34 esirippua myöhemmin – mitä jäi käteen teatterivuodesta 2017

Voin rehellisesti ja liioittelematta sanoa, etten ole koskaan aiemmin ollut näin ahkera teatterin penkin kuluttaja. Kuluneen vuoden aikana olen nähnyt yhteensä 34 näytelmää, tanssiesitystä, oopperaa tai vastaavaa esittävän taiteen show’ta. Pääasiassa kuitenkin teatteria. Mistä tämä lähes viikoittainen teatteriputki sitten johtuu ja mitä siitä piirtyi parhaiten muistojen kankaalle? Katsotaanpas.

Teatteri (2)

Muutin tammikuun alussa Helsinkiin järjettömän kattavan kulttuuritarjonnan ääreen. Kun Kansallisteatterilta pyöräilee kotiin vartissa ja Helsingin kaupunginteatteri on korttelin päässä, huomaa teattereiden ohjelmistoja selaavansa ihan uudenlaisella tarmolla. Tammikuussa aloitin myös työt Maaseudun Tulevaisuudessa, minkä ansiosta olen voinut myös työni kautta nauttia teatterista, vaikka kokemus silloin toki hieman toisenlainen onkin. Kansallisteatterin painottuminen vuoden visiittikerroissa johtuu puolestaan puhtaasti Stage-lipusta, jonka ansiosta pääsen vuoden ajan katsomaan käytännössä katsoen kaikki suuren näyttämön tuotannot sekä ilman lisämaksua neljä esitystä millä tahansa estradilla. Tuota tarjousta olen käyttänyt hyväkseni niin paljon kuin vain istumalihakset ja täyteenammuttu kalenteri ovat antaneet myöten.

Miettiessäni nyt menneitä kahtatoista kuukautta, voin todellakin todeta, että teatterivuosi tuntuu huomattavasti pidemmältä kuin 365 päivän mittaiselta. Voisin vaikka vannoa, että näin esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin ehkä pari vuotta sitten, samoin Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin. Mutta ei, pääsin nauttimaan molemmista mestariteoksista tänä keväänä.

Vuoden parasta näytelmää on juuri tämän ajallisen etäisyyden tunteen vuoksi todella vaikea valita, samoin kuin heikointa. Mitäänsanomattomimmat näytelmät ovat enää vain etäistä usvaa aivojeni poimuissa, ja jopa sykähdyttävimpien teatterielämysten synnyttämä tunneaallokko on jo tyyntynyt. Kansallisteatterin Canth sekä Koivu ja tähti olivat pettymyksiä, Ilta Esko Salmisen kanssa tallentui puolestaan mieleeni lämpöisenä kokemuksena. Muistan kesäteatterien hienoisen haparoinnin sekä aavistuksenomaisen pettymyksen Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Panin äärellä. Kalevalanmaa oli hulvaton, moderni Taikahuilu pysäyttävä.

Pitkällisen pohdinnan päätteeksi julistan, että epävirallinen, satunnaisessa järjestyksessä oleva kärkilistani taitaa olla Tom of Finaland, Kangastus 38, Viulunsoittaja katolla ja Keuhkot. Jokaisesta vuoden aikana näkemästäni esityksestä kannan kuitenkin varmasti mukanani jonkinlaista oivallusta tai ajatusta vielä pitkään.

Entä sitten ensi vuonna? Koska opiskelijakorttini on vielä toistaiseksi voimassa, aion ehdottomasti hankkia uuden Stage-lipun entisen vanhentuessa. Eilen listailin jo kevään ensi-iltoja työjuttuja ajatellen, ja siitäkin listasta tuli armottoman pitkä. Kaiken tämän teatteri-innostuksen keskellä yritän kuitenkin pitää mukana myös kohtuuden. Koska ensi-illat sijoittuvat vuodenkiertoon yleensä parvimaisina sykähdyksinä, on teatteriuupumus todellakin mahdollista. Jossain vaiheessa pimenevää syksyä kisaväsymys alkoi todella painaa, kun olin vahingossa pyhittänyt samalle viikolle useammankin illan teatterille. Siinä alkoivat muut elämän osa-alueet hieman kärsiä. Kaikkein makeinkin herkku voi aiheuttaa vatsanpuruja, joten täytyy yrittää pitää sisäinen teatteriahmattini kurissa.

Lopuksi vielä listaus (mielestäni) kaikista vuoden aikana näkemistäni esityksistä. Linkit johtavat joko blogissa julkaistuun arvioon tai MT:n sivuilla ilmestyneeseen artikkeliin.

1.  Jyväskylän kaupunginteatteri: Kauas pilvet karkaavat
2. Helsingin kaupunginteatteri: Kirka – Surun pyyhit silmistäni
3. Tampereen työväen teatteri: Spring Awakening
4. Mortified Finland: Entiset teinit näyttämöllä
5. Kansallisbaletti: Seitsemän veljestä (koreografin haastattelu)
6. Kansallisteatteri: Canth
7. Turun kaupunginteatteri: Tom of Finland
8. Kansallisteatteri: Ilta Esko Salmisen kanssa
9. Svenka Teatern: Tove
10. Kansallisteatteri: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
11. Puotilan kesäteatteri: Herra Hakkarainen ja suuri urheiluesitys
12. Suomenlinnan kesätatteri: Seitsemän veljestä
13. Valtimonteatteri: Engelin hattu
14. Hämeenlinnan uusi kesäteatteri: Suklaasydän
15. Teatteri Hyökyvuori: Viisas neitsyt
16. Kansallisteatteri: Hölmöläiset
17.  Kansallisteatteri: Kangastus 38
18. Helsingin kaupunginteatteri: Peppi Pitkätossu
19. Jyväskylän kaupunginteatteri: Peter Pan
20. Kansallisteatteri: Keuhkot
21.  Kansallisteatteri: Luulosairas
22.  Kansallisteatteri: Koivu ja tähti
23.  Kansallisteatteri: Kuolema Venetsiassa
24. Kansallisbaletti: Kesäyön unelma
25. Sivusta tukee koivu – Tanssiesitys kuudennesta sukupuutosta ja onnellisuuden taidosta
26. Kansallisbaletti: Kalevalanmaa (baletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven haastattelu)
27. Riihimäen teatteri: Illallinen yhdelle… kahdelle… kolmelle… (kirjoittamani artikkeli)
28. Kansallisooppera: Taikahuilu
29. Hämeenlinnan teatteri: Yksi iso pitkä rakkaus Tabermannilla, kiitos
30. Tampereen työväen teatteri: Viulunsoittaja katolla
31. Kansallisteatteri: Masennuskomedia
32. Ylioppilasteatteri: Järkeni ei riitä
33. Kansallisbaletti: Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
34. Kaurialan lukio: Suomi 100 – Sairaan sikasiide musikaali Suomen tiestä itsenäisyyteen

 

Millainen sinun teatterivuotesi oli ja millaisia suunnitelmia olet punonut vuoden 2018 varalle?

allekirjoituslaura

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”34 esirippua myöhemmin – mitä jäi käteen teatterivuodesta 2017

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s