ja sitä lukiessa menneen reflektointi tapahtuu kuin huomaamatta. Suurten valaistumisten sijaan kirja tarjoaa lohdullista viisautta siitä, kuinka oman elämähistorian haastavinkien tapahtumien kanssa voi hiljalleen tulla sinuiksi.”
– Mira, @ireadlikephoeberuns

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
”Mun kirjasuositus joululomalle on Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Kauniisti kirjoitettu fantasiakirja sopiii niille kaunokirjallisuuden lukijoille, jotka eivät juurikaan fantasiaa lue sekä niille fantasian lukijoille, jotka haluavat kokeilla siipiään vähän lyyrisemmän tekstin parissa. Kirjan teemoina ovat muun muassa ihmisten eriarvoisuus ja luokittelu, omatunto ja moraali toimia epävakaissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Tämä tekeekin siitä edelleen ajankohtaisen kirjan. Kudottujen kujien kaupunki on yksi lempikirjoistani ja mukavan pituinen, se sopii lyhyemmällekin joululomalle. Teemojensa ja kauniin kielensä takia toivoisin sen päätyvän mahdollisimman monen lukijan käsiin.”
– Katri, Bookishteaparty

Idea tämän postauksen takana oli levittää joulumieltä kirjasuositusten muodossa. Haluamme kiittää kaikkia näitä ihania bloggaajia ja bookstagrammajia, jotka antoivat meille suosituksia jaettavaksi eteenpäin ja innostuivat tämän postauksen ideasta. Toivottavasti löysit tästä listasta luettavaa lomalle ja ehdit vielä kirjastoon hakemaan teokset itsellesi!

Vieraskynä: Vinkkejä näyttävämpiin bookstagram-kuviin

On jälleen yhden vieraspostauksen aika ja sen takana on, kukapa muukaan, kuin ihana Ulla. Ulla on ilahduttanut meitä jo kahdella bookstagram-teemaisella postauksella tänä vuonna ja luet parhaillaan kolmatta. Toivottavasti nautit seuraavasta tekstistä, sillä siinä sukelletaan syvälle bookstagramin ja valokuvaamisen maailmaan! – Minna


Miten syntyy kaunis bookstagram-teema? Kuinka kuvat kannattaisi käsitellä? Tässä postauksessa sukelletaan bookstagrammaajan työskentelyprosessiin, pohditaan kauniin feedin luomisen saloja sekä kuvanmuokkauksen kimurantteja kiemuroita. Jos pohdiskelet vielä, mitä bookstagram-ilmiöllä tarkoitettiinkaan, käy lukemassa ensimmäinen aiheesta kirjoittamani postaus täältä. Mikäli puolestasi kaipaat vinkkejä, miten saat bookstagram-tilillesi lisää seuraajia, tämä postaus voisi olla mieleesi.

Omalla kohdallani bookstagram-prosessi lähtee ideasta: olen lukenut kirjan tai olen lukemassa kirjaa ja haluan ottaa siitä kuvan. Erilaisten sommitelmien, kuvakulmien ja rekvisiitan avulla on mahdollista luoda tuhansia erilaisia kuvia, ja olisin todennäköisesti täysin pyörällä päästäni, ellen haluaisi bookstagram-kuvieni sointuvan Instagram-profiilissani nätisti yhteen. Kauniin feedin tavoitteleminen suuntaa ja rajaa valokuvausprosessia juuri sopivasti.

Keinoja saada valokuvat näyttämään kivoilta toistensa vieressä, on monia. Jotkut saavat yhtenäisyyden aikaan valitsemalla yhden filtterin, jonka he laittavat kaikkiin kuviin. Näin kuvien välille syntyy visuaalinen yhteys, mikä näyttää esteettisesti miellyttävältä. Toiset valitsevat jonkin värimaailman, jota lähtevät noudattamaan kuvissa, tai jonkin taustan, jota vasten jokainen kuva otetaan. Tarinannuppuja-bookstagramin kuvissa luon yhtenäistä teemaa kuvien välille väreillä sekä toistamalla tiettyjä elementtejä kuvissa. Seuraavassa kuvassa näkyvät peruselementit, joista kuvani koostuvat.

