Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa

Bibbidi Bobbidi Bookin lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikko päättyy tänä aurinkoisena sunnuntaina. Ja mikä olisikaan parempi loppuhuipennus näiden maailman tärkeimpien kirjojen juhlistamiselle kuin äitienpäivä! Vanhemmat ovat aivan äärimmäisen tärkeässä roolissa lapsen lukuharrastuksen alkutaipaleella, ja yhteiset lukuhetket ovat myös sitä kaikkein arvokkainta perheaikaa. Toivottavasti siis mahdollisimman monella aikuisella on mahdollisuus rauhoittua yhdessä lapsen kanssa kirjan ääreen. Jos ei ole omia muksuja, voi turvautua lainalapsiin.

Olen muutamien viime kuukausien aikana lukenut enemmän lastenkirjoja kuin vuosiin. Innostuin Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiasta, minkä seurauksena olen aika ajoin lainannut kirjastosta lastenkirjoja ihan omaksi huvikseni. Välillä olen päässyt nautiskelemaan lukutuokiosta myös ystävieni pienen pojan kanssa, ja ne ovat toki olleet aivan äärimmäisen hienoja hetkiä. Oma suhteeni lastenkirjoihin ja etenkin niiden arvioimiseen on kuitenkin mietityttänyt minua paljon, olenhan kirjoittanut myös muutamia arvioita lastenkirjoista ihan töittenikin merkeissä. Mikä minä olen arvioimaan lastenkirjoja, kun omia lapsia ei ole? Tuleeko kirja-arviosta osuva vasta, kun teoksen on kahlannut läpi yhdessä kohderyhmään kuuluvan naperon kanssa? Pohdintojeni jälkeen olen heittänyt huolet romukoppaan ja antanut näppiksen laulaa. Toki kirjan lukeminen yhdessä lapsen kanssa tuo arvioon tiettyä syvyyttä, mutta toisaalta kirja-arvionhan pitäisi päästä yhden ihmisen mielipidettä syvemmälle tasolle. Siinä lapsi onnistuu ehkä harvemmin, mutta aikuisella tämä kyky on jo huomattavasti kehittyneempi. Niinpä saammekin seuraavaksi hypätä saturomaanin maailmaan.

Magdalena Hain kirja Kurnivamahainen kissa ponnahti jossain vaiheessa niin usein tietoisuuteeni, että se oli pakko laittaa kirjastossa varaukseen. Kirja kertoo pienestä tytöstä, joka eräänä päivänä tapaa suuren kissan, jolla on valtava kurniva maha. Kissa uhkaa ahmaista tytön kitaansa, mutta neuvokas sankaritar onnistuu ostamaan itselleen hitusen lisäaikaa, jonka turvin hän pääsee tutustumaan kissa kurnivaan mahaan ja sen aiheuttamiin muutoksiin ympäröivässä maassa.

Hai on kirjoittanut Kurnivamahaisen kissan perinteistä satukerrontaa mukaillen. Kieli on lainehtivaa ja kerronta hieman toisteista. Lapselle tämä varmasti uppoaa, mutta itseäni lyhyeksi romaaniksi asti venytetty satu ehti jo hitusen uuvuttaa, sillä tarinan kulkusuunta oli varsin selvä. Kokonaisuutena tarina on kuitenkin herttainen ja opettavainen. Kirja on myös visuaalisesti aivan käsittämättömän upea! Teemu Juhanin mustavalkoinen kuvitus on dramaattinen ja pullollaan yksityiskohtia. Osan niistä voisi helposti kuvitella koristamaan lastenhuoneen seiniä vedoksina.

Saturomaani on minulle varsin uusi tuttavuus, mutta tällaisia kirjoja lukisi mieluusti lisääkin. Aikuiselle ne toimivat mukavina välipaloina raskaampien tai pidempien opusten välissä. Kurnivamahainen kissa voisi toimia jo suhteellisen sujuvasti lukevan lapsen lukemistoon, mutta se toimii hyvin myös aikuisen lukemana iltasatuna.

★★★½
Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa
Karisto, 2017
Sivuja 46
Luettavaksi kirjastosta

Ps. Huomenna on luvassa koonti lasten- ja nuortenkirjojen teemaviikostamme. Lisää lukutärppejä siis vielä luvassa!