”Synnyttämällä taivaaseen, mietin, vaikka tiedän, ettei se kirjaimellisesti niin mene, sillä synnyttämisen lisäksi tarvitaan myös usko. Tai uskon lisäksi synnyttäminen. Mutta ilman synnyttämistä ei ole taivaaseen menemistä, tai ainakin pitää ehtiä tehdä vilpitön parannus ennen kuolemaa.”
Viljan mielestä suomen kielen kaunein sana on kohdunpoisto. Kuuden ja puolen avioliittovuoden aikana hän on ollut raskaana viisi kertaa, tosin yksi meni puolessa välissä kesken. Samaa kasvavan ja synnytyksen myötä tyhjenevän vatsan kierrettä on luvassa vielä monta vuotta, ennen kuin ikä armollisesti päättää lapsiluvun kasvattamisen. Sillä ehkäisy on täällä kielletty. Eikä pelkästään ne ehkäisykeinot, joita saa apteekista, vaan myös varmojen päivien laskeminen on syntiä. Tai seksistä kieltäytyminen.
Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu on pakahduttava kertomus Viljasta ja Aleksista, nuoresta lestadiolaisparista, jotka yhteisön säännöt ovat syöstä turmioon. Viattomana ja hentona alkanut rakkaus on kasvanut ja johtanut lopulta avioliittoon asti. Onni ja rakkaus rusentuvat kuitenkin toistuvien raskauksien voimasta. Vilja on niin väsynyt, ettei jaksa enää, Aleksi taas yrittää pelastaa vaimoaan.
”Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisverkkomaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva.”
Taivaslaulu oli ilmestymisvuonnaan kirjallinen tapaus ja on saanut ylistäviä arvioita sen jälkeenkin. Lestadiolaisparin tarina on sovitettu myös näyttämölle. Minä ehdin kirjahuumaan mukaan vasta nyt, mutta onneksi ehdin. Taivaslaulu on mykistyttävän kaunis ja koskettava. Se kertoo tarinan, joka on Etelä-Suomessa kasvaneelle niin vieras, että tuntuu musertavalta ajatella jonkun kokevan tällaista perheen ulkopuolelta tulevaa painostusta nyky-Suomessakin.
Vaikka kirjan aihe on kaamea, on Rauhala paketoinut sen kauniisiin lauseisiin. Kirja on kuin yksi pitkä runo, jossa jokainen sana on mietitty viimeistä kirjainta myöten. Teksti vilisee hellyttäviä yhdyssanoja, jotka kertovat kuvaamastaan ilmiöstä valtavan paljon enemmän kuin perinteiset termimme. Vai mitä sanotte seuraavista sanoista: kuulosuojainjumala, korvatulppataivaanisä, linnunjalkapojat.
Tiesitkö muuten, että Rauhalan uusi kirja Synninkantajat julkaistaan tänään? Alun perin Rauhala vannoi, ettei jatka Aleksin ja Viljan tarinaa, mutta uusi kirja kyllä pyörii vahvasti lestadiolaisuuden ympärillä.
★★★★★
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Sivuja 284
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kohta 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
Bibbidi Bobbidi Book 
Tää on kyllä kerrassaan upea kirja! Ja minut se sai miettimään, kuinka omatunto voi olla liiankin herkkä. Sillä vaikka ehkäisykielto on varmasti todellisuutta, niin suurimman kiellon tekee kuitenkin omatunto, joka on kasvatettu siihen. Samalla, kun Vilja kapinoi yhteisön arvoja vastaan, hän kapinoi samalla myös omaa sisintään ja koko maailmankuvaansa vastaan. Hieno kuvaus tästä kaikesta ja siitäkin, miten lahjaan (lapseen) voi suhtautua niin ristiriitaisesti, jos niitä tulee enemmän kuin jaksaisi. Synninkantajatkin menee kyllä lukulistalle, vaikka nimen perusteella kuulostaakin hieman rankemmalta kuin Taivaslaulu.
TykkääTykkää
Erittäin hyvä pointti tuo omatuntoa vastaan kamppailu. Jos jotain asiaa on oppinut pitämään itsestäänselvästi vääränä, voi sen rikkominen olla vaikeaa. Monesti itse on itsensä suurin vastustaja, ja omia tunteitaan on hankala voittaa järkeilyllä, vaikka toisen kohdalla se onnistuisikin. Ajatus kaikista mahdollisista lapsista on varmasti piinaava.
Tämä kirja olisi ehdottomasti lukupiirikamaa, tuli heti mieleen valtavasti ajatuksia, joita haluaisin vielä päästrä pureksimaan.
TykkääTykkää