Herman Melvillen Moby Dick ei tosiaankaan ollut lukulistallani tänä vuonna, mutta niin se vaan tämäkin klassikko tuli luettua osana kirjallisuuden opintoja yliopistolla. Teos on aikamoinen tiiliskivi – 842 sivua – ja varsin pitkästyttävä. Siitä kohta lisää myöhemmin.
Moby Dick on tarina yhden miehen pakkomielteestä valkoiseen valaaseen, Moby Dickiin. Kirjan alussa Ismael, joka on aiemmin työskennellyt merimiehenä kauppalaivoissa, pestautuu valaanpyytäjäksi Pequod-nimiseen alukseen Nantucketin satamassa Yhdysvalloissa. Laiva lähtee matkalleen joulupäivänä synkän kapteeni Ahabin johdossa. Ahabin toinen jalka on tehty valaanluusta, sillä edellisellä purjehduksella kapteenin jalan katkaisi hurja valas, siis Moby Dick. Nyt Ahab on kostoretkellä aikomuksenaan tappaa valas, joka pilasi hänen elämänsä.
Tarinan alussa Ismael viettää aikaa Nantucketissa työnantajaa etsien ja tapaa siellä villin Queequegin. Queequeg on varsin sympaattinen kaveri ja yksi omia lempihahmojani tarinassa. Kaverukset päätyvät samaan laivaan merimiehiksi, mutta laivan irrottua laiturista Queequeg unohtuu kokonaan Ismaelin keskittyessä kerronnassaan kapteeni Ahabiin ja valaiden kuvailuun. Ensimmäisen 150 sivun jälkeen seuraavat 600 sivua menee Ahabin ajatusten ja tavoitteiden kuvailuun, sekä yksityiskohtaisen tiedon välittämiseen valaista, niiden elintavoista ja ruumiinrakenteesta. Joissain kohdissa Ismaelin olemassaolon unohtaa lähes kokonaan.
Ismael on valaanpyytäjänä nuori ja hän on kerronnassaan kuin kävelevä sanakirja. Monen monta lukua kerrataan myyttejä ja tarinoita aina Antiikista renessanssiin asti ja Ismaelin mielessä kaikki nuo tarinat kertovat mahtavista valaista ja niiden kanssa käydyistä kamppailuista. Ismael on haaveilija – nuokkuuhan hän yhden luvun ajan muun muassa märssykorissa tähystysvuoronsa aikana. Hänen persoonansa tuntuu häviävän Ahabin astuessa näyttämölle ja jostain kumman syystä hän taas ponnahtaa esiin kirjan lopussa, nimittäin epilogissa tuhon jälkeen.
Kirjassa on nähtävissä myös perinteinen hyvän ja pahan kamppailu. Perinteisesti Ahab on nähty hyvänä ja Moby Dick pahana. Tässä asetelmassa valas on tuhonnut kapteenin elämän ja Ahab yrittää ottaa nyt takaisin sen mikä on hänen – kostonsa. Hieman modernimmalla luennalla asetelma voidaan kuitenkin kääntää toisinpäin: Moby Dick on hyvä ja Ahab paha. Valas edustaa luontoa ja kapteeni ihmisrotua, joka tuhoaa uskomattomia eläimiä vain saadakseen lamppuihinsa öljyä tai saappaisiinsa rasvaa. Moby Dick antaa Ahabille samalla mitalla takaisin.
Moby Dick itsessään on kuin yksi kirjan hahmoista. Se saa Ahabin katkeruudessa suorastaan pelottavan persoonallisuuden ja sen sisääntuloa pohjustetaan satojen sivujen ajan. Yhden valaan löytäminen maailman meristä kuulostaa neulan etsimiseltä heinäsuovasta, mutta sekä Ismael että Ahab onnistuvat pohjustamaan takaa-ajon niin taitavasti, että valaan löytyminen näyttää yhä todennäköisemmältä. Kun Moby Dick sitten vihdoin nähdään laivan märssykorista, tajuaa lukija, että valas on ollut reissulla mukana jo pitkän aikaa. Moby Dick on selkeä symboli, mutta mitä se symboloi, sitä voidaan vain spekuloida. D.H. Lawrence on sanonut aiheesta näin: ”Tietenkin se on symboli. Minkä? Epäilen ettei Melvillekään tiennyt tarkoin. Se siinä on parasta.”
Kaikkinensa Moby Dick on varmasti amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoteoksen asemansa ansainnut. Silti suosittelen, että varaudut kirjan lukemiseen etukäteen ja hankit paljon naposteltavaa, ison teemukin ja treenaat pakaroita. Teos vaatii sinnikkyyttä ja mielenlujuutta, mutta palkitsee lukijansa aivan viimeisillä sivuilla.
★★★★☆
Herman Melville: Moby Dick
Suomentanut Antero Tiusanen
Otava, 2002
Sivuja 842
Luettavaksi kirjastosta
Bibbidi Bobbidi Book 