Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa sanaakaan. On vaikea löytää ne ensimmäiset virkkeet, jotka naputtelisin tyhjälle, valkoiselle dokumentille. Ensinnäkin tuntuu vaikealta kertoa kirjasta, joka kouraisi sisintäni hyvin ronskilla otteella. Toisekseen tuntuu hankalalta tarttua aiheeseen, kun omakohtaiset kokemukset niin raskaudesta kuin vanhemmuudestakin puuttuvat.

Juha Itkosen omakohtainen Ihmettä kaikki kertoo perheestä, rakkaudesta, pelosta ja tuskasta. Miehen perheessä on jo kaikki mitä hän saattaa toivoa: ihana Rose sekä upeat pojat Joonatan ja Korppu. Kun vanhemmat päättävät olevansa valmiit vielä perhettä täydentävälle iltatähtelle, he astuvat polulle, jollaista eivät olisi osanneet etukäteen pelätä. Odotuksen onni vaihtuu peloksi, kun selviää, ettei sikiöllä ole kaikki hyvin. Surullisten vaiheiden jälkeen, jonkin aikaa myöhemmin, Rose alkaa odottaa kaksosia. Ihania uutisia sävyttää jatkuva pelko. Voiko kaikki mennä tälläkin kertaa kamalalla tavalla pieleen?

Itkonen on onnistunut kuvaamaan teoksessaan vanhemmuuden kipeimpiä puolia. Mieskertoja tuo tarinaan myös uudenlaisen lisän. Vaikka molemmat vanhemmat ovat hyvin tiiviisti mukana odotuksessa, on mies hiukan ulkopuolinen, etenkin siinä vaiheessa kun asiat alkavat mennä vikaan. Lääkärit puhuvat Rosen kanssa, ja mies pohtii mitä päätöksiä hän voi tehdä vaimonsa sisällä kasvavien vauvojen kohtalosta. Kyse ei ole nimittäin vain vauvoista vaan myös näiden – ja kahden jo elämässä paremmalle alulle päässeen lapsen – äidistä. Sekä miehen vaimosta, hänen suuresta rakkaudestaan.

Kirjan kieli on kaunista ja raastavaa. Kirjan tapahtumat tosiaan perustuvat Itkosen elämään, mutta emme voi tietenkään olla aivan varmoja, missä kohdissa todellisuus on antanut periksi tarinankerronnallisille seikoille. Eikä sitä tarvitsekaan tietää. Minä kuuntelin kirjaa ennemmin puhtaasti fiktiivisenä romaanina kuin Itkosen omana avautumisena. Erityisesti sen vuoksi olikin hassua, kun kirjassa äkkiä arvaamatta mainitaan, että perheen kodissa olevasta Raamatusta löytyy Elvi Lillukan nimmari. Oli pakko käydä kurkkaamassa omaa rippi-Raamattuani. Elvin nimikirjoitusta sieltä ei löydy, mutta hän oli ohjaajana omalla leirilläni. Pieni, mutta tällaiselle syntyjään hämeenlinnalaiselle tärkeä yksityiskohta. Ihana asia on myös se, että kertojan lapset ovat saaneet nimensä lastenkirjoista: Joonatan ja Korppu Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielestä ja kaksoset kuvakirjojen pikku tiikeriltä sekä pikku karhulta.

Jussi Puhakka on teoksen äänikirjaversion lukijaksi mitä mainioin valinta, sillä hänen äänensä voi hyvinkin kuvitella elämänsä suurten kriisien kanssa painiskelevalle kirjailijalle ja lempeälle isällä. En ole ennen kuunnellut Puhakan lukemia äänikirjoja, mutta tämä suoritus tosiaan vakuutti.

Ihmettä kaikki sai minut kyynelehtimään. Kroonisena huolehtijana olen kyllä sisäistänyt sen, että vanhemmuus on kaiken muun ohella jatkuvaa huolehtimista. Pelkoa siitä, että lasta kiusataan, että hän ei löydä omaa polkuaan, että hän jää auton alle. Tiedän myös, että raskauskin pelottaa keskenmenoineen kaikkineen. Ja sepä vasta pelottaakin, ettei raskaaksi tuleminen onnistuisi lainkaan. Mutta olen kokonaan unohtanut ajatella sitä, että jos raskaudessa jokin menee pieleen, saattaa tilanteen ratkaiseminen vaatia vanhemmilta aktiivisia päätöksiä. Että asiat eivät luisukaan automaattisesti kohti surullista käännekohtaa, vaan vanhemmilta saatetaan vaatia päätöksiä vauvan kohtaloon liittyen. Se jos mikä tuntuu julmalta.

Voin suositella Itkosen kirjaa myös lapsettomille. Ihmettä kaikki ei ole vauvahuuruinen teos, jonka ihanuuden vain vanhemmat voivat tajuta, vaan siinä on jotain perin inhimillistä. Ehkä juuri raskaana olevien tai raskaudesta haaveilevien ei kannata ihan vielä kirjaan tarttua, etenkin jos on taipuvainen suuriin pelkotiloihin. Kaikesta kaameudestaan huolimatta on hyvä, että näitäkin tarinoita kerrotaan. Jotta muistaisimme, että aina kaikki ei mene niin kuin satukirjoissa. Että elämä itsessään on puhdas ihme.