Booksagram3

Kaikki lähtee luonnollisesti kirjoista (1). Kaikki teokset eivät kuitenkaan pääse bookstagramiini, vaan sinne valikoituvat ainoastaan näyttävimmät ja esteettisimmät opukset. Kannet eivät myöskään näy jokaisessa kuvassa, vaan toisinaan kirjoista näkyy ainoastaan selkämykset tai pelkät valkoiset sivut. Liki kaikissa bookstagram-kuvissani on valkoinen tausta, jonka saan aikaiseksi ottamalla kuvat valkoisen mekkoni tai villaneuleeni päällä (2). Toisinaan käytän kuvissa taustana myös sinapinkeltaista tyynynpäällistä.

Käytän kuvissani monia erilaisia elementtejä rekvisiittana. Erilaiset kukat (3) ovat luottorekvisiittani, ja koska neilikat ovat suosikkejani, kuvissani on usein niitä. Viime aikoina olen myös käyttänyt paljon eukalyptuksenoksia (4), joilla saa kuviin hauskaa utuista vihreyttä. Erilaiset lasiesineet miellyttävät myös silmääni, ja käytänkin kuvissa usein kirkasta Kastehelmi-tuikkulyhtyä (5) sekä erilaisia mukeja (6). Osittain poltetut tulitikut (7) ovat ehkä halvin ja hauskin rekvisiittana käyttämäni asia. Vähän aikaa sitten ostin Saksasta sisustusliikkeestä pussillisen kuivattuja appelsiininsiivuja, kanelitankoja ja puutähtiä (8), ja näistä on muodostunut nopeasti jouluinen elementti kuviini. Myös kirjojen sivut (9) sekä jouluvalot (10) toistuvat kuvissani.

Näitä kymmentä elementtiä toistamalla ja uusintamalla on mahdollista luoda lukemattomia erilaisia kuvia. Näin ollen se, että olen valinnut muutamia pääelementtejä kuvilleni ei suinkaan rajoita kuvien suunnitteluprosessia, vaan nopeuttaa sitä. Kun olen päättänyt peruselementit kuvilleni, niitä on myös mahdollista lähteä rikkomaan hallitusti. Toisinaan kuvissani saattaakin esiintyä esimerkiksi funko pop -nukkeja, kuulokkeet, puhelimeni tai tietokoneeni kulma.

Päätettyäni mitkä elementit haluan kuvaani, sommittelen kirjat ja rekvisiitat pöydälle, joka on sijoitettu mahdollisimman lähelle ikkunaa. Kuulun joukkoon, joka vannoo valokuvatessa luonnonvalon tärkeyden nimeen, joten yritän hyödyntää kaiken mahdollisen valon. Talvella tämä on kuitenkin erityisen haasteellista, joten saatan tarvita lisävalaistusta jalkalampusta ja kattovalosta. En kuitenkaan edes harkitse kuvaamista, mikäli en pysty ottamaan kuvia päivän valoisimpaan aikaan eli noin keskipäivän tienoilla.

Otan kuvat järjestelmäkameralla, koska puhelimeni kuvien laatu ei ole kummoinen varsinkaan sisätiloissa kuvattaessa. Tiedän kuitenkin monia ammattilaisia, jotka julkaisevat Instagramissa liki pelkästään puhelimella otettuja kuvia. Kamera ei siis ole vaatimus, mutta itselleni se on välttämättömyys. Kuvaan Canonin EOS 7D mark II:lla ja objektiivinani bookstagram-kuvissa on useimmiten EF-S 24mm f/2.8.

