Teatterissa: Julia & Romeo

Kaksi nuorta rakastavaista, riitelevät suvut, kohtalokkaat kuolemat ja tarinan traaginen loppu. Jokainen meistä varmasti tietää Shakespearen Romeon ja Julian, näytelmän veronalaisista nuorista, jotka rakkaus ajaa kohti traagista loppua. Klassikkonäytelmää on esitetty vuosisatojen kuluessa ties minkälaisilla lavoilla ja mitä erilaisemmin sovelluksin. Minulle parhaiten ovat jääneet mieleen lastenohjelma Vili Vilperin tulkinta näytelmästä sekä Dingon musiikeilla höystetty Autiotalo, jonka näin lapsuudessani Hämeenlinnan kaupunginteatterissa parikin kertaa ja muutama vuosi sitten uusintaesityksenä Jyväskylässä.

Myös Kansallisteatteri on tarttunut tänä keväänä tähän ikoniseen rakkaustarinaan. Koska näytelmä on kaikille läpikotaisin tuttu, on siihen lähdetty hakemaan uutta kulmaa yhdistelemällä vanhahtavaa kieltä ja nykymaailman jengitappeluja. Tällainen uuden ja vanhan liitto saattaa ajautua helposti kiusalliseen vitsinheittoon, mutta Kansallisteatteri hoitaa menneen ja modernin välisen jännitteen ammattitaitoisesti – tietysti.

Ehkä vielä suurempaa omaa tulkintaa on lähdetty hakemaan Romeon ja Julian suhteeseen. Ei, en kirjoittanut näytelmän nimeä tämän teksti otsikkoon väärin, vaan rakastavaisten nimet on todellakin käännetty toisin päin kuin on perinteisesti totuttu. Luin jonkin ennakkohaastattelun aiemmin keväällä aiheesta, ja siinä korostettiin, että Julia on näin haluttu nostaa totuttua aktiivisempaan rooliin. Hän ei ole vain parvekkeellaan haaveileva hento neito, joka odottaa särmikästä prinssiään, vaan Julia on nykyaikainen strong independent woman. Kuinka hyvin tässä sitten mielestäni onnistuttiin? Jotenkin kyllä, mutta ei se suinkaan näytelmän johtoajatukseksi noussut.

Kansallisteatterin Julia (Satu Tuuli Karhu) on pukeutumiseltaan räväkkä nuori nainen, joka ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä lopulta tikarin avulla. Alkuperäiseen tekstiin verrattuna Juliaan on tuotu voimaa muuttamalla Romeota (Olli Riipinen) totuttua aremmaksi. Romeo änkyttää, on jatkuvasti hieman hämmentynyt ja paniikissa. Hän on jengiläisen takkiin puettu runopoika. Näiden kahden suhteessa Julia tekee kaikki aloitteet, antautuu ensimmäisenä suuteloon ja yhteisen yön leikkeihin. Onhan sekin toki jo jotain parannusta hentoisen neitosen rooliin, mutta ei se lopulta vie Juliaa kovin kauas Shakespearen kirjoittamasta naisesta tai niistä tulkinnoista, joita hänestä on muissa teattereissa tehty. Toisaalta Julian roolin suurempi korostaminen olisi vaatinut huomattavia muokkauksia käsikirjoitukseen. Ehkä siihen ei ole haluttu lähteä. Joka tapauksessa Karhu hoitaa Julian roolin mahtavalla tunnelatauksella. Tästä näyttelijästä on vaikka mihin!

Kansallisteatterin Julia & Romeo on lopulta aika pitkälle perinteitä kunnioittava tulkinta klassikkonäytelmästä. Veronan klaanien muuttaminen nykyaikaisiksi jengeiksi on tuttu resepti, eikä Julian vapauttaminen kainostelevan neidon kaavusta vielä maata mullista. Sen sijaan Kansallisteatterin tulkinnasta tekevät ainutlaatuisen musiikki ja valot. Kaksi muusikkoa on sijoitettu lavan viereisiin aitioihin, ja he loihtivat soittimistaan äänimaisemia, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan saattavat yleisön hypnoottiseen tilaan. Ja kun elektronisten soittimien sekaan on mahdutettu vielä pari selloa, olen aivan myyty! Näytelmässä käytetään pariin otteeseen tehokeinona voimistuvaa musiikkia, joka yllättäen päättyy valojen sammumiseen. Yksinkertaista, mutta tehokasta! Loppukohtaus on hieman korni, mutta toisaalta toteutus sopii hyvin ikoniseen lopetukseen, jossa rakastavaiset saavat toisensa vasta kuolemassa. Myönnän, poskeni olivat märät kyynelistä.

★★★½
Julia & Romeo
Kansallisteatteri
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala
Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Muusikot: Mila Laine ja Aleksi Kaufmann
Rooleissa muun muassa Satu Tuuli Karhu, Olli Riipinen, Miro Lopperi, Jarno Hyökyvaara, Sonja Salminen ja Sanna-Kaisa Palo

Kuvat © Tuomo Manninen / Kansallisteatteri