Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien yhteisen joulukalenterin seitsemättä luukkua. Eilisen luukun takana oli Kirjakaapin avain -blogin Jonna, ja huomenna vuorossa on Riikka Lukijan roolissa -blogista. Mutta sitten asiaan.
Koko tämän vuoden ajan sisälläni vellonut ympäristöahdistus on paisunut. Olen pohtinut omia kulutustottumuksiani, matkojani, syömääni ruokaa ja tulevaisuuden unelmiani aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Väkisinkin nämä hivenen sekavat ajatusvyyhdet ovat levitelleet lonkeroitaan myös rakkaan kirjaharrastukseni pariin. Ja voi pojat, näitä kiemuroita ei olekaan helppo selvittää.
Monien innokkaimpien kirjaharrastajien arkeen limittyy kirjahamstraaminen. Omaan hyllyyn halutaan kiinnostavimmat uutuudet ja puhuttelevimmat klassikot, ehkä jopa useampana painoksena tai vaikka lukuisina käännöksinä. Kirjamessuilta palataan selkä armoa huutaen, eikä uusille ostoksille tunnu edes löytyvän tilaa pursuavasta kotikirjastosta.
Kaikkein korostuneimmin tämä hamstraus näyttäytyy minulle ulkomaisilla kirjatubekanavilla. Valtavia book haul -videoita julkaistaan vähintään kerran kuukaudessa ja massiivisimmissa esitellään jopa kymmeniä uusia niteitä. Aihetta sivuttiin lyhyesti marraskuun lopussa julkaistussa Bookmarked-videossa. Huolestuttavinta oli, että jotkut kirjatuben seuraajista ovat käyttäneet kirjojen ostamiseen niin paljon rahaa, että he päätyvät nuudelikuurille. Tämä tuntuu niin absurdilta, että ihan kauhistuttaa.
Videolla mainittiin myös jonkun katsojan pelko kirjastosta lainatuissa kirjoissa kuhisevista pöpöistä. Että parempi ostaa kirja omaksi, niin saa ainakin tahrattomat sivut. Jotkut myös ajattelevat, että kirjatubekanavan perustaakseen on omistettava satoja kirjoja, kalliina kovakantisina versioina tietenkin. En tunne Yhdysvaltojen tai sen paremmin muidenkaan maiden kirjastoverkoston laajuutta tai laadukkuutta, mutta tämän videon katsottuani olen tavallistakin kiitollisempi suomalaisista kirjastoista. Myös kotimaisten kirjablogien ja -tubekanavien suhtautuminen kirjastoihin on ylistävä. Tuntuisi oudolta, että joku ei kehtaisi näyttää videollaan kirjaston tarroin varusteltua opusta. Päinvastoin, olen itsekin tunnustanut olevani jopa kirjaston ongelmakäyttäjä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy alussa mainitsemaani ympäristöahdistukseen? Minusta on aina hyvin epäilyttävää, jos jokin elämän osa-alue jätetään kriittisen tarkastelun ulkopuolelle. Jos kävelen kahden kilometrin päähän viedäkseni muovit keräyspisteeseen ja pohdin millaisia vaatteita haluan ostaa (vai haluanko ostaa niitä ollenkaan), on perin outoa, että heittäydyn kerta toisensa jälkeen kirjamanian vietäväksi. Asia vaivasi minua sen verran paljon, että selvitin töissä romaanin kasvihuonekaasupäästöt. Vaikka luvut ovat hitusen vanhat, antavat ne mahdollisuuden hengähtää helpotuksesta: 300 sivuinen romaani tuottaa päästöjä suunnilleen saman verran kuin 7,3 kilometrin ajomatka henkilöautolla. Ei paha. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää kustantamoiden tekemistä ympäristövalinnoista ja mihin suuntaan kirjat kehittyvät. Millaista paperia kirjoissa käytetään? Miten kannet valmistetaan? Mitä painoa käytetään?
Kirjojen ostaminen on myös hyvin erilaista kuluttamista kuin vaikkapa vaatekaupoilla ravaaminen. Ostamalla kirjan, tuet kirjailijaa, kustantajaa, kirjakauppaa ja muita kirja-alan toimijoita. Puhumattakaan kotimaisesta kirjallisuudesta ja suomen kielestä! Kirja kestää myös paremmin aikaa kuin yksikään vintage-mekko. Kolttu saattaa jäädä pieneksi, hiutua läpinäkyväksi tai pudottaa kaikki nappinsa. Hyvä kirja sen sijaan kestää sukupolvelta toiselle ja kulutuksen jäljet tekevät niteestä usein entistä kauniimman.
Suuri syy omaan kirja-ahdistukseeni on tämänhetkisen kirjahyllyni rajallinen tila sekä valtava arvostelukappalevyöry, joka hyökkää ajoittain päälleni töitteni kautta. Tavallaan rakastan sitä – ovathan kirjat aina ihania – mutta pitkin asuntoa ripotellut kirjakasat vähän ahdistavat.
Mikä siis on lopputulemani tässä kirjainnostuksen ja ympäristöahdistuksen yhteisessä ajatuspalmikossa? No varmasti se, että pohdiskelen jatkossa kirjaharrastustani myös kulutuskriittisestä kannasta, vaikka olen tähänkin asti ollut enemmän kirjaston liikakäyttäjä kuin kirjakauppojen vakioasiakas. Toinen (ja hivenen ajankohtaisempi) päätelmä on se, että kirja on mitä mahtavin lahjaidea. Kun valitsee lahjansaajalle sopivan opuksen, ovat paketin päästöt huomattavan pieniä sen aiheuttamaan iloon verrattuna.
Päätin tänäkin vuonna osallistua Joulupuu-keräykseen, tällä kertaa kahdella kovalla paketilla. Katso millaiset lahjat tarttuivat mukaani! Samalla voit kirjata ylös muutaman mainion lahjaidean.
Pohditko sinä kuluttamistasi erityisesti kirjojen kannalta? Entä aiotko kääräistä joululahjapaketteihin kirjoja tai pyytää itsellesi mukavaa lukulahjaa?
Bibbidi Bobbidi Book 
Jätä kommentti Johanna ”Aletheia” Peruuta vastaus