Esseitä ihmisestä, eläimistä ja kasveista – Tanja Tiekso: Fantasma

Tässäpä teos, josta toivoisin, että useampi olisi kuullut ja sen seurauksena lukenut. Taiteentutkija Tanja Tiekson esseekokoelma Fantasma (S&S, 2022) käsittelee ihmisten, eläinten ja kasvien välisiä suhteita tyylillä, jota kirjailija itse kuvaa vaelteluksi: ensin mennään yhteen suuntaan, sitten toiseen – ajatus hyppää, mutta pysyy kuitenkin jännittävällä tavalla koossa.

Kokoelmaa kehystävät kirjailijan junamatkat ympäri Eurooppaa. Noilla matkoilla vieraillaan kasvititeellisissä puutarhoissa ja luostareissa, yritetään päästä kuulemaan Hélène Cixous’n luentoa kahdesti siinä kuitenkaan onnistumatta (ensin Cixous’n kissa kuoli ja luento peruttiin, sitten tuli pandemia) ja sukelletaan lajienvälisten suhteiden historiaan. Teos on – kuten Hesarikin sitä nimitti – runsauden sarvi.

Fantasman aihepiiri on kutkuttava. Lajienvälinen historia ja suhteet kuulostaa aiheena ensialkuun hieman abstraktilta, kunnes Tiekso alkaa kehiä sitä esseekokoelmassaan auki: Millaisia kasveja keskiajalla käytettiin parantamiseen? Miten 1700-luvun ylhäisön puutarhat oli suunniteltu? Millaisia eläimiä hallitsijoiden hoveissa on pidetty? Kokoelma saa luonnon ja ihmiseen suhteen näyttäytymään maagisessa valossa kenties siksi, että siinä käsitellään erityisesti myös kasveihin ja eläimiin liittyviä myyttejä.

Luulin alkuun tarttuvani ”perinteiseen” esseekokoelmaan. Siis teokseen, jonka eri osiot käsittelevät temaattisesti samantyyppisiä asioita, mutta jotka ovat kuitenkin selkeästi erillisiä tekstejä (ajattele esimerkiksi Jia Tolentinon Trikkipeiliä). Tiekson vaeltava kirjoitustyyli saa Fantasman kuitenkin vaikuttamaan siltä, että kaikki on sidoksissa kaikkeen, minkä seurauksena esseet näyttäytyivät pikemminkin yhtenäisen romaanin lukuina kuin itsenäisinä teksteinä.

Teoksen alussa lähdetään matkalle ja tutustutaan esimerkiksi Hildegard Bingeniläisen kirjoituksiin, myöhemmin matkustetaan Kreikkaan ja perehdytään Kirke-myyttiin. Aivan teoksen lopussa Tiekso sitoo teoksen eri lankoja onnistuneesti yhteen, vaikka ei päädykään mihinkään yhteen tiettyyn argumenttiin. Fantasma on erinomainen esimerkki siitä, että kirjoittaakseen hyvää esseistiikkaa kirjailijan ei tarvitse olla tiukasti jotakin mieltä. Essee mahdollistaa tekstilajina toisaalta-toisaalta-mallien rakentelun, uusien yhteyksien löytämisen asioiden väliltä ja vaeltelun niiden välimaastossa. Tiekson tyyli Fantasmassa lähentelee tajunnanvirtaa, jota on höystetty kiehtovalla faktalla.

Fantasmaa lukiessa toivoin uudelleen ja uudelleen, että kirja olisi omani. Olisin lisännyt marginaaleihin huomioita, tehnyt alleviivauksia ja ajatellut yhdessä kirjailijan kanssa, mutta vielä tällä lukukerralla kirjaston kappale esti sen. Sen verran aivoja kutkuttava teos kuitenkin oli, että aion hankkia sen omaan hyllyyni ja lukea uudelleen – kynän kanssa.

p.s. Fantasman kansi on aivan huumaavan kaunis. Sen on suunnitellut kuvittaja Pauliina Mäkelä.

Tanja Tiekso: Fantasma
S&S, 2022
Sivuja 357
Luettavaksi kirjastosta.

2 thoughts on “Esseitä ihmisestä, eläimistä ja kasveista – Tanja Tiekso: Fantasma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s