Kirjavuosi 2022 oli nihkeä, joten poistin somen, jotta lukisin, kirjoittaisin ja ajattelisin tänä vuonna enemmän

Kirjavuosi 2022 oli suoraan sanottuna nihkeä. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen – siis käytännössä Bibbidi Bobbidi Bookin aloittamisen jälkeen – en saavuttanut lukutavoitteitani lainkaan. Tiesin jo alkuvuodesta, että muussa elämässä tapahtuvat muutokset tulisivat syömään kirjallisuuden parissa vietettyä aikaa, mutta en vielä ymmärtänyt, kuinka suuri muutos tulisikaan olemaan.

Viime vuosi oli henkilökohtaisesti haastava. Palasin jo loppuvuodesta 2021 töihin äitiysloman jälkeen, mutta työn ja vapaa-ajan, erityisesti työn ja äitiyden, tasapainottamisen haasteet kirkastuivat kouriintuntuvalla tavalla kevään 2022 aikana. Arjessa ehdin lähinnä käydä töissä, olla äiti ja nukkua. Kevään työkiireet ja vähintäänkin kummalliset lastenhoitojärjestelyt johtivat jonkinlaiseen uupumukseen toukokuun kohdilla, josta toipumiseen meni käytännössä koko loppuvuosi.

Ensin parantelin itseäni aktiivisemmin kesän ajan, sitten palasin töihin ja arjen piti alkaa. Kapuloita laittoi kuitenkin rattaisiin lapsen aloittaminen päiväkodissa, minkä seurauksena olimme syksyn aikana keskimäärin kahdesti kuussa sairaana. Arki pyöri aina seuraavan räkätaudin ympärillä. Harrastuksiin käytetyn ajan määrän vähentyminen näkyy aivan konkreettisesti esimerkiksi julkaistujen blogitekstien määrässä: kun vielä vuonna 2020 julkaisimme yhteensä 40 tekstiä, vuonna 2022 julkaistujen tekstien määrä oli 11. Loppuvuotta kohden julkaisutahtimme muuttui epäsäännöllistäkin epäsäännöllisemmäksi.

Syksyn ajan tasapainoilin jälleen arjen pyörittämisen, työssä käynnin ja nyt myös uupumuksesta selviämisen välillä. Iltaisin romaaniin tarttuminen ei houkuttanut, vaan käsi hakeutui aina vain uudelleen puhelimelle ja sosiaaliseen mediaan. Jatkuva sisältövirta turrutti mukavasti väsyneitä aivoja, mutta toisaalta myös kuormitti niitä entistä enemmän. Instagramissa lähinnä katselin, mitä muut lukevat, mutten jaksanut itse tarttua kirjaan.

Olin pitänyt kesän aikana kolmen viikon someloman, jonka aikana uupumuksesta palautuminen oli edennyt huomattavasti. Oli ihanaa keskittyä vaihteeksi kaikkeen muuhun paitsi näyttöihin, joilla olin koko kevään ajan hoitanut sekä pää- että sivutyöni. Syksyn kuluessa päädyin siihen lopputulokseen, että vuodenvaihteen saapuessa sosiaalisen median tilit saisivat lähteä älypuhelimesta mäkeen. Kunhan sivutyön toimeksiantosopimus loppuisi, olisin somevapaa nainen.

Pakkasin joululomareissulle mukaan yhden teoksen, Tanja Tiekson Fantasman, sekä tabletin, jolta voisi halutessani lukea mitä tahansa. Olin syksyn aikana aloittanut useammankin kirjan, mutta loppuun en ollut saattanut yhtään teosta pitkään aikaan. Halusin jälleen jotakin kokonaan uutta ja esseeteos tuntui sopivan helpolta aloitukselta. Jouluna poistin somesovellukset ja päätin, että tästä saisi tulla pisin sometaukoni tähän mennessä. Fantasma osoittautui erinomaiseksi kirjaksi lukujumin karkottamiseen.

Sometauolleni ei ole takarajaa. En ole päättänyt milloin palaan sosiaaliseen mediaan tai palaanko ylipäätään ollenkaan. En vielä tiedä, mitä se tarkoittaa esimerkiksi kirjablogin sosiaalisen median kanaville, aiemmin tuloja tuoneille sosiaalisen median koulutuksille tai ylipäätään omalle asiantuntijaidentiteetilleni. Olen jo vuosia sekä työskennellyt sisällöntuotannon parissa että tutkinut sosiaalisen median alustojen ja journalismin suhdetta. Tutkimusta ei tarvitse enkä aio jättää, mutta sisältöjen ja koulutusten tekeminen rahaa vastaan vähenevät varmasti jatkossa.

Toivon, että somesta luopuminen tuo tulevana keväänä aikaa lukemiselle, kirjoittamiselle ja ennen kaikkea ajattelulle. Aion viimeistellä väitöskirjani, lukea kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta puoli vuotta sitten ja toivottavasti sukeltaa myös oman kirjahyllyni lukemattomiin teoksiin. Asetin Goodreadsin määrällisen lukutavoitteen tänä vuonna tuttuun 52 kirjaan, mutta aion olla itselleni armollinen. Viime vuosi osoitti, että lukeminen vaihtelee elämänvaiheiden mukaan ja kiireisimpinä vuosina kirjamäärät eivät ole entisellä tasollaan. Vuonna 2022 luin yhteensä 34 kirjaa. Luku on hieman vääristynyt, sillä alkuvuodesta kirjasin ylös myös lastenkirjoja, minkä lopetin kevään aikana. Aikuistenkirjallisuudella mitattuna luku olisi siis pienempi ja toisaalta jos kaikki lastenkirjat olisivat mukana, olisi luku varmasti ainakin kaksinkertainen.

Juuri nyt tosin tuntuu siltä, että vuosi 2023 tulee taas olemaan lukemisen suhteen antoisa. Muutaman viikon sometauon jälkeen aivoissa on nyt jo paljon enemmän kaistaa, joten kuka tietää, miltä siellä näyttää toukokuussa, syyskuussa, vuoden lopussa.