”Kulttuurimme ei määrää millaisia olemme. Me määräämme, millainen kulttuurimme on. Ellei kulttuuri anna naisille täysiä ihmisoikeuksia, me voimme ja meidän täytyy muuttaa sitä niin, että se antaa.”
Kirjoitin yläkoulussa esseen, joka on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Lyijykynällä konseptipaperille talletettu useamman sivun pohdinta käsitteli sitä, kuinka poikia ja tyttöjä kohdellaan todella eri tavoin. Jos tyttö hassaa rahojaan meikkeihin, torutaan hänen rahankäyttöään, kun taas pojat saavat viskoa rahojaan kyselemättä omiin harrastuksiinsa olivat ne sitten melkein mitä tahansa. Sivusin kiihkeässä kirjoituksessani myös eroja tyttöjen ja poikien koulumenestykseen reagoinnissa sekä heille asetetuissa odotuksissa. Esseen nimi oli paatoksellisesti Minä naisena yhteiskunnassamme, mutta voin vakuuttaa, että sisältö oli huomattavasti jouhevampi kuin jäykähkö otsikko.
Tämä kirjoitukseni tuli mieleeni lukiessani Nigeriassa kasvaneen Chimamanda Ngozi Adichien pientä kirjaa Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Tuolloin teini-ikäisenä kuvittelin olevani ainoa, joka on huomannut tyttöjen ja poikien välillä epäoikeudenmukaisen erilaisen kohtelun. Juuri sen, jonka olemassaoloa oli vaikea selittää vieressä naljaileville luokan pojille. Adichien kirja jaettiin tänä keväällä kaikille Suomen yhdeksänluokkalaisille, ja tiedän, että minä ainakin olisin tuossa iässä ollut hyvin otettu tästä opuksesta.
Adichien 45-sivuinen nide perustuu puheeseen, jonka hän piti TEDxEustonissa joulukuussa 2012. Hän erittelee omia näkemyksiään feminismistä sekä epätasa-arvoon liittyvistä ongelmista, joita sekä hän että hänen lähipiirinsä ovat joutuneet kohtaamaan.
Juuri Adichien kirjan jakaminen teineille herätti alkuvuodesta kovan kohun. En nyt jaksa alkaa paneutua tähän hysteriaan, jota kirjan nimi tietyissä tahoissa herätti. Adichie ei suinkaan saarnaa, ei tuputa. Minun mielestäni jokaisen ysiluokkalaisen pitäisi todellakin pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, miksi naisia ja miehiä kohdeltaisiin eri tavalla ravintolan ovella tai palkkaneuvotteluissa puhtaasti sukupuolen vuoksi.
Sukupuolentutkimuksen kursseja käyneelle ja muutenkin feministisiä keskusteluja seuranneelle Adichien kirja ei tarjoa juuri uusia näkökulmia. Välillä hän sivuaa nigerialaisia perinteitä ja tapakulttuuria, niistä olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Teksti on toki jouhevaa ja kirja nopea välipalaluettava suuresta aiheestaan huolimatta. Etenkin kirjan alussa tekstin rytmityksestä pystyy huomaamaan, että se on kirjoitettu alun perin puheeksi. Tietyssä kohtaa on selvästi annettu yleisölle aikaa nauraa rennosti hauskalle heitolle. Liialti tämä ei kuitenkaan omaa lukukokemusta haittaa. Sukupuoleen Adichie suhtautuu varsin yksioikoisesti biologisen kahtiajaon kautta. Menee ehkä jo hiustenhalkomiseksi, mutta myös Adichien määritelmä feministille särähti omaan silmääni: ”Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia”. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin se sukupuoli itsessään ei aiheuta ongelmia, vaan ihmisten vinoutunut suhtautuminen siihen.
Koululaiselle tai vasta hiljattain tasa-arvoasioita pohtimaan ryhtyneelle tämä kirja on varmasti rohkaiseva lukukokemus. Kyllä, näitä asioita pohtivat muutkin. Ei, epäreiluutta ei pidä kestää tuskissaan pinnistellen. Kyllä, asioita voidaan muuttaa parempaan suuntaan yhdessä.
★★★
Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Käännös: Sari Karhulahti
Otava, 2017
Sivuja 45
Luettavaksi kirjastosta
Bibbidi Bobbidi Book 
Olen ihan samaa mieltä! Tein ysiluokalla äidinkielen lopputyön missikisoja kriittisesti tarkastellen ja se on edelleen yksi siisteimpiä juttuja, joita olen tehnyt. Feminismi voi siis herätä muulloinkin kuin aikuisena! Mutta sitten aikuisena tämän kirjan luettua ei juuri mitään uutta tullut ja on mielestäni paljon vahvempiakin feministisiä teoksia. Tämä kuitenkin pituutensa ja helppolukuisuutensa takia varmasti oli hyvä valinta ysiluokkalaisille. Tämä kirja on kuitenkin saanut niin paljon joko hypeä tai vihaa, että tällaiset 3/5 arvostelut ovat jääneet uupumaan ja olen miettinyt, olenko ainoa joka tästä kirjasta ajattelee näin. Ihanaa etten ole! ❤
TykkääTykkää
Et todellakaan ole, ja mullekin on helpotus tietää, että muita samalla tavalla kirjan kokeneita on! Tätä on hehkutettu niin paljon, että odotin jotain uutta feminististä heräämistä, mutta eihän siitä nyt sellaiseen ollut. Ja kun miettii kirjan taustaa puheena, ei tämä uuden puute ole lainkaan yllättävää. Puheella ja kirjalla on lopulta hyvin erilaiset vaikutuskeinot ja jopa päämäärät. Kuuntelin pienen pätkän tuota puhetta ja se soljui hyvin eteenpäin. Kirjalta sitä odottaa vähän enemmän paneutumista. Mutta tosiaan ysiluokkalaisille tämä on mainio.
TykkääTykkää