Viikonloppuna meidän Instagramia seuranneet sen jo varmaan tietääkin, mutta vietin viime viikolla pitkän viikonlopun äidin ja siskon kanssa Lontoossa. Reissu oli mulle kaupunkiin jo kolmas, mutta siihen mahtui paljon uusia kokemuksia. (Ja muutama jo kerran koettukin asia, esimerkiksi kierros Warner Brothersin studiolla katsomassa Harry Potter -leffojen tekemistä! Jos se kiinnostaa sua, käy katsomassa meidän ig-storyn highlightit.)
Yksi näistä uusista asioista oli musikaalikäynti Theatre Royal Drury Lanella. Kävimme lauantaina katsomassa 42nd Street -musikaalin. Lippujen hinta oli paikkoihin nähden ihan kohtuullinen eli vajaa 70 puntaa per henkilö. Varattiin liput vasta keskiviikkona illalla, mutta päästiin silti paikoille, joilta näki koko lavan, eikä yläpuolella oleva katsomo haitannut näkyvyyttä. Ainoastaan orkesterimonttu jäi katsomon kaiteen taakse, mutta eipä sekään haitannut, kun musiikki kuului koko salissa erittäin hyvin.
En tiennyt etukäteen musikaalista juuri mitään, joten en edes osannut oikeastaan odottaa mitään. Työkaveri suositteli sitä sanoilla, ”menkää katsomaan se, jos haluatte nähdä, kun 50 ihmistä steppaa ja laulaa lavalla.” No, sitäpä nähtiin ihan uskomattoman paljon. Musikaalin juoni on yksinkertainen ja sitä pystyy seuraamaan, vaikkei juuri englantia osaisikaan. Tarinaa tärkeämpää kokemuksessa olivatkin ehdottomasti hienot koreografiat, ihana vanhanaikainen ja varsin perinteinen musikaalimusiikki ja kimaltelevat puvut. Ja se steppaus – herranjestas, se oli hienoa.
Naispääosan esittäjällä Clare Halsella on kirkas ja tyttömäinen ääni, joka sopii kuin nenä päähän tarinan päähenkilölle Peggy Sawyerille. Peggy on nuori ja naiivi, mutta hän haaveilee urasta Broadwaylla. Hänellä on luonnollista karismaa ja intoa, mikä tietenkin lopulta tekee hänestä tähden. 42nd Street kertoo musikaali Pretty Ladyn vaiheista, se on siis kuin musikaali musikaalissa. Lavalla nähdään kohtauksia, jotka ovat ikään kuin osa 42nd Streetiä ja kohtauksia, jotka ovat osa Pretty Ladya. Pretty Ladyn ohjaajaa Julian Marshia esittävää Tom Listeriä olisin voinut kuunnella enemmänkin, sillä hän pääsi kunnolla laulamaan ja tanssimaan vasta musikaalin loppupuolella. Näyttelijäkaartin valopilkkuja oli myös Pretty Ladyyn palkattua grand old damea esittävä Lulu, jolla oli juuri rooliin sopiva matala lauluääni.
Kaiken kaikkiaan musikaalikäynti Lontoossa oli juuri sopiva huipennus pitkälle viikonlopulle. Voin suositella 42nd Streetiä jokaiselle Lontooseen reissaavalle täydestä sydämestäni. Se on suuria tunteita ja glitteriä koko rahan edestä.
★★★★
42nd Street
Theatre Royal Drury Lane
Ohjaus: Mark Bramble
Käsikirjoitus: Mark Bramble & Mark Stewart
Musiikki: Harry Warren & Al Dubin
Rooleissa Lulu, Tom Lister, Clare Halse, Ashley Day, Jasna Ivir, Christopher Howell, Matthew Goodgame, Graeme Henderson, Bruce Montague, Mark McKerracher.
Liput tätä kautta.
Kuvat: Brinkhoff/Moegenburg
Bibbidi Bobbidi Book 