Synttäriviikko alkaa – Mitä olemme oppineet ensimmäisen yhteisen blogivuotemme aikana?

LAURA

Ajatus kirjablogista oli kummitellut mielessäni jo lähes vuoden verran, mutta rohkeutta sen perustamiselle ei tahtonut löytyä mistään. Kesällä 2016 heitin Snapchatissa ilmoille kysymyksen: Haluaisiko joku alkaa blogata kanssani? Näin vastuu sisällön tuottamisesta jakautuisi kahdelle, eikä taakka olisi liian raskas yksin kannettavaksi. Kaikeksi onneksi Minna kuuli somevirtaan kajauttamani huudon, ja siitä alkoi yhteisen projektin suunnittelu. Blogin nimen Bibbidi Bobbidi Book näin unessa, josta heräsin keskellä yötä kirjoittamaan ajatuksen ylös. Jos joku Disneyn klassikon ohittanut ei ole vielä hoksannut nimen syvintä olemusta, on se väännös Tuhkimon haltijattaren taikasanoista.

Olimme Minnan kanssa tunteneet jo pitkään ennen blogin perustamista, aloittihan hän journalistiikan opinnot syksyllä 2013, kolme vuotta oman fuksivuoteni jälkeen. Kuten opiskelijapiireissä usein, tuttavuutemme ei ollut kuitenkaan päässyt syvenemään, sillä vietimme usein aikaa suurella porukalla.

Tämän blogivuoden aikana olen oppinut Minnasta paljon uusia puolia. Minna on taitava ja pikkutarkka ahertaja, jolla on silmää kauneudelle. Ahkerasti ja väsymättömästi hän jaksoi hioa blogimme ulkoasun juuri oikeanlaiseksi. Valokuviinsa hän saa rauhallista tunnelmaa, jota Instagram-tilimme virrassa usein ihailen.

Olen saanut nähdä myös Minnan innostuvan puolen. Muistan keväältä 2016 erään pitkän ja intohimoa pirskahtelevan kirjakeskustelumme, mutta tämän blogivuoden aikana olen huomannut, millaista kirjarakkautta Minna sisällään kantaa. Kaiken kiireen keskellä hän ehtii paneutua pitkiinkin kirjoihin. Enkä usko, että kovin moni lukisi niin montaa kertaa mielikirjaansa vuoden aikana kuin Minna. Mistä ihmeestä hän löytää nuo kaikki tunnit?

Myös Minnan kiinnostus self help -kirjallisuuteen tuli minulle yllätyksenä. Itselleni varsin tuntematon genre on Minnan kirjoitusten avulla alkanut avautua sen verran, että olen kuunnellut ensimmäisen elämäntapaoppaani äänikirjana. Toivottavasti Minnan kiinnostus ulkomaalaiseen kirjallisuuteen ja etenkin englanniksi lukemiseen tarttuisi myös.

Kuluneen vuoden aikana olen siis saanut tutustua naiseen, jolla on taitoa ja sisukkuutta, silmää estetiikalle ja palava innostus kirjallisuuteen. Parempaa bloggaajakollegaa en olisi voinut toivoa!

MINNA

Kun Laura vuosi sitten kesällä etsi Snapchatissa bloggaajakaveria, mietin samantien, että minä, minä, minä! Olin kirjoittanut kirjablogia jo aikaisemmin, mutta se yritys oli jäänyt lyhyeen (lue: kolmen postauksen mittaiseksi). Käsittelin kirjallisuutta myös henkilökohtaisen blogini puolella, mutta kaikki lukemani teokset eivät lifestyle-blogiin sopineet. Kaipasin lukemisilleni ja niiden perkaamiselle uutta areenaa ja Lauran ehdotuksen myötä sellainen löytyi.

Tiesin etukäteen Laurasta vain vähän, vaikka samoissa porukoissa liikuttiinkin. Ongelmana oli, kuten Laura yllä kirjoittikin, että ympärillä oli aina paljon muitakin ihmisiä, joten emme koskaan päässeet intoilemaan kirjoista kahden kesken. Kun sitten viimein uskalsin sanoa Lauralle, että voisin alkaa kirjoittamaan blogia yhdessä, tuli suuri innostus. Juotiin yhdessä teetä, suunniteltiin uutta sivustoa, sen sosiaalista mediaa ja ensimmäisiä postauksia – ja se oli juuri niin ihanaa kuin olin odottanutkin!

Heti alkuun kävi selväksi, että luemme täysin erilaisia kirjoja ja meitä kiinnostavat täysin erilaiset genret. Laura lukee paljon suomalaista kirjallisuutta, jota olin itse karttanut jo vuosien ajan. Lauran kirjoittamien arvioiden myötä olen kuitenkin löytänyt lukulistaltani tänä vuonna useampia suomalaisia teoksia, jotka aikuisten oikeasti haluaisin lukea. Sillä listalla on tällä hetkellä esimerkiksi Lauran viime viikolla arvioima Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa, sekä Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat.

