Kasvatusoppeja Ranskasta – Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé – Vanhemmuus Pariisin malliin

Yksi ensimmäisiä vanhemmuuteen keskittyviä kirjoja, jotka luin alkuvuodesta oli amerikkalaisen toimittajan Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé – Vanhemmuus Pariisin malliin (Siltala, 2012). Kuuntelin teoksen äänikirjana BookBeatista, enkä oikeastaan tiennyt, että teos on julkaistu alun perin jo vuonna 2012, sillä äänikirja siitä on tuotettu vasta vuonna 2019. En myöskään oikeastaan tiennyt, että kyseessä on varsin suosittu ja laajasti keskustelua herättänyt teos, joten lähdin kuuntelukokemukseen täysin ilman ennakko-odotuksia. Se osoittautui lopulta hyväksi asiaksi!

Teoksen alussa Druckerman vie lukijansa mukanaan kesälomamatkalleen, jolle hän on lähtenyt yhdessä miehensä ja tyttärensä kanssa. He istuvat ravintolassa ja Druckerman tulee tarkkailleeksi muita paikalla olevia perheitä. Heidän omassa pöydässään tytär ei oikein jaksaisi keskittyä syömiseen eikä istumiseen, kun taas ranskalaisperheiden pöydissä lapset istuvat nätisti, tilaavat itse aikuisten ruokalistalta ja syövät kolmen ruokalajin menun yhdessä vanhempiensa kanssa. Jälkeen ei jää sen suurempaa sotkua, eikä tilaisuus aiheuta ylimääräistä meteliä. Amerikkalaisena Druckerman ei voi olla vertaamatta tilannetta kotimaahansa ja näin alkaa toimittajan tutkimusmatka ranskalaiseen kasvatuskulttuuriin.

Jos olet kuullut Druckermanin kirjasta jotakin etukäteen, olet todennäköisesti kuullut siitä, miten ranskalaislapset ”tekevät yönsä” eli nukkuvat koko yön putkeen jo keskimäärin neljän kuukauden ikäisinä. Itse olen törmännyt tähän tietoon sekä viittaukseen Druckermanin kirjaan useammassa teoksessa näin jälkikäteen (joista Laura Anderssonin erinomainen Voit nukkua on yksi!). Usein teoksesta nostetaan esiin juuri nukuttamiseen, mutta muihinkin käytöstapojen opettamiseen, liittyvä La Pause eli maaginen tauko, jota ranskalaisvanhemmat osaavat käyttää lapsiinsa lähes intuitiivisesti. Kyseessä on tapa, jossa lapsen vaatimuksiin ei vastata samantien, vaan hänen annetaan odottaa noin puolesta minuutista jopa useisiin minuutteihin. Ranskalaiset ajattelevat, että lapsen on opittava säätelemään omia halujaan ja että jokaisessa inahduksessa ei ole kyse hengenhädästä. Erityisesti nukuttamisen ja nukkumisen suhteen tauon hyödystä on itseasiassa ihan tieteellistä näyttöäkin.

Druckerman vertailee erityisesti ranskalaista ja amerikkalaista kasvatuskulttuuria, mikä on näin suomalaisena tulevana vanhempana hauskaa luettavaa. Tunnistan joitakin amerikkalaisesta kulttuurista meille rantautuneita ilmiöitä, mutta toisaalta myös asioita, joita teemme suomalaisina ranskalaisten kanssa varsin samalla tavalla. Teosta on joissakin arvosteluissa syytetty ranskalaisen kulttuurin fetisoimisesta ja itsekin ajattelin joissakin kohdissa ranskalaisten käsittelyn olevan ehkä hieman stereotyyppistä, mutta toisaalta harva nimenomaan kulttuureja vertaileva kirja onnistuu tuon sudenkuopan välttämään. Vahvuuksia tekstissä on sen sijaan paljon: se on humoristista, perustuu kirjailijan hyviin huomioihin, jotka on liitetty sujuvasti osaksi laajempaa kehystä kasvattamisesta ja vanhemmuudesta, eikä teos pyri antamaan suoria neuvoja siihen, mikä tosiasiassa olisi oikea tapa kasvattaa lapsensa. Druckermanin teksti soljuu ihanan sujuvasti ja kirja toimii erinomaisesti myös ääneen luettuna!

★★★★
Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé – Vanhemmuus Pariisin malliin
Suomentanut Terhi Vartia
Lukija Katja Aakkula
Siltala, 2012 (äänikirja 2019)
Sivuja 334 / kesto 10h 19min
Kuunneltavaksi BookBeatistä