Yritän saada yhdellä valokuvauskerralla otettua 3–8 erilaista kuvaa bookstagramiani varten. Käytännössä teen siis kahdeksan erilaista asetelmaa ja otan jokaisesta niistä vähintään kymmenen kuvaa. Saatan otoksien välillä siirrellä yksittäisiä elementtejä kuvassa, jotta saan parhaan mahdollisen sommitelman esille. Näin minulle syntyy tarpeeksi monipuolista kuvamateriaalia, josta valita parhaat kuvat. Yritän luoda variaatiota kuvien välille sillä, että ylhäältäpäin otetut kuvat, erikoislähikuvat ja sivultapäin kuvatut kirjapinot vuorottelisivat feedissäni tasaisin väliajoin. Omalla kohdallani tämä toimii ja tuo feediin mukavasti vaihtelua, mutta toisaalta olen myös nähnyt hurjan nättejä feedejä, joiden kaikki kuvat on otettu ylhäältäpäin.

Kun kuvat on otettu, siirrän ne puhelimeeni. Muokkaan bookstagram-kuvani liki poikkeuksetta puhelimella Snapseed-nimisellä ohjelmalla. Aloitan yleensä lisäämällä kuvaan valoa ja kirkkautta käyrät-työkalulla. Tämän jälkeen avaan kuvan säätö -valikon, jonka kautta muokkaan lisää kirkkautta, kontrastia, kylläisyyttä ja ilmapiiriä sekä lisään valokohtiin valoa. Vasta tämän jälkeen kierrän kuvan oikeaan asentoon, mikäli se on vinossa sekä rajaan kuvan mieleisekseni. Valkotasapainon osalta lisään kuvaan yleensä hieman kellertävää valoa, joka tehostaa feedini lämmintä tunnelmaa.

Snapseed-ohjelmassa yksi suosikkityökaluistani on sivellin-työkalu, jolla on mahdollista korjata helposti yksittäisiä kohtia kuvasta. Siveltimellä voi kirkastaa tai tummentaa, muuttaa valotusaikaa, lämpötilaa tai kylläisyyttä jonkin yhden valitsemansa kohdan osalta. Itse saatan esimerkiksi käyttää työkalua jonkin häiritsevän varjon kirkastamiseen tai jonkin kirjan kannen värien kylläistämiseen. En yleensä käytä valmiita filttereitä kuvissani. Alla on muutama ennen–jälkeen-kuva, joista näkyy, millaisen prosessin ottamani kuvat käyvät läpi vielä kuvanmuokkausvaiheessa.

Ennen-jälkeen1

Ylemmässä kuvassa näkyy, kuinka olen lisännyt kuvaan valoa. Olen myös terävöittänyt kuvaa, jotta kannen yksityiskohdat tulisivat paremmin esille sekä tehostanut värejä. Alemmassa kuvassa puolestaan valoisuuden ja kirkkauden lisääminen on huomattavin muutos. Kuvaa on myös rajattu siten, että kuvan tärkein elementti eli pöllön kuva on esillä vielä keskeisempänä. Olen myös muokannut valkotasapainoa siten, ettei valo taitu aivan niin siniseen.

Ennen-jälkeen2

Ylemmän kuvan kirkkautta on muokattu huomattavasti. Koska taustan valkoinen huopakangas näyttää alkuperäisessä kuvassa niin tummalta, olen kirkastanut sitä Snapseed-ohjelman sivellintyökalulla. Alemmassa kuvassa rajausta on huomattavasti tiukennettu ja kirkkautta lisätty. Kuvan värisävyjä on muokattu siten, että ne taittuvat violettiin vihreän sijaan. Kuvaa on terävöitetty, jotta kirjeen teksti tulisi paremmin esiin. Kuvaan on myös lisätty kontrastia ja värikylläisyyttä.