Laura on myös maagisen hyvä kirjoittamaan. Jokaista Lauran arviota lukiessani mietin, miten sujuvalla ja persoonallisella tyylillä Laura kirjoittaakaan. Teksteissä on hyvä rakenne ja ne soljuvat eteenpäin miellyttävällä tavalla. Laura on selkeästi löytänyt persoonallisen kirjoittajanäänensä ja se on jotain, minkä itsekin toivoisin vielä jonakin päivänä saavuttavani.

Jos Lauralle tuli yllätykseni self-help-intoiluni, niin minut yllätti Lauran rakkaus teatteriin. Kevään aikana Laura kirjoitti useita teatteriarvioita ja niitä on jälleen tämän syksyn aikana tulossa iso kasa lisää. Aikana, jolloin parikymppiset ihmiset todennäköisesti käyvät mielummin elokuvissa kuin teatterissa, minusta on hienoa, että Laura intoutuu kuukaudesta toiseen katsomaan näytelmiä eri teattereissa. Vielä hienompaa on se, että Lauralla on silmää hyvälle teatterille ja taito laittaa ajatuksensa tekstin muotoon niin, että tämän blogin lukijatkin saavat nauttia kivoista teatteriarvioista.

Ensimmäinen blogivuosi on ollut antoisa, sillä se on opettanut niin kirjoittamista, podcastin tekemistä kuin sosiaalisen median työskentelyäkin. Parasta on kuitenkin ollut sekä Lauran että teidän lukijoiden kanssa kasvokkain ja sosiaalisessa mediassa käydyt keskustelut luetuista kirjoista ja tarinoista. Toivottavasti jatketaan tätä vielä usean vuoden ajan!

★★★★★

Tähän postauksen lopuksi ajattelimme jakaa teille vuoden aikana kehittämiämme parhaita käytäntöjä ja ajatuksia, joita sovellamme tämän blogin tekemiseen. Kuten sanottu, olemme oppineet paljon ja haluamme jakaa oppimamme asiat teidän kanssanne.

1. Suunnittele etukäteen. Päätä, millä tahdilla pystyt julkaisemaan kirjoituksia ja pohdi jo etukäteen käsittelemiäsi aiheita. Blogista tulee helposti stressaava murheenkryyni, jos alat vasta postauspäivää edeltävänä iltana lukea kirjaa, jonka haluat arvioida. Tee enneminkin postauksia varastoon blogin luonnoksiin, näin kiireisimpinäkin aikoina sinulla on jotain julkaistavaa.
2. Päätä julkaisupäivä. Aluksi voi olla hyvä päättää, milloin julkaiset tekstisi. Me päätimme jo heti alussa, että blogissamme ilmestyy uusi postaus jokaisena tiistaina. Jos asiaa on kahden postauksen verran viikossa, tulee toinen teksti ulos lauantaina. Kun päätät postauspäivän, oppivat lukijat odottamaan uutta tekstiä tiettynä viikonpäivänä. Samalla luot myös itsellesi bloggaamisrutiinin.
3. Kirjoita ylös. Hyvä postausidea (tai blogin nimi!) saattaa putkahtaa päähäsi vaikka keskellä yötä tai ruuhkaisessa kauppajonossa. Älä luota muistiisi, se on varmasti pettänyt aiemminkin. Pidä esimerkiksi puhelimessa listaa postaussuunnitelmista, niin yksikään idean muru ei pääse katoamaan.
4. Satsaa kuviin. Jotkut bloggaajat ovat hyvin tekstikeskeisiä, mutta etenkin näin sosiaalisen median aikakaudella kannattaa blogiin ladata kauniita ja harkittuja kuvia. Toki pelkkä kuva kirjan kannesta voi antaa lukijalle tarpeeksi informaatiota kirjasta, mutta kauniin kuvan voit jakaa myös sosiaalisessa mediassa. Innostusta kuvauksiin voit etsiä vaikkapa Instagramista (Meidät löydät nimellä @bibobookblog).
5. Kokeile uutta. Jos sinua kiinnostavat videot, astu rohkeasti kameran eteen. Jos haluat päästä kirjaimellisesti ääneen blogissasi, nauhoita podcast. Uusien asioiden kokeileminen tuo innostusta bloggaamiseen ja kartuttaa taitoja, joita saatat tarvita myöhemmin vaikka työelämässä. Ja jos jokin aluksi hyvältä tuntunut idea sakkaa pahasti, niin ei se haittaa, huonon idean voi haudata yhtä nopeasti kuin se on mieleen pujahtanut.
6. Päästä irti. Tekstiä, videota tai podcastia voi hioa viikkoja tai jopa kuukausia. On kuitenkin tärkeää opetella päästämään irti tekeleistään ja painamaan Julkaise-nappia. Bloggaamisessa ei ole kyse täydellisyydestä, eikä lukijoita välttämättä edes kiinnosta liian siloteltu sisältö. Anna persoonallisuutesi näkyä ja jos jokin menee pieleen, voit aina yrittää uudestaan.

Synttäriviikko jatkuu heti huomenna perinteisen tiistai-postauksen muodossa. Vuorossa sitä Minnan rakastamaan self-helpiä kaikkien kirjablogien selkärangan eli arvion muodossa!