Teatterissa: Ansa – Musikaali liian hyvästä ihmisestä

Ansa on hyvä ihminen. Töitä hän tekee ahkerasti välipalapatukoita valmistavassa tehtaassa, minkä lisäksi hän vierailee äitinsä luona vanhainkodissa, auttaa kodittomia ja vahtii työkaverin lapsia. Kaiken päälle pitäisi kastella naapurin kukat ja ehtiä kuoroharjoituksiin. Elämänkumppania Ansalla ei ole – paitsi kissa, joka osoittaa mieltään, jos se jää ilman huomiota.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun patukkatehtaalle palkataan konsulttifirma tekemään työntekijöistä tuottavampia. Kuvaan astelevat liukkaat konsultit, sauvakävelysauvat ja motivaatiohokemat. Ansan elämä saa uuden merkityksen: vanhainkoti, kodittomat ja naapurin kukat unohtuvat, kun Ansa päättää ottaa ”elämän haltuun” ja ruveta oman itsensä johtajaksi.

Kutkuttavasti etenevän näytelmän on ohjannut Fiikka Forsman, joka on vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterissa. Näytelmä perustuu Sirkku Peltolan tekstiin, ja laulut on kirjoittanut Heikki Salo. Musiikista vastaa Iiro Rantala. Ansan roolissa nähdään Tarja Matilainen. Muissa rooleissa Sauli Suonpää, Taina Reponen, Joni Leponiemi, Saara Jokiaho, Maija Andersson, Piia Mannisenmäki, Anne-Mari Alaspää, Hanna Liinoja et al.

Koska näytelmän katsominen on aina subjektiivinen kokemus, päätimme kirjoittaa omat lyhyet arviomme esityksestä. Niitä seuraavassa!

nordicwalkansa

Minna: En tiennyt, mitä olisin odottanut Ansa-musikaalilta. Ensialkuun luulin, että kyseessä on Ansa Ikonen, ennen kuin googlasin nimen ja luin näytelmästä enemmän. Sen jälkeen odotukset vaihtuivat ihan toisenlaisiksi, enkä siltikään tiedä täyttyivätkö ne vai eivät.

Pidin kovasti puvustuksesta ja lavastuksesta, jotka toimivat hyvin yhteen sekä toistensa että näytelmän juonen kanssa. Patukkatehdas muuttui helposti kävelytieksi, ystävän kodiksi tai Ansan keittiöksi ja pienillä jutuilla saatiin isoja muutoksia aikaan. Musiikillisestikin Ansa oli miellyttävää kuunneltavaa, mitä nyt alussa hieman sanat meinasivat puuroutua toisiinsa. (Siihen tosin vaikutti ehkä myös paikka rivillä kolme.) Jotkut kappaleista jäivät soimaan päähän ja vielä muutama päivä esityksen jälkeenkin huomasin hyräileväni sauvakävelystä kertovaa Nordic Walking -biisiä.

Näytelmän loppukohtaus oli hieno kuoroineen päivineen, mutta juonellisesti ajateltuna se ei kantanut. Salista ulos kävellessä oli tyhjä olo ja mielessä pyöri kysymys: noinko käy, jos hetken keskittyy itseensä? Hämmentävistä fiiliksistä huolimatta Ansa oli opiskelijan (edullisen) viimetippalipun satsauksen arvoinen.

ansamusikaali2

Laura: On huojentavaa huomata, etten suinkaan ollut ainoa, joka kuvitteli menevänsä katsomaan musikaalia Ansa Ikosesta. Sellaista ei todellakaan ollut luvassa. Ansa ei myöskään ole aivan perinteinen musikaali. Toki juonta rytmittävät tanssi- ja laulukohtaukset, mutta tietynlaista musikaaleihin liitettävää sävelten riemua vain sivutaan lavalla.

Ennen väliaikaa Ansa-musikaali rakentuu toisistaan irrallisista episodeista, jotka jättävät katsojan odottamaan todellisen juonikulun alkamista. Konsulttien rinnastaminen ihmisiä vahvasti otteessaan pitäviin uskonlahkoihin on osuva, ajankohtainen ja hauska, vanhainkotiin sijoittuva musiikkikohtaus puolestaan kyyneliä valuttavan herkkä. Tästä huolimatta Ansa tuntuu jäävän nimikkomusikaalissaan sivuosaan. Vasta väliajan jälkeen juoni alkaa olla yhtenäinen.

Musiikin suhteen voimallisin kohtaus nähdään vasta aivan näytelmän lopussa. Sielunmessumainen kuoroteos sykähdyttää yksinkertaisuudellaan. Näytelmän musiikkikappaleissa on omat koukkunsa, ja etenkin sävellykset pääsevät oikeuksiinsa vaikka sanoitukset välillä ontuvatkin. Laulusuorituksissa näyttelijät eivät aina valitettavasti yllä parhaimpaansa.

Ansa olisi antanut mahdollisuuden monenlaisten teemojen nostamiseksi musikaalin johtoajatukseksi. Se olisi voinut painottaa vaikkapa kuolevien pikkukylien kohtaloa, mutta pääpaino viedään kiltin tytön rooliin sekä sen äärimmäisiin seurauksiin.

Myös minä lähdin teatterista rinnassani puristava tunne. Kuinka paljon meidän pitää uhrautua toisten vuoksi, entä mikä on liikaa? Paljonko voimme odottaa apua lähimmäisiltämme ja milloin on selvittävä yksin? Loppujen lopuksi kuoro ei kaadu yhden laulajan poissaoloon, mutta jonkun elämä voi kaatua siihen. Suuret kysymykset jäivät tällä kertaa vaille vastausta.

★★☆☆☆
Ansa – Musikaali liian hyvästä ihmisestä
Jyväskylän kaupunginteatteri
Ohjaus: Fiikka Forsman
Teksti: Sirkku Peltola
Lautekstit: Heikki Salo
Musiikki: Iiro Rantala
Rooleissa: Mm. Tarja Matilainen, Sauli Suonpää, Taina Reponen, Joni Leponiemi, Saara Jokiaho.

Kuvat © Jiri Halttunen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s