Pakkasin tuossa taannoin ison läjän luettavaa kesälomareissua varten. Olin tietysti valmistautunut matkaan hyvissä ajoin varaamalla sopivaa lukemistoa kirjastosta ja noutamalla ison kirjavuoren keikkumaan jo entuudestaan kunnioitettaviin mittoihin yltävän tbr-pinon huipulle.
Oli jännittävää huomata, miten vuodesta toiseen ajaudun kesällä aivan omanalaiseen lukukuplaan. Kesällä ei juuri ilmesty uusia kirjoja, joten kerrankin on aikaa tehdä jotain muutakin kuin yrittää räpistellä uusien kirjojen virtojen mukana. (Tietenkään minun ei olisi pakko lähteä tämän virran vietäväksi keväällä tai syksylläkään, mutta kai se on jonkinlainen ammattitauti tällaiselle toimittajalle ja kirjasomettajalle.) Kesällä luen tietysti niitä uutuuksia, joiden ääreen en ole aiemmin ehtinyt, mutta käännän samalla katseeni myös kauemmas menneisyyteen. Siis todella paljon kauemmas.
Yleensä kesäisin alan kaivata lapsuuteni lempikirjojen pariin. Luultavasti se on jotain kesänostalgiaa, johon liittyy myös ikuisuuden mittaisten kesälomien kaipuuta. Viime vuosien vakkari kesälukulistoillani on ollut Anni Polvan Tiina-sarja. Tänä vuonna olen alkukesän aikana ahminut lisäksi Harry Potteria, Artemis Fowleja sekä Prinsessapäiväkirjoja. Lukulista voisi olla kuin suoraan 10–15-vuotiaan Lauran elämästä. Tänä vuonna sain lisäksi yllättävän Roald Dahl -kuumeen, joten minua odottaa ihastuttava kirjavalikoima myös häneltä.
Nostalgiavaihde liittynee myös jatkuvaan kaipuuseeni lukea aikuisuudenkin lempparikirjojani uudelleen. ”Nyt kun kesällä on aikaa” on valhe, jota syötän jatkuvasti itselleni vanhojen suosikkien uusien lukukierrosten suhteen. Esimerkiksi Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja sopisi mitä mainioimmin kesäkodissamme luettavaksi, leijuuhan mökillä huomattavasi vahvemmin menneiden aikojen tunnelma kuin kalliolaisessa kerrostalokaksiossa.
Joka kesä lukulistalleni pomppaavat myös dekkarit. Olen aiemminkin miettinyt, miksi ihmisillä on kauhea tarve lukea väkivaltaisista murhista ja muista rikoksista juuri kukkeimpana vuodenaikana, mutta ainakin omalla kohdallani se liittyy vahvasti valoisuuteen sekä turvallisuudentunteeseen. Koska olen suuri nasuilija, liian pelottavat kirjat karsiutuvat lukulistoiltani automaattisesti. Toisaalta taas nautin dekkareista kohtuullisina annoksina, joten niille ihanteellisin aika on silloin kun jatkuva pimeys ei kasvata jännityskertoimia sietämättömän korkeiksi. Tänä vuonna olen keskittynyt Agatha Christien loistavien dekkareiden äänikirjaversioihin, mutta ehkäpä ehdin vielä tulevina kuukausina tarttua johonkin muuhunkin.
Vaikuttaako vuodenkierto jotenkin sinun lukutottumuksiisi? Millaisia kirjoja luet mieluiten kesällä?
Bibbidi Bobbidi Book 