Jos olen jonkun kirjan lukemisen kanssa myöhässä, niin se on tässä. Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille -teosta hypetettiin sen ilmestyessä noin kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen tarinasta on tehty leffakin (jonka haluaisin kovasti nähdä, mutta en ole päässyt vielä sinne saakka). No, sain sentään kirjan luettua.
Tämä oli itseasiassa jo toinen kerta, kun lainasin Neiti Peregrinen kirjastosta ja kiikutin sen kotiin sohvannurkalle odottamaan vuoroaan. Ensimmäisellä kerralla en päässyt toista lukua pidemmälle, mutta tällä kertaa onni oli suotuisampi. Kesäloman kunniaksi mulla oli aikaa lukea enemmän, tosin kokemus jäikin sitten vähän kädenlämpöiseksi.
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille kertoo 16-vuotiaasta Jacobista, joka löytää eräänä iltana isoisänsä kuolleena metsästä. Pappa kertoi Jacobille aina hullunkurisia tarinoita lapsista, jotka osasivat leijua, olivat näkymättömiä tai osasivat sytyttää liekkejä käsillään. Jacob päätti tosin jo nuorena, ettei usko isoisän satuja.
Papan kuolema muuttaa kuitenkin kaiken ja Jacob löytää itsensä lopulta Walesiläiseltä saarelta jahtaamassa isoisänsä menneisyyttä. Aikansa saarta koluttuaan Jacobille käy ilmi, että isoisän tarinat ovatkin olleet totisinta totta, eikä hänen oma elämänsäkään ole kovin tavallista. Paljastuksien myötä ampaistaan seikkailuun, josta ei puutu aikahyppelyä tai erikoisia henkilöhahmoja – ja onpa mukaan saatu vähän romanssiakin.
Riggsin tyyli kirjoittaa on selkeä ja tarina etenee mukavassa tahdissa. Jokin siinä kuitenkin tökkii sillä tavalla, että tarina ei missään vaiheessa imaissut minua mukaansa, eikä muodostanut hullua halua saada kirja loppuun. Tarinan seuraaminen finaaliin saakka oli itseasiassa työvoitto, enkä usko että tulen tarttumaan sarjan kahteen seuraavaan osaan ainakaan kovin nopeasti. (Ykkösosasta tehdyn lefan haluaisin silti nähdä!)
Kirja oli perusluonteeltaan viihdyttävä ja tarina hyvin rakennettu. Mukaan liitetyt vanhat valokuvat toivat oman kivan lisämausteensa, mutta se jokin jäi puuttumaan – siksi tähtiäkin vain kaksi.
★★
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Suomentanut Virpi Vainikainen
Schildts & Söderströms, 2012
Sivuja 346
Luettavaksi kirjastosta
Bibbidi Bobbidi Book 
Minullakin oli vaikeuksia tämän kirjan kanssa. Ensinnäkin hahmot olivat hyvin arkkityyppisiä ja ennalta-arvattavia, eikä oikeastaan kiinnostanut, mitä heille tapahtuisi. Toisekseen kokemukseni rakenteesta oli aika päinvastainen kuin sinulla: minusta juoni pomppi liikaa kuvien ehdoilla. Tyyliin kun on joku tietty kuva mitä halutaan hirveästi käyttää, niin sitten juoni väännetään sen ympärille, sopi tai ei. Lopun pyhittäminen jatko-osan petaamiselle myös latisti. Kolmannekseen itse oli nähnyt jo 2/3 kuvista joskus teininä erilaisilla netin hupisivuilla, joten ne olivat jo tuttuja. Tuli hieman halpa olo, että joku on vain napsinut tällaisia ympäriinsä pyöriviä, (ilmeisesti) tekijänoikeudesta vapautuneita kuvia ja alkanut tahkota rahaa. Vaikka kiinnostaviahan kuvat ovat, ei sillä.
TykkääTykkää
Kuvat varmasti vaikuttivat kokemukseen paljon, koska mulle ne olivat ihan uusia ja mielenkiintoisia. Jännää, miten tällainen elementti voi muuttaa lukukokemusta niin paljon eri ihmisillä. Oon samaa mieltä lopusta, että se tuntui vähän antiklimaattiselta ja paino oli jo ehkä liikaa seuraavan osan petaamisessa. Kiitos kommentista! – Minna
TykkääTykkää