En ole koskaan pitänyt itseäni järin kummoisena kirjakuvien ottajana. Usein olen toki tyytyväinen otoksiini, mutta kun sitten päädyn vertailemaan omia kuviani muiden mielettömän visuaalisiin IG-kuviin, alan todella nopeasti sättiä omaa osaamattomuuttani. Tiedän sen olevan typerää ja tarpeetonta, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa. Viime aikoina olen kuitenkin pyrkinyt painamaan ajoittaisen itsekriittisyyden kauas taakseni, ja olen jopa tainnut hieman kehittyä kirjakuvien ottamisessa.
Koska muiden valokuvaamisesta voi oppia ja saada innostusta, ajattelin jakaa nyt muutama omat suosikkini kirjakuvieni joukosta. Samalla ajattelin hieman pohdiskella, miksi juuri ne ovat mielestäni onnistuneita, ja miten niitä olisi ehkä vielä voinut parantaa.
Haluaisin kovasti saada kirjakuviini enemmän värejä etenkin nyt kun olemme menossa kohti kukkeaa kevättä ja kesää. Yleisimmin käyttämäni kuvausrekvisiitta on kuitenkin varsin neutraalin väristä, joten värikkäiden lisien kanssa täytyisi käyttää tavallista enemmän mielikuvitusta. Suuret väriläiskät ovat toki siinäkin mielessä hankalia, että koska päivitämme tiliä Minnan kanssa kahdestaan, räikeä sooloilu rikkoo feedin harmoniaa.
Tämä kuva on jo lähes pari vuotta vanha, ja siinä minua kiehtoo tuo mummuni vanha kahvikuppi sekä sieltä lentelevät kävyt. Jos nyt tekisin kuvan uudelleen, laittaisin taustalle vielä jotain muutakin väriä kuin valkoista. Jotenkin tuo suuri tyhjyys hitusen ahdistaa minua.
Jotenkin tämä pyöreä muoto puhelimen ympärillä ja ikisuosikkini eukalyptuksen oksat viehättävät minua. Harmi, että yli vuoden aktiivisen käytön jälkeen kauniisti ikääntyneet oksat menettivät lopunkin vihertävän sävynsä, eikä niistä ole enää iloa kirjakuvissa. Niin ja äänikirjoihin liittyviä kuvia on muuten erityisen vaikea ottaa! Puhelin keskellä kuvaa on huomattavasti ankeampi kuin kaunis printtikirja ja näytön kirkkaus täytyy olla juuri sopiva, ei rahtuakaan liian kirkas tai tumma.
Minua kiehtoo kovasti syvyysterävyys kuvissa, mutta kuvaan siitä huolimatta suurimmaksi osaksi tasaiselle pinnalle rakennettuja kirjakuvia. Tarpeeksi suuren kuvaustilan löytäminen kotoa on hankalaa samoin kuin rauhallisen taustan. Pidän kovasti siitä kuinka tässä kuvassa teepannu häilyy utuisena taustalla ja nuo revityt muistilappulipareet kurkkivat paksun kirjan välistä.
Välillä kirjan aihe synnyttää ajatuksen uudenlaisesta kuvausrekvisiitasta. Taiteilijoista kertova kirja lähestulkoon huusi vierelleen maalaustarvikkeita. Väripaletti tuo lisäksi kuvaan tietynlaista runsautta ja rikkautta, josta pidän kovasti.
Haluaisin ottaa enemmän kirjakuvia kauempaa ja runsaammin asetelmin. Tämä kuva on otettu varsin läheltä, mutta pidän siitä kuinka monia eri elementtejä siinä on. Tätä pitäisi kovasti yrittää petrata, sillä yleensä lätkäisen valkoisen taustan päälle vain yhden värillisen kankaan tai vaatteen, kirjan ja ehkä pari pientä korua. More is more, ainakin kirjakuvissa. (Ainakin joskus. Toki minimalistisetkin asetelmat voivat olla hurmaavia.)
Tässä kuvassa on väriä, syväterävyyttä ja vielä kaiken lisäksi kirjapino. Pitäisi ehdottomasti kuvata enemmän kirjapinoja, itse tykkään ainakin tarkastella niitä. Selkämyksiä joutuu aina hetken aikaa kuikuilemaan ennen kuin pinosta osuu silmiin itselle tuttuja kirjoja. Bongauksesta tulee huomattavasti suurempi löytämisen ilo kuin pelkän kansikuvan katselemisesta.
