Teatterissa: Luulosairas

Jos pilleri tai peräruiske voi parantaa oloa, tottahan toki sellainen kannattaa ottaa. Jos lääkäri määrää siihen vielä parit rohdokset ja vielä yhden suolihuuhtelun päälle, niin varmasti nekin ovat välttämättömiä terveyden kannalta. Ja kun kanta-asiakkuus poliklinikalle on kerran hankittu, ei hoitoja uskalla lopettaa, sitähän voi vaikka kuolla.

17149155216_07937a6f04_o

Näytelmäkirjailija Molièren vuonna 1673 ilmestynyt näytelmä Luulosairas on surullista kyllä lähes 350 vuotta ensiesityksensä jälkeenkin edelleen ajankohtainen. Keuhkotuberkuloosista kärsinyt Molière kirjoitti itse esittämänsä päähenkilö Arganin turvautumaan tohtoreihin paremman terveyden toivossa. Kullankiilto silmissä lääkäri määrää Arganille mitä kummallisempia hoitotoimia ruokkien näin miehen luulosairautta. Vaikka lääketiede onkin noista ajoista kehittynyt valtavin loikin, on huumorin keinoin esitetty kritiikki edelleen ajankohtaista.  Nykyaikana samanlaista sinisilmäisyyttä on nähtävissä ihmisissä, jotka yrittävät puoskareiden ihmepulverien avulla rakentaa valtavia lihaksia tai kaivaa esille lituskaista vatsaa. Hoidon järkevyyttä ei kyseenalaisteta, kunhan sitä tarjoava vain näyttää tarpeeksi luotettavalta. Ja ennen kaikkea osaa kuiskia korvaan oikeat mainossanat.

Nauru levisi Kansallisteatterin lavalta salin takariveille verkkaisesti vasta hieman ennen väliaikaa, jonka aikana kikatusta olisi ehkä pitänyt rohkaista lasillisella kuohuvaa. Mutta kyllä minäkin lopulta nauroin ihan ääneen, en tosin yhtä antaumuksella kuin muutamat seurueet siellä lavan tuntumassa. Pientä lisäheittäytymistä olisin siis kaivannut – niin näyttelijöiltä kuin itseltänikin.

Kansallisteatterin versio klassikkokomediasta kunnioittaa vanhoja perinteitä. Näyttelijöiden puhetavassa ja artikulaatiossa on herttaista vanhanaikaisuutta, joka muistuttaa, että samalle tekstille on naurettu jo yli 300 vuotta sitten. Huikea ajatus tosiaan! Yksinkertainen lavastus ja osuvat roolisuoritukset viihdyttävät. Esimerkiksi Minttu Mustakallio on roolissaan eloisa, joskin ajoittain siinä mittakaavassa, että sarjatulella tulitetut repliikit puuroutuvat suuressa salissa.

Luulosairas on teatterin ohjelmistossa vielä joulukuun alkuun asti. Se tarjoaa mukavan illanviettomahdollisuuden vaikkapa kaveriporukalle, kunhan muistaa jättää tiukkapipoisimmat yrmyilijät kotiin. Kärsivällisyyttä vaaditaan kuitenkin kaikilta, sillä aika ajoin tekisi mieli vilkuilla haukotellen kelloa. Näytelmän imu on paikoittain onnettomasti kadoksissa.

allekirjoituslaura

★★★
Luulosairas
Kansallisteatteri
Ohjaus ja suomennos: Arto af Hällström
Lavastus: Kati Lukka
Pukusuunnittelu: Tarja Simone
Rooleissa Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Minttu Mustakallio, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Kreeta Salminen ja Juha Varis sekä Elsa Brotherus/Reetta Ylä-Rautio

Kuvat ©  Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s