Varoitus! Äänikirjat voivat johtaa tunteiluun julkisella paikalla

Lukeminen on perinteisesti ajateltuna aika yksinäinen harrastus. Otat käteesi kirjan, toiseen ehkä kupin teetä tai punaviiniä (tai luultavasti et mitään, koska tosielämässä kirjan lukeminen yhdellä kädellä on hankalaa eikä arkisin viitsisi aina tissutella) ja solahdat kirjan maailmaan sohvalla/sängyllä/laiturilla. Välillä kirja saattaa päätyä silmien eteen jopa kahvilassa, kirjastossa tai junassa, mutta harvoinpa noita niteitä enää julkisilla paikoilla näkyy.

Äänikirjat ovat tuoneet ainakin minun kohdallani kirjoista nauttimisen aivan uudella tavalla yleiseen tilaan. Kuljen kuulokkeet päässä niin kaupassa kuin metrossa, saan ne jopa pujotettua pyöräilykypäräni alle. Kun koko maailma muuttuu lukunurkkaukseksi, myös kirjan herättämät tunteet ovat esillä koko maailman edessä. Jos fyysinen kirja herkistää, voi niteen nostaa armollisesti kasvojen eteen suojaksi. Mutta entä jos silmät kostuvat ihan yllättäen kun olet juuri valitsemassa omenoita ruokakaupan hedelmäosastolla? Tai suupielesi alkavat nykiä kesken ratikkamatkan niin että lopulta nauru tyrskähtää ilmoille yhteen puristettujen huulten välistä? Äänikirjaa julkisella paikalla kuunteleva ihminen on jatkuvasti vaarassa joutua tunnekuohun valtaan muiden ihmisten edessä. Se on pelottavaa, mutta saavatpahan ainakin kanssakulkijat jotain ihmeteltävää. Jos edes jotain huomaavat arkisen aherruksensa pyörteissä.

Jos sinä haluat päästä testaamaan tunteiden vapauttamista äänikirjojen avulla, tässä sinulle muutama vinkki.

Kirja, joka saa sinut melkein huutamaan:

Laura Manninen: Kaikki anteeksi. Laura luulee löytäneensä Mikosta elämänsä rakkauden, kunnes selviää, että miehen hurmaavan ulkokuoren alla piilee äkkipikainen ja väkivaltainen hirviö. Manninen kuvaa parisuhdeväkivaltaa ja siitä irrottautumisen vaikeutta niin osuvasti, että välillä tekisi mieli huutaa avomiehelleen jälleen kerran anteeksi antavalle Lauralle ohjeita. Juokse! Pakene! Lähde, äläkä katso taaksesi!

Kirja, joka kostuttaa silmäkulmasi:

Eve Hietamies: Yösyöttö. Pia työntää synnytyslaitoksella vastasyntyneen vauvan Antti Pasasen syliin, huitaisee taksin pysähdyksiin ja jättää kaksikon taakseen. Paavo-vauva on nyt isänsä vastuulla, eikä yksinhuoltajana olo ole helppoa, kun edes äidinmaidonkorvikkeelle ei meinaa löytyä oikeaa sanaa aivojen poimuista. Vaikka kirja on todella hauska, saa se silmäkulmat myös kostumaan. Isän syvä huoli sairastuneesta pojastaan on niin todentuntuista, että kuulijankaan kyyneleet eivät ole kaukana.

Kirja, joka saa silmät pyörähtelemään kuin teinillä:

Audrey Carlan: Calendar Girl – Heinäkuu. Olen jostain itsekidutuksellisesta syystä ottanut tavoitteekseni kuunnella alusta loppuun eroottista fiktiota edustavan Calndar Girl -sarjan. Tällä hetkellä olen elokuun kohdalla. Täytyy tunnustaa, että vaikka kirjat ovat kestoltaan vain noin nelituntisia, tuntuu viimeisen vuosikolmanneksen kuunteleminen raskaalta urakalta. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä enemmän huomaan tuhahtelevani typerille ja naiiveille juonikuvioille. Kukaan ei ole oikeasti niin idiootti kuin sarjan hahmot, ainakin todella toivon niin! Jotain iloa kai minäkin tästä jatkuvasta silmien pyörittelemisestä saan, kun olen jo näin pitkälle sarjassa päässyt.

Kirja, joka aiheuttaa spontaanin naurukohtauksen:

Eve Hietamies: Hammaskeiju. Antti ja Paavo Pasasen elämää kuvaavan trilogian keskimmäinen osa Tarhapäivä on myös mitä mainioin, mutta eniten spontaaneja hihityksiä ja pyrskähdyksiä aiheuttaa kirjan päätösosa Hammaskeiju. Paavo on kasvanut jo kouluikäiseksi, mikä aiheuttaa Antti-isälle aivan uudenlaisia haasteita. Erityisen herkullisia ovat Antti Pasasen kohtaamiset erään tietyn poliisin kanssa. Sattumalta Antilla oli aina mukanaan jokin eläin, ja siitähän riittää sanailtavaa.

Oletko sinä joutunut tunnekuohun valtaan julkisella paikalla joko kirjaa lukemalla tai kuuntelemalla?