Bibbidi Bobbidi Book

Nyt on tunnustuksen aika. En ole koskaan lukenut Taru sormusten herrasta -trilogiaa, vaikka yritys joskus takavuosina olikin kova. Halusin lukea kirjat ennen elokuvien julkaisua, mutta lopulta taisin päästä toisen kirjan alkuun. Huomattavasti sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä elokuvaa oli nähty. Ehkä syynä oli nuori ikäni, olinhan vasta alakoulun viimeisillä luokilla elokuvasarjan ensimmäisten osien ilmestyessä. Syynä saattoi myös olla omistamani kirja, jossa koko kolmikko on yhdeksi järkäleeksi nidottu ja fontti on niin pientä, että terveetkin silmät eksyvät harhailemaan riviltä toiselle. Elokuvista kuitenkin pidin, ja haaveilen edelleen tuon trilogian lukemista. Ehkä tosin vähän isommalla fontilla.

Turun kaupunginteatterin tulkinta J. R. R. Tolkienin klassikkoteoksista oli tietysti nähtävä. Ostin lipun hyvissä ajoin ja odotin innolla esitystä. Kunnes kuulin uutisen. Ystäväni olivat ostaneet lippunsa eri aikaan, ja he olivat saaneet viestin, että heidän paikkansa ovatkin näköesteiset. Minulle ei mitään viestiä tullut, mutta myöhemmin selvisi, että minunkin paikaltani olisi rajallinen näkymä lavalle. Lippu oli kyllä myyty minulle alennettuun hintaan (pohdinkin, miten voi opiskelijalippu tällaiseen spektaakkeliin maksaa vain 15 euroa!), mutta näköesteestä ei mainittu mitään. Esitys oli tietysti täynnä, joten siellä parvella sitten kärvisteltiin. Siitä lisää myöhemmin.

Taru sormusten herrasta on Turun kaupunginteatterissa visuaalisuudessaan pitkälti uskollinen Peter Jacksonin ohjaamalle elokuvatrilogialle. Siis todella uskollinen. Esimerkiksi Gandalfin (Mika Kujala) vaatteet tunnistaa kyllä heti ensimmäisellä vilkaisulla. Tästä on elokuvat suhteellisen hyvin tuntevalle sekä etua että harmia. Ensinnäkin yhtäläinen ilme luo välillä tunteen, että teatterin kulisseihin on loihdittu todellinen 3D-versio elokuvista. Muutamassa kohdassa en voinut kuin suu auki ihmetellä mihin kaikkeen teatteritekniikka taipuukaan. Toisaalta valpas katsoja huomaa heti kaiken elokuvasta poikkeavan. En ollut näiden kanssa turhan tarkka, mutta Gandalfin ääni kaipaisi huomattavasti enemmän syvyyttä ollakseen uskottava vanhalle ja viisaalle velholle. Joitain mutkia on myös vedetty sen verran paljon suoriksi, että elokuvaa näkemättä tai kirjaa lukematta saattaa välillä olla hetken hukassa.

Näytelmässä ehdottomasti ikimuistoisinta on lavastus. Siis vau mitä jälkeä! Seurue kulkee läpi Keski-Maan ja nuo kaikki maisemat todellakin loihditaan lavalle. Voin vain kuvitella millainen pyöritys näyttämön verhoissa käy, kun yleisön eteen rullataan miljöitä kääpiöiden luolista aina vuortenhuippuihin asti. Näyttämöllä käytetään myös ihastuttavan paljon elävää tulta, ja näyttelijät kieppuvat ja lennähtelevät kuin taiottuina. Klonkkua esittävä Miska Kaukonen ansaitsee myös valtavat suosionosoitukset upeasta eläytymisestä. Puvustuskin on suurimmaksi osaksi onnistunutta, mutta muutamia omituisia valintojakin on tehty. Esimerkiksi joillekin haltioille puetut vaaleansiniset mekot näyttävät olevan ennemmin lasten naamiaisasukuvastosta kuin Tolkienin kirjoista.

Mutta palataanpa vielä siihen näköesteeseen. Näyttämölle on rakennettu valtava kaari, joka symboloi tarinan keskiössä olevaa sormusta, jonka saattue pyrkii tuhoamaan. Kaareen heijastetaan kuvia ja värejä aina kulloisenkin tapahtumapaikan mukaan. Ilmeisesti vasta hieman ennen ensi-iltaa joku oli huomannut, että tämä kaari peittääkin tehokkaasti näkymän aika monelta paikalta. Minulta jäi näkemättä esimerkiksi kokonaan sormuksen takominen. Hyvin tärkeä ja KUULEMMA näyttävä kohtaus. Tässä kohtaa oikea ratkaisu olisi ehdottomasti ollut koko rakennelman raahaaminen varaston perukoille odottamaan aikaa parempaa. Suurimman osan aikaa kaaren kuvat ovat minusta hieman epätarkkoja, eivätkä ne tuo mitään lisää upeisiin lavastuksiin. Toki ennen esitystä ja väliajoilla kaaressa hehkuva Taru sormusten herrasta -teksti on hyvää materiaalia somekuviin, ja onhan se hienoa nähdä sormuksen tekstin ilmestyvän valtavaan kaareen, mutta ilmankin selvittäisiin. Miksi peittää jotain niin valtavan upeaa vain siksi, että halutaan pitää kiinni ideasta, joka ei käytännössä toimikaan?

Kokonaisuudessaan näytelmä on lähes napakymppi, mutta kyllä tämä yksi väärä valinta pudottaa arvioni neljään tähteen. Vaikka kyse on vain yksittäisestä elementistä, alkaa vaikutus olla suuri, kun se on kooltaan liian iso jopa vuorenpeikon hulavanteeksi. Tuomiovuoren kitaan!

★★★★
Taru sormusten herrasta
Turun kaupunginteatteri
Teksti: J. R. R. Tolkien
Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Mikko Kouki
Rooleissa muun muassa Stefan Karlsson, Hannes Suominen, Anna Victoria Eriksson, Mika Kujala, Markus Järvenpää ja Kirsi Tarvainen

Kuvat © Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri