Teatterissa: Love Me Tender

Rakastan Elvistä. Sitä nuorta notkealanteista hurmuria, joka äänellään saa kellohelmat heilumaan ja sydämet läpättämään. Koska myös rakkauteni 50-lukua ja musikaaleja kohtaan on kiistämätöntä, voitte varmasti kuvitella että Lahden kaupunginteatterin Love Me Tender -musikaali on ollut must see -listallani ensi-illastaan lähtien. Joe DiPietron käsikirjoittama musikaali ei kerro itse laulajatähden tarinaa, vaikka teos Elviksen musiikin ympärille rakentuukin ja pääosassa on tötteröpäinen nahkatakkilaulaja. Se oli perikunnan toive.

Amerikkalainen pikkukaupunki on hautautunut harmaan arjen alle, kun tiukkapipoinen pormestari on kieltänyt julkisen kuhertelun ja kovan musiikin. Rock ’n’ rollia ei voi kuitenkaan hillitä, kun  kylän raitille kurvaa moottoripyörällä laulavasieluinen Chad (Joel Mäkinen). Jukeboksi alkaa soida ja kadunkulmat täyttyä hempeilevistä pareista. Amor ei kuitenkaan ole nuolileikissään tasapuolinen, ja kylällä riehuvat ennennäkemättömät geometriadraamat kolmiosta varmaan kuusikulmioon asti. Lopulta koko kylä päätyy yön pimeimpinä tunteina selvittämään suhteitaan hylättyyn huvipuistoon, ja kyllä, sielläkin soi Elviksen musiikki.

En ole koskaan aiemmin käynyt Lahden kaupunginteatterissa, joten jouduin saliin astuessani hieman keräilemään itseäni. Lihamukien luvatussa kaupungissa on tosiaan laitettu viimeisen päälle kuntoon teatterin puitteet! Valtava lava, hulppea esirippu ja Elvis-musikaaliin loihditut lavasteet ovat ihan kansainvälistä tasoa. Sama tilanne on muutaman esiintyjänkin kohdalla. Mäkinen hoitaa oman pestinsä elvismäisellä letkeydellä, mutta illan ehdoton tähti on Sylvia (Annamaria Karhulahti)! Kapakanomistajan ja katkeran äitihahmon rooliin laitettu Karhulahti näyttää, että sivuosassakin voi loistaa kirkkaasti. Vau mikä lauluääni! Muutaman roisinrohkean revittelyn jälkeen tekisi mieli hypätä pystyyn osoittamaan kiljuen suosiota.

Näyttelijäkaartissa sykkii muutenkin upeasti. Rytmitaju ja venyvyys on kohdillaan, kun mahtavat koreografiat kaikkine 50-luvun tunnusmerkkeineen täyttävät runsaudellaan lavan aina vaan uudestaan. Juuri niin ihanan överiä kuin fiftarimusikaalin pitääkin olla! Välillä olo oli ihan muin Hairsprayta olisi katsonut. Yksinäisessä Jimissä (Mikko Jurkka) kiteytyy hersyvästi isähuumori, kiltti opiskelipaikan kaupungista saanut Dennis (Teemu Palosaari) sulattaa sydämet nauttiessaan sen suositun pojan huomiosta ja rakkautta kaipaava Lorraine (Veera Tapanainen) tuittuilee äidilleen samaistuttavan teinimäisesti.

Harmi kyllä välillä osa lauluista hautautuu massiivisen soinnin alle ja laulumikit tuntuvat välillä vähän tukkoisilta. Lisäksi tarinan lopussa narunpätkiä solmitaan yhteen vähän turhankin innokkaasti ja söpöilevästi, mutta syytön Lahden kaupunginteatteri käsikirjoitukseen on. Sen sijaan langetan tuomion stereotyyppisten hahmojen liiallisesta korostamisesta. Huumori lakkaa naurattamasta, jos sen vie liian pitkälle.

50-lukua käytetään fantastisen runsaasti hyväksi koko musikaalissa. Elviksen tuotantoa käydään läpi ahkerasti (erittäin hyvä veto aloittaa suoraan Jailhouse Rockilla, se on yksiä henkilökohtaisia suosikkejani ja muutenkin ehdottomaan vetävä) ja ai että niitä kellohelmoja. Runsas puvustus ja hulppeat lavasteet nostavat esityksen aivan omalle tasolleen. Ja nähdäänhän esityksen aikana myös ehkäpä teatterihistorian nerokkain takaa-ajokohtaus pyörälle ja bussille. Puhdasta kultaa!

Kun taitava orkesteri on nostettu lavalle yleisön ihailtavaksi, tekisi menevimpien biisien aikana hypätä ylös penkistä twistaamaan. Love Me Tender ansaitsisi ehdottomasti sing AND dance along -näytöksen!

★★★★
Love Me Tender
Lahden kaupunginteatteri
Käsikirjoitus: Joe DiPietro
Suomennos: Heikki Sankari, Jussi ja Kristiina Vahvaselkä
Ohjaus: Ilkka Laasonen
Rooleissa muun muassa Joel Mäkinen, Anni Kajos, Teemu Palosaari, Annamaria Karhulahti, Mikko Jurkka, Veera Tapanainen
Esitykset jatkuvat toukokuulle 2018 asti

Kuvat ©  Aki Loponen / Lahden kaupunginteatteri