Kuten esimerkeistä näkyy, ero muokkaamattoman ja muokatun kuvan välillä on huomattava. Mielestäni kuvankäsittely tai vähintäänkin filtterin lisääminen kuvaan onkin välttämätön askel ennen kuvien lisäämistä Instagramiin. Kuvankäsittelyn tehtävä on varmistaa, että hienon sommittelun lisäksi myös valo ja värit näyttävät katsojan silmiin hyvältä.

Kun kuvat on käsitelty, siirrän ne UNUM-nimiseen puhelinapplikaatioon, jolla voi suunnitella Instagram-feediä ja katsoa, miltä kuvat näyttävät vieretysten. Pyörittelen kuvia ohjelmassa niin kauan, kunnes olen tyytyväinen siihen, miltä kuvat näyttävät feedissäni. Suunnittelen myös kuvatekstit ohjelman avulla ja lisään hashtagit. Ohjelma tallentaa viimeisimmäksi käytetyt tunnisteet, joten hashtagien lisääminen on varsin helppoa.

Tämän jälkeen kuva on valmis ladattavaksi Instagramiin. Prosessi luonnollisesti jatkuu kuvan saamiin kommentteihin vastaamisella, instastoorin päivittämisellä, uusien kuvien ottamisella ja niiden sovittamisella aiempien kuvien joukkoon. Bookstagram on ihana ihana leikki, joka pyörii aina vain, eikä pääty koskaan!

Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi näyttävämpiin bookstagram-kuviin?


bibobook_ulla_vieraskyna

Ulla on jyväskyläläinen kirjallisuudenopiskelija ja innokas bookstagrammaaja, joka rakastaa satukirjoja ja itkee, vaikka tarinassa olisi onnellinen loppu. Ullan bookstagram on @tarinannuppuja.

 

Lue myös Ullan aiemmat bookstagram-postaukset:

Vieraskynä: Näin saat lisää bookstagram-seuraajia

Blogihistoriamme toisessa vieraskynässä ihana Ulla jatkaa alkuvuodesta aloittamallaan bookstagram-teemalla. Näitä postauksia on tulossa joulukuussa vielä yksi, ja silloin keskitytään valokuvaamiseen ja fiidin suunnitteluun. Mut nyt, päästetään Ulla vauhtiin! -Minna


Maaliskuussa kirjoittelin ensimmäistä kertaa Bibbidi Bobbidi Bookille bookstagramista. Silloin paneuduin bookstagramiin ilmiönä ja annoin muutaman vinkin, mitä aloittelevan booksagrammaajan on hyvä pitää mielessä. Jos on päässyt unohtumaan, mitä bookstagramilla tarkoitetaan, täällä voit käydä kertaamassa, mistä koko hommassa on oikein kyse.

Koska moni varmasti toivoo, että suurella vaivalla luodut kuvat näkisi myös joku muu kuin oma äiti ja paras kaveri, tänään pohditaan, miten omalle bookstagram-tililleen saa lisää seuraajia. Bookstagramissa pätevät samat periaatteet kuin missä tahansa Instagram-sisällöntuotannossa, jonka tavoitteena on kasvattaa oman instatilin seuraajien määrää. Moni seuraavista vinkeistä päteekin siis myös silloin, kun Instagram-tilisi käsittelee jotakin muutakin kuin kirjoja. (En tosin aivan ymmärrä, miksi käsittelisi. Kirjat ovat lähes parasta, mitä tiedän!)

03bookstagram

1 | Löydä kohderyhmäsi.
Ensimmäinen askel tavoitteellisessa instagrammaamisessa on kartoittaa, ketkä saattaisivat olla kiinnostuneita julkaisemistasi kuvista. Bookstagramin kohdalla tämä on mielestäni varsin helppoa. Paljon vaikeammaksi kokisin esimerkiksi lifestyle-blogin Ig-tilin seuraajamäärän kasvattamisen, koska kohderyhmäni olisi paljon hajanaisempi. Bookstagramin kohderyhmä on kuitenkin helppo määrittää: toiset kirjoista intoilevat ihmiset. Toisten bookstagram-tilien lisäksi kannattaa tavoitella seuraajiksi kirjallisuuden harrastajia, kirjabloggaajia ja kirja-alan yrityksiä.

