Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys

”Sikojen elämä on kurjaa”, Pulla julisti korokkeeltaan. ”Me elämme valtavissa halleissa, joissa on ahdasta ja kauhea melu eikä mitään tekemistä. Eikä sieltä pääse ulos! Emme ikinä näe aurinkoa emmekä lumihiutaleita. Me emme saa juosta nurmikolla, emmekä loikoilla puitten alla kesäpäivinä. Me emme edes tiedä, että aurinko on olemassa.”

Muutaman vuoden aikana lihansyöntini väheni hiljalleen lähes olemattomiin. Aluksi suosin yliopistolla tarkoituksella kasvisruokaa, mutta sittemmin liha väheni lautasellani kuin huomaamatta. Viime joulupäivänä kinkku aiheutti ei kiitos -reaktion, enkä ole sittemmin syönyt lihaa kuin pariin kertaan työasioiden yhteydessä ja toisten lautasilta maistellen. Vaikka syön kalaa, maitotuotteita ja munia, oli itsensä lokeroiminen kasvissyöjäksi minulle henkisesti todella iso asia. Koska en mielelläni aiheuta muille ylimääräistä vaivaa, tuntui todella hankalalta alkaa järjestää kyläreissulla minulle lihaton vaihtoehto. Vaikka lopulta se hankaluus oli yleensä omassa päässäni.

Koska kasvisruoka-asiat ja vegaaniuskin ovat pyörineet mielessäni viime aikoina, tartuin erityisen suurella mielenkiinnolla Antti Nylénin kirjaan Eino ja suuri possukysymys. Eino saa seitsenvuotislahjakseen jännittävältä enoltaan Pulla-nimisen possun ihan Kiinasta asti. Pulla ei kuitenkaan ole mikään tavallinen lelu, vaan se osaa puhua ja käyttää omia hoksottimiaan. Lisäksi se kasvaa jatkuvasti (tavoite on 500 kiloa) ja kunhan se on leikitty loppuun, Einon tulee syödä se. Eino toki kauhistuu tästä, eihän hän nyt voisi uutta ystäväänsä syödä! Tästä alkaa vuoden mittainen pohdiskelu siitä kenellä on oikeus syödä ja ketä sekä mitä ruoka lopulta on. Oman mielipiteensä ilmaisee myös Einon parhaan kaverin Amalia-sisko, joka on vegaani, eikä suostu syömään ystäviään, joihin lukeutuvat kaikki maailman eläimet.

Kirjan teema on ajankohtainen ja puhuttava, sillä ruokavalioomme liittyvät eettiset ja ekologiset puheenvuorot jylläävät mielissämme ehkä voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Tiedämmekö todellakin, mistä ruokamme on lautasellemme tullut? Se ei suinkaan ilmesty tyhjästä kauppojen hyllyille, vaan jokaisen ateriamme taustalla on valtavia prosesseja, joissa erilaisia raaka-aineita muutetaan meille tutuiksi ruokalajeiksi. Jos pystyisimme puhumaan sikojen kanssa, pystyisimmekö syömään niitä? Etenkin monet meistä kaupungissa asuvista ovat vieraantuneet niin paljon ruuantuotannosta, että ajatuksissamme kananugetit tai hampurilaispihvit eivät yhdisty mitenkään niihin suloisiin eläimiin, joita saatamme käydä kotieläinpihoilla rapsuttelemassa. Kun ruokaketjun tuntee ja tiedostaa, voi omissa ruokavalinnoissaan tehdä perusteltuja päätöksiä. Ehkä liha ei katoa lautaselta, mutta (taloudellisen tilanteen mukaan) lihan tuotanto-oloja voisi valita omien arvojensa mukaisiksi.

Kirjaa voi toki syyttää varsin lihavastaiseksi, eikä yllä esitetty kuvaus sikaloista päde kaikkiin tuotantolaitoksiin. Ei voi kuitenkaan syyttä Pullaa, kovin moni possu tuskin suhtautuisi sikatuotantoon kovin iloisesti. Ja mitä Einoon tulee, monet lapset ovat totisesti eläinrakkaita aina kasvissyöntiin asti.

Eino ja suuri possukysymys -kirjan kuvituksen takana on Ilja Karsikas, joka on tehnyt kerrassaan mainiota työtä! Pinkillä värillä tehostetut kuvat kiinnostavat varmasti lapsia, mutta ne tuottavat myös löytämisen riemua aikuisille. Löydätkö sinä kirjaa lukiessasi esimerkiksi Artia-lippiksen (kyllä, juuri noin kirjoitettuna) tai Litku Klemetti -julisteen?

Kirja on oivaltava ja herttainen. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että kirja on kirjoitettu lapsia kunnioittaen. Siinä esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja lipustaan jopa filosofian puolelle, mutta lopulta kaikki langat solmitaan yhteen lapsille sopivalla tavalla kuitenkaan selittämättä asioita puhki. Lopuksi pieni varoituksen sana lapsiensa kanssa kirjaa lukeville: tämän kirjan jälkeen lapselle ei välttämättä enää maistu nakki, lihapulla tai makkaraleipä.

”Ei lasten ole pakko syödä lihaa”, sanoi Amalia. ”Aikuiset syöttävät sitä heille. Kuitenkin monet lapset ovat eläinrakkaita… Varmaan sen takia heille ei kerrota, mitä liha on. Aikuiset pelkäävät joutuvansa hankaluuksiin, jos lapset äkkiä saavatkin tietää mitä kauheuksia maailmassa tapahtuu…”

★★★★½
Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys
Kuvitus: Ilja Karsikas
Otava, 2018
Sivuja 95
Luettavaksi kirjastosta

Ps. Lihansyöntiä ja ruuantuotantoa käsittelevät lastenkirjat kiinnostaisivat minua yleisemminkin. Elina Lappalaisen Nakki lautasella on lukulistallani, mutta tuleeko teille mieleen muita vastaavia teoksia?