Minulle kirjan kansi on hirmuisen tärkeä seikka. En tietenkään jätä rumaakaan kirjaa lukematta, jos saan siitä suosituksia, mutta harvoin sitä tulee itse tartuttua spontaanisti kovin ankealta näyttävään opukseen. Omaan kansimakuuni voi tutustua videossa, jossa esittelin hyllyni kauneimmat kirjat. Sisällön lisäksi rakastan kirjoja fyysisinä objekteina, joten siksi toivon, että kansien suunnitteluun käytetään aikaa ja ammattiosaamista. Tietysti meillä jokaisella on oma makumme, mutta amatöörimäinen räpellys jää yleensä kakkoseksi ”oikean kansitaiteen” rinnalla.
En olisi missään tapauksessa tarttunut Ann-Helén Laestadiuksen kirjaan Terkkuja Sopperosta, jos valinta olisi pitänyt tehdä pelkän kannen perusteella. Törmäsin Laestadiuksen kirjaan Hei söpö viime vuonna ollessani juttukeikalla Ivalossa. Museokaupassa tarjolla olleet saamelaiskirjailijoiden teokset tietysti kiinnostivat ja rivistä poikkeava nuortenkirja kiinnitti erityisesti huomioni. Terkkuja Sopperosta on tämän nuortenkirjasarjan aloitusosa, joten aneemisesta kannestaan se päätyi lukulistani kärkeen vihdoin elokuussa.
Kolmetoistavuotias Agnes asuu Etelä-Ruotsissa ja hänellä on suuri salaisuus. Agnesin äiti on saamelainen, mutta ei ole suostunut puhumaan saamea vuosiin. Agnes sen sijaan on kiinnostunut saamelaisesta puolesta itsessään ja hän on salaa alkanut opetella äitinsä suvun kieltä. Kun äiti ja tytär matkustavat pohjoiseen lomalle, jatkuvat Agnesin identiteettipohdinnat. Etelässä hän on muiden mielestä saamelainen, tosin pienellä varauksella, sillä eihän hän puhu saamea tai ole missään tekemisissä porojen kanssa. Pohjoisessa sen sijaan muut nuoret pitävät Agnesia kaupunkilaisena, jonka seurassa pitää muistaa puhua ruotsia. Kaiken lisäksi Agnesin ajatukset täyttää eräs ihana poika.
Terkkuja Sopperosta tarjoaa todella kiinnostavan näkökulman saamelaisten identiteettipohdintoihin ja ennen kaikkea siihen, kuinka paljon ulkopuoliset ihmiset haluavat tuohon identiteettiin puuttua. Agnesin äidin kautta pääsemme myös vertailemaan miten tilanne on viime vuosikymmenten aikana muuttunut.
Hyvin syvällisenkin identiteettipohdinnan lisäksi Terkkuja Sopperosta on myös erinomainen nuortenkirja. Minulle se näyttäytyi itse asiassa hyvin vahvasti perinteistä nuortenkirjakaavaa seuraavana teoksena. Tapahtumat sijoittuvat varsin lyhyelle ajanjaksolle, tapahtumat ovat selkeät ja etenevät kohti loppuhuipennusta, kirjan ote on realistinen ja tärkeitä teemoja ovat ystävyys sekä ihastuminen. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Terkkuja Sopperosta on käsittämättömän hurmaava teos. Laestadius osaa kuvata taiten sitä ihastumisen tunnetta, jossa pienikin sormen hipaisu toista vasten saa aikaan sisäisen ilotulituksen. Kirjan henkilöt ovat myös niin rakastettavia, että odotan kovasti heidän pariinsa palaamista sarjan seuraavan osan kautta.
Täsmävinkkinä sanottakoon, että tämä kirja on mitä mainioin suoritus Helmet-lukuhaasteen kohtaan 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Pikkuisen kirjan lukee nopeastikin, jos lukuhaasteen takaraja alkaa olla kuumottavan lähellä.
★★★★½
Ann-Helén Laestadius: Terkkuja Sopperosta
Suomennos: Kaija Anttonen
Kieletär Inari, 2017
Sivuja 128
Luettavaksi kirjastosta
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Bibbidi Bobbidi Book 