Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

”Asiakas tuli tiskille ja sanoi: ”Olen tutkinut kaunokirjallisuuden W-osuuden enkä löydä mitään Rider Higgardilta.” Kehotin häntä katsomaan H-kirjaimesta.”

Oma, pikkuinen kivijalkaputiikki täysine kirjahyllyineen on varmasti monen kirjaihmisen unelma. Ennen kuin laitat nimesi alle yhteenkään kauppakirjaan, suosittelen kuitenkin tutustumaan Shaun Bythellin omakohtaiseen teokseen Elämäni kirjakauppiaana. Se ei maalaa kovin ruusuista kuvaa kirjakauppiaan elämästä valtavien kirjajättien paineen alla.

Elämäni kirjakauppiaana on päiväkirjamuotoinen teos, joka seuraa skotlantilaisen kirjakauppiaan elämää vuoden ajan. Päiväkirjan sivuille tallentuvat asiakasmäärät, kassan tilanne, kirjatapahtumien järjestäminen sekä ammattitaidottomien apulaisten toilailut. Lisäksi kirjakauppiaalla on tapana nälviä asiakkaita, joista osa typerillä kysymyksillään ja itsekkäällä käytöksellään toki ansaitseekin hieman sanallista satikutia.

Päiväkirjamuotoinen teksti etenee sujuvasti, mutta valitettavasti se estää syvällisemmän paneutumisen kirjan henkilöihin. Suurimman osan aikaa teksti on tapahtumien monotonista luettelemista ja lukuisat sivuhenkilöt menevät helposti sekaisin. Kirjakauppias suhtautuu työhönsä kuivakalla huumorilla, se lienee ainoa selviytymiskeino epävarmalla alalla. Lukiessani tätä kirjaa tunsin jatkuvasti pistoja sydämessäni, sillä en ole hetkeen vieraillut kivijalkakirjakaupassa tai antikvariaatissa. Oikeastaan kauppiaan työn raskaus tuntuu välillä jopa hieman turhan kuluttavalta jopa lukijan näkökulmasta. Kaipaisin enemmän kirjakauppiaan tunnelmia hänen lämpimistä tunteistaan kirjoja kohtaan. Toisaalta jos tuollaisia tunteita ei juuri ole, ei niistä voi kirjoittaa. Kauppias nimittäin mainitsee yhdessä vaiheessa, että työn ohessa suhde kirjoihin on arkipäiväistynyt, ja suuria tunteita herättäviä niteitä tulee vastaan enää harvoin.

Painettuani kirjan kannen kiinni viimeisen kerran, minua jäi vaivaamaan se, kuinka vankasti Elämäni kirjakauppiaana perustuu Bythellin todelliseen elämään kirjakauppiaana. Eräässä kohdassa kirjan päähenkilö kertoo, että hänen sukunimensä kirjoitetaan usein väärin. Tällä kertaa se on vääntynyt muotoon Bithyll. Aika lähellä Bythelliä. Toisessa kohtaa kirjakauppiaasta käytetään nimeä Shaun. Epilogissa puolestaan päivitetään keskeisten sivuhenkilöiden elämäntilannetta kirjan tapahtumien jälkeen. Eihän minulla lukijana ole tietenkään oikeutta tietää, miten kirjailijan elämä on seikkaperäisesti edennyt ja missä kohdin hän on käyttänyt taiteilijan vapautta. Perusasiat haluaisi silti tietonsa. Kirjan ääressä toivoisi tietävänsä, onko kyseessä todellisuudesta inspiroitunut vai sitä varsin tarkkaan jäljittelevä teos.

Joka tapauksessa Elämäni kirjakauppiaana on viihdyttävä ja nopealukuinen opus, joka avaa silmät antikvariaattien kirjantuoksuiseen, mutta hyvinkin kivikkoiseen arkeen. Kovasti mainostettua huumoria en kirjan sivuilta löytänyt, tai ainakaan se ei saanut minua huvittumaan. Ehkä se oli laadultaan  jo liian kuivaa omaan makuuni.

”Kirjakokoelman purkaminen tuntuu asiakkaiden perimmäiseltä tuhoamiselta – joutuu pyyhkimään pois sen viimeisen todisteen, joka olisi kertonut, keitä he olivat. Tämän naisen kirjakokoelma kertoi hänen luonteestaan ja kiinnostuksensa kohteista siinä missä mikä tahansa geneettinen perintö.”

allekirjoituslaura

★★★
Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kirjapaja, 2019
Sivuja 340
Luettavaksi kirjastosta

Ps. Jos tunnelmani lukuprosessin aikana kiinnostavat, kannattaa tutustua tähän lukuvlogiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s