2 | Ymmärrä Instagramin luonne visuaalisena mediana.
Instagramin pääpaino on kuvissa, ja käyttäjät ovat Instagramissa juuri kuvien takia. Timanttiset kuvatekstit eivät yksin riitä, vaan ihmisten huomio on kiinnitettävä kiehtovalla visuaalisella sisällöllä. Erityisen tärkeää yksittäisten kuvien laadun lisäksi on tarkkailla siitä, miltä kuvat näyttävät vierekkäin profiilissasi. Yhtenäisyyttä feediin saa valitsemalla esimerkiksi yhtenäisen värimaailman kuvilleen tai käyttämällä aina samanlaista filtteriä kuvissa. Esimerkiksi omissa kuvissani on aina valkoinen tausta ja paljon pastellisävyjä, ja lisään kuvankäsittelyssä paljon kirkkautta ja valoa kuviin.

Instagramissa kannattaa muuten julkaista vain kaikista parhaat kuvat. Monesti saatan käyttää paljonkin aikaa kuvien ottamiseen, mutta myöhemmin huomaan, että kuvat eivät jostain syystä sovikaan feediini juuri sillä hetkellä. Tällöin saatan säästää kuvat myöhempää käyttöä varten tai julkaista ne vaikka instastooreissa.

3 | Ole sosiaalinen!
Kommentoi toisten kuvia, tutustu toisiin bookstagrammaajiin, juttele kirjoista, jaa ajatuksiasi, innostu ilmiöistä ja vaihda mielipiteitä. Itselläni on tässä vielä paljon opittavaa, ja olenkin todella huono esimerkiksi vastaamaan kommentteihin, joita ihmiset jättävät kuviini. Tämä ei ole yhtään hyvä juttu, sillä Instagramin algoritmi toimii siten, että paljon kommentteja saavat kuvat nousevat toisten käyttäjien näkyviin helpommin, koska algoritmi tulkitsee nämä julkaisut laadukkaiksi. Mikäli kommentteihin ei kuitenkaan koskaan vastaa, toiset bookstagrammaajat eivät välttämättä enää kommentoikaan kuvia. Tästä alkaa kierre, ja kuvat hautautuvat algoritmin takia paremmiksijulkaisuiksi tulkittujen kuvien joukkoon.

Myös toisten bookstagrammaajien seuraaminen kannattaa, sillä ne, joita alat seurata, saattavat seurata sinua takaisin. Kannattaa tykätä muutamasta bookstagrammaajan kuvasta ja jättää kommentti, jotta sinut huomataan. Älä kuitenkaan seuraa vain siinä toivossa, että sinua seurattaisiin takaisin, ja lopeta kyseisen käyttäjän seuraamista heti saatuasi uuden seuraajan. Follow–unfollow-peli on ikävää ja siitä tulee paha mieli.

02bookstagram

4 | Etsi sopivat hashtagit.
Hashtagien merkitystä ei voi vähätellä, sillä niiden avulla uudet ihmiset löytävät profiiliisi. Kannattaa myös yrittää päästä jonkin hashtagin ”huippujulkaisuksi”. Nämä ovat erityisen paljon tykkäyksiä saaneita postauksia, jotka käyttävät samaa hashtagia, ja ne näkyvät ensimmäisinä kaikille, jotka etsivät kuvia tietyllä hashtagilla.

