
Jokaisella lapsella on varmasti ainakin yksi kirja, joka kiikutetaan vanhempien käsiin niin usein, että aikuiset mieluummin nieleskelisivät kirjan pieninä paperitolloina kuin lukisivat sen vielä yhdenkin kerran. Minulla tuollaisia kirjoja oli useampiakin, esimerkiksi Kasperi sairaalassa -tarinan pystyin kertomaan sanasta sanaan ulkomuistista. Edelleenkin muutamat lauseet tuosta kirjasta leijailevat muistini lokeroissa odottamassa vapauttamista.
Tätä Kirjojen kasvattamat –jaksoa äänittäessä huomasin hämmennyksekseni kaksi asiaa: sekä pehmoleluni että pikkusisarukseni ovat saaneet nimensä kirjojen mukaan. Tosin Veli-Pulla ja Tajukankaan Meeri eivät jääneet sisarusteni virallisiksi nimiksi.
Yllätyskirjoja ja riemunkiljahduksia sisältää runsaasti sitä, mitä jakson nimi antaa ymmärtää. Siskoni Lotta oli kantanut äänityssessioihimme muutamia kirjoja, jotka hän paljasti minulle vasta kun nauhurin rec-nappia oli painettu. Pahoittelen siis jo etukäteen spontaaneja kiljahduksia.
Mikä oli sinun jumituskirjasi lapsena? Entä onko jumitusvaihde jäänyt päälle näin aikuisena?
Podcastin musiikki: http://www.bensound.com
EDIT: Uskollinen seuraajani eli äitini soitti kuunneltuaan podcastin ja huomautti, että kyllä Camilla Mickwitz on ihan suomalainen lastenkirjailija. Nopea googlettaminen paljasti, että hän on ollut myös Pikku Kakkosen alkuanimaation ja Varokaa heikkoja jäitä -tietoiskun takana.