Tässä kuvassa on värien runsautta ja poikkeuksellisesti tausta on jotain muuta kuin valkoista. Feedimme yhdistävä vaalea väri tulee avatusta kirjasta, joten ihan täysin se ei heitä teemaamme roskakoppaan. Kannatti käydä talomme sisäpihalla kuvausretkellä, vaikka vähän jännitinkin, mitä ne naapuritkin nyt taas miettivät.
Tässä kuvassa pidän todella paljon kaadettavan teen liikkeestä, joka välittyy kuvassa. Teekannun nokka on myös itsessään kaunis yksityiskohta, ja syvä turkoosi tuo edes aavistuksen väriä muuten hieman aneemiseen kuvaan. Noita taustalla lepääviä valoja olisin sen sijaan voinut levittää vähän laajemmalle alueelle.
Tästä kuvasta olen oikeasti ylpeä! Innoituksen siihen sain Kutovakika-kanavalta Youtubesta, ja kun olin ostanut jäätelövohveleita yksisarviskakkua varten, päätin ehdottomasti hyödyntää niitä kuvaussessioissanikin. Ja tätä otosta kuulkaa haettiin! Asettelin kirjaa, neuletakkia, käsiäni, glitterpalloa ja mekkoani uudelleen niin monta kertaa, että valo oli loppua kesken. Lopulta sain tallennettua mieleisen ruudun, vaikka varjot lopulta jäivätkin aika tummiksi.
Klassinen sivut sydämeksi -asetelma on tuttu ja tuvallinen valinta, mutta ehkä juuri siksi niin puhutteleva ja herkkä. On jotenkin ihana ajatus, että kirjasta saa noin vain muodostettua sydämen. Minulle se symboloi kirjojen suurta arvoa.
Tässä kuvassa ei juuri väreillä ilotella, mutta sen harmonia puhuttelee minua kovasti! Aluksi kuvan kirjapino oli suora ja siisti, mutta jokin siinä mätti. Ratkaisu löytyi hienoisesta epäsymmetriasta. Kun kirjoja tökki hieman epätasaisempaan pinoon, tuli kuvaan lisää kiinnostavaa jännitettä. Tätä täytyisi muistaa hyödyntää useamminkin, sillä yleensä suoristan kuviin kirjapinot hyvin suurella tunnollisuudella.
Tietyn värin ympärille rakennetut kuvat ovat alkaneet viime vuoden aikana nousta omiksi suosikeikseni. Keltainen on erityisen herkullinen väri, ja tällä kertaa onnistuin mielestäni kuvankäsittelyssäkin, vaikka otoksen sävymaailma poikkeaakin rahtusen feedimme yleistunnelmasta.
Haluaisin ehdottomasti ottaa enemmän kuvia, joissa olen itse mukana, mutta niiden ottaminen on huomattavasti työläämpää kuin perinteisten asetelmien tallentaminen. Tätäkään kuvaa ei olisi (ainakaan kovin helposti) syntynyt ilman puolisoni apua. Asettelin peittoa ja hiuksiani sopiviin asentoihin tovin jos toisenkin, mutta pidän erityisen paljon lopputuloksesta!
Huomaan ottavani parhaita kirjakuviani erilaisten kuvahaasteiden takia. Ehkä se johtuu etukäteen suunnitelluista kuvaussessioista, joissa tallennan useammat kuvat kerralla ajan kanssa. Toisaalta taas kun haastekuvissa ei tarvitse esitellä yhtä tiettyä kirjaa, saa kuviin erilaista vaihtelua kuin otoksiin, joissa haluan esitellä juuri tietyn kirjan kantta. Tätä kuvaa varten sipaisin kuulkaas vielä erikseen huulipunaakin. Se jos mikä oli iso panostus!
Millaisista kirjakuvista pidät eniten? Missä asioissa haluaisit hioa taitojasi? Entä mitkä ovat omat vahvuutesi kirjakuvien ottamisessa?
Bibbidi Bobbidi Book 