Kirja-aiheisia hashtageja on loputtomasti, ja ne voidaan luokitella yleisesti kirja-aiheisiin hashtageihin kuten #booksofinstagram, #beautifulbooks ja #bookstagrammers sekä spesifimpiin, yksittäiseen julkaisuun liittyviin hahstageihin kuten #booksandflowers, #harrypotterillustrated tai #tovejansson. Kuvissa kannattaa käyttää relevantteja hashtageja, eli Muumi-kirjasta julkaistussa kuvassa ei kannata käyttää hashtagia #harrypotterillustrated. Hashtageja voi kirjoittaa tekstikenttään maksimissaan 30. Jotkut tykkäävät laittaa hashtagit kuvan ensimmäiseen kommenttiin, jotta itse kuvateksti pysyisi siistimpänä. Tätä pidetään käsittääkseni aika ammattimaisena tapana käyttää hashtageja.

5 | Opettele voittamaan Instagramin algoritmi.
Alkuvuodesta Instagram muutti algoritmiaan siten, että käyttäjä ei enää näekään kuvia julkaisujärjestyksessä, vaan he näkevät kuvia muun muassa aikaisempien tykkäystensä perusteella sekä toisten käyttäjien tykkäyksien perusteella. Tämä vaikutti monien instagrammaajien kuviin siten, että ne saavat nykyään vähemmän huomiota kuin aiemmin. Algoritmia voi kuitenkin huijata muun muassa julkaisemalla säännöllisesti, tuottamalla sellaista sisältöä, joka kerää paljon tykkäyksiä ja kommentteja, ja kirjoittamalla mielenkiintoisia tekstejä kuviin, jotta ihmiset katsoisivat kuviasi pidempään. Nämä kikat toimivat, koska algoritmi tulkitsee toisten käyttäjien reaktioista, miten laadukasta tuottamasi sisältö on, ja sen mukaan näyttää kuviasi toisten ihmisten etusivulla. Instagramin algoritmiin kannattaakin perehtyä laajemminkin, mikäli se, että ihmiset eivät näe kuviasi, turhauttaa sinua.

6 | Ota käyttöön Instagramin yritystyökalu.
Yritystyökalun käyttöönotto vaatii, että luot instatilillesi Facebook-sivun. (Itse loin sivun vain, jotta pääsen käyttämään yritystyökalua). Tämä kannattaa, sillä näin pääset käsiksi monenlaiseen mielenkiintoiseen dataan. Saat muun muassa tietoosi, mihin aikoihin seuraajasi tyypillisesti ovat Instagramissa. Tämä auttaa sinua postaamaan juuri oikeaan vuorokaudenaikaan saadaksesi mahdollisimman paljon näkyvyyttä julkaisuillesi. Jos yritystyökalu on käytössäsi, voit myös ostaa julkaisuillesi mainostilaa Instagramissa, mikä saattaa kuvasi yhä uusien käyttäjien nähtäviksi.

Tavoitteellinen bookstagrammaaminen vie aikaa. Useimpina päivinä käytän vähintään tunnin Instagramin kanssa puuhailemiseen, joinakin päivinä aikaa saattaa mennä neljäkin tuntia. Laadukkaiden kuvien ottaminen, feedin suunnittelu, kuvankäsittely, tekstien kirjoittaminen ja kommentteihin vastaaminen vaatii paljon aikaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä bookstagrammaaminen on tällä hetkellä yksi suosikkiharrastuksistani. Siinä yhdistyvät hurmaavalla tavalla moni lempiasiani: valokuvaaminen, kirjat sekä kirjoista keskusteleminen toisten kirjahöperöiden kanssa.

Seuraajia tililläni on tällä hetkellä hieman vajaa 2000. Maaliskuussa edellisen bookstagram-tekstini yhteydessä taisin uhota, että puolessa vuodessa yrittäisin saada kasaan 3000 seuraajan joukon. Hui, miten mahtipontinen olen ollut! Nyt kaksituhattakin tuntuu päätähuimaavalta määrältä. Bookstagram-yhteisöni kasvaa kuitenkin hitaasti ja varmasti. Ehkä seuraavan puolen vuoden aikana kohtaan seuraavat tuhat uutta, upeaa kaltaistani kirjaintoilijaa bookstagramin ihanissa syövereissä.


bibobook_ulla_vieraskyna

Ulla on jyväskyläläinen kirjallisuudenopiskelija ja innokas bookstagrammaaja, joka rakastaa satukirjoja ja itkee, vaikka tarinassa olisi onnellinen loppu. Ullan bookstagram on @tarinannuppuja.

 

Lue myös Ullan muut bookstagram-postaukset:

Vieraskynä: Valloittava ja hurmaava bookstagram

Alkusanat: Luet tällä hetkellä Bibbidi Bobbidi Bookin ensimmäistä vieraspostausta eli tämä teksti ei ole lähtöisin minun tai Lauran näppäimistöstä. Sen sijaan tekstin on meille tuottanut ihana Ulla, joka pyörittää Instagramissa maailman söpöintä kirjoihin keskittyvää tiliä. Lisää tietoa tästä ja bookstagram-ilmiöstä alla olevassa postauksessa. Nauttikaa! –Minna

p.s. Jos juuri sinulla on aihe mielessä, joka sopisi blogiimme, laita sähköpostia bibobookblogi@gmail.com, niin jutellaan lisää!

bibobook_bookstagram1

Viime syksynä Instagramia selatessani minä löysin ne: sadat ja tuhannet käyttäjätilit, joissa keskitytään julkaisemaan kuvia kirjojen kansista, sivuista, selkämyksistä, kirjahyllyistä ja kirjoihin liittyvistä fanituotteista. Kuvateksteissä puhutaan kirjallisuudesta, arvioidaan, vinkataan, kerrotaan ketkä fiktiiviset henkilöt kirjoittaja haluaisi mukaansa autiosaarelle ja ollaan yleisesti ottaen rakastuneita kirjoihin. Hullaannuin. Mikä on tämä maaginen maailma Instagramin poutaisessa suvannossa?

Kirjakuvia julkaisevia tilejä tarkastellessani minulle kävi selväksi, että ilmiön nimi on bookstagram. Vakiintunutta suomalaista vastinetta termille ei ole, mutta esimerkiksi kirjagram tai kirjainstagram voisi toimia. Idea on varsin yksinkertainen: tilin ylläpitäjä julkaisee tilillään pääasiallisesti kirjoihin liittyvää kuvamateriaalia.

Bookstagram on iso juttu maailmalla ja suosituimmilla bookstagrammaajilla on kymmeniätuhansia seuraajia Instagram-tileillään. Sen sijaan Suomessa ilmiö on vielä varsin tuntematon. Suurimmalla osalla kotimaisista kirjablogeista on kyllä Instagram-tilit, mutta tiliä käytetään pääasiallisesti blogin sosiaalisen median kanavana, eikä Instagram-tilin seuraajakuntaa pyritä kasvattamaan tavoitteellisesti. Kansainvälistä tyyliä ja näyttävyyttä löytyy kuitenkin ainakin kotimaisista @in_search_of_peter_pan, @bookwoods_ ja @indaylights -tileistä.

Bookstagramissa keskeistä onkin sommittelu ja esteettisyys. Seuratuimmat bookstagram-tilit ovat visuaalisesti kauniita, huolella suunniteltuja ja taidolla toteutettuja. Kuvien tyyli vaihtelee tilikohtaisesti: yhden bookstagrammaajan kuvat ovat värikkäitä ja suloisia kuin karkit, toisen kuvat ovat täynnä mitä erikoisempaa rekvisiittaa ja oheistuotetta, kolmas on minimalisti ja kuvaa pääasiassa valkeita sivuja ja vihreitä kasveja. Kirjojen ympärille asetellaan kuvissa tyypillisesti kynttilöitä, kahvi- tai teekuppeja, kukkia, käpyjä, funko pop -figuureita, huiveja, silmälaseja, koruja, fanituotteita tai keijukaisvaloja, ja kuvien lavastamisessa vain mielikuvitus on rajana.

Vaikka bookstagram saattaakin päälle päin näyttäytyä pääasiallisesti kauniiden kuvien esittelyltä, loppujen lopuksi kyse on yhteisöllisyydestä ja jaetusta rakkaudesta kirjoja kohtaan. Siitä, että yhdessä hehkutetaan keväällä ilmestyvää jatko-osaa suosikkikirjasarjaan, jaetaan kirjasuosituksia ja kommentoidaan uutuusteoksia. Koska minäkin halusin mukaan, pari kuukautta bookstagram-ilmiötä ihasteltuani päätin kokeilla itsekin.

Näin siinä kävi: Kahdessa kuukaudessa olen onnistunut ottamaan noin 1000 valokuvaa kirjoista, julkaisemaan niistä nelisenkymmentä Instagramissa ja haalimaan kasaan noin 900 seuraajan joukon. Olen todennut, että tämä on samanaikaisesti hurjan kiehtova harrastus että mielenkiintoinen haaste. Tällä hetkellä tavoitteenani on, että puolen vuoden kuluttua tiliäni seuraisi 3000 kirjallisuusintoilijaa. Jos haluat lähteä mukaan seuraamaan projektiani, minut löytää Instagramista nimimerkin @tarinannuppuja takaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa myös Bibbidi Bobbidi Book -blogin ihanan Minnan bookstagram-tili @minnasbookshelf!

bibobook_bookstagram3

Seitsemän vinkkiä tavoitteelliseen bookstagrammaamiseen

1 | Valitse tilillesi napakka nimi. Tyypillisestä bookstagram-tilin nimestä löytyy joko sana “book”, “chapter”, “page” tai “read”. Englanninkielinen nimi on hyvä, mikäli haluaa tavoitella kansainvälistä seuraajakuntaa.

2 | Hyödynnä valo. Älä ota kuviasi illalla pimeässä saunassa, vaan pyri kuvaamaan lähellä ikkunaa päivänvalossa, jotta kuvista tulee hyvälaatuisia ja raikkaita.

3 | Julkaise säännöllisesti. Mitä useammin julkaiset kuvia, sitä useammin muut käyttäjät löytävät tilillesi. Säännöllinen postaustahti auttaa kasvattamaan seuraajiesi määrää.

4 | Osallistu. Kommentoi toisten kuvia, ota osaa lukuhaasteisiin ja ystävysty toisten bookstagrammaajien kanssa. Ilmiössä hienointa on lämmin yhteisö.

5 | Kiinnitä huomiota siihen, miltä kuvasi näyttävät vierekkäin tililläsi. Hyvä ohjelma feedin suunnitteluun on esimerkiksi Unum, jonka voi ladata ilmaiseksi ainakin iOS- ja Android-käyttöjärjestelmien puhelimille.

6 | Käytä hashtageja, joilla muut löytävät kuvasi. Näppäriä hashtageja, joilla pääset alkuun, ovat esimerkiksi #bookstagram #bibliophile #bookstagrammer #bookphotography #igreads #beautifulbooks #bookish ja #bookworm.

7 | Inspiroidu toisten bookstagrammaajien tileistä! Omia suosikkejani ovat muun muassa @silkreads, @whisperingspines, @therusticwindow, @katelynnreads, @stefiereads, @readinglikeroyals ja @flippingchapters.


bibobook_ulla_vieraskyna

Ulla on jyväskyläläinen kirjallisuudenopiskelija ja innokas bookstagrammaaja, joka rakastaa satukirjoja ja itkee, vaikka tarinassa olisi onnellinen loppu. Ullan bookstagram on @tarinannuppuja.

 

Lue myös Ullan muut Bookstagram-tekstit: