Kolme jouluista miniarviota: Tyttö joka pelasti joulun, Kirjeitä Joulupukilta ja Minä olen Joulupukki

Julkaisin viikon alussa joulukalenterivideon, jossa vinkkasin kuusi jouluista teosta luettavaksi näin ennen joulua tai välipäiviksi. Videon kuvaamishetkellä olin lukenut teoksista vain kaksi kokonaan ja yksi oli kesken, mutta nyt olen kahlannut kuudesta vinkkauksesta jo neljä läpi. Arvioin niistä kolme tässä postauksessa ja loput voit tietenkin käydä katsomassa videolta!

Videon kuvaamisen aikaan olin lukenut 95 sivua Matt Haigin Tyttö, joka pelasti joulun -teoksesta ja pidin jo siinä vaiheessa kirjasta erittäin paljon. Tekstin tyyli on sopivan kepeä, sen huumori sopii lasten ohella aikuisellekin lukijalle ja kuvitukset ovat suorastaan hellyyttäviä. Tarina on erittäin juonivetoinen ja se kuljettaa kahta eri tarinalinjaa aluksi erillään, kunnes ne yhdistyvät. Toisessa kymmenvuotias Amalia joutuu köyhäintaloon asumaan äitinsä kuoleman jälkeen ja lakkaa uskomasta taikuuteen, kun taas toisessa Joulupukin asuinsijoille hyökkäävät peikot ja joulua ei sinä vuonna tulekaan. Vuoden kuluttua asiat ovat kuitenkin toisin ja Amalia ja Joulupukki kohtaavat. Tämä sopii niin iltasaduksi sekä lapsille että aikuisille!

★★★★
Matt Haig: Tyttö, joka pelasti joulun
Suomennos: Sarianna Silvonen
Aula & co, 2016
Sivuja 339
Luettavaksi kirjastosta

J. R. R. Tolkienin Kirjeitä Joulupukilta on mainittu tässä blogissa aiemminkin ja olen jo pitkään halunnut lukea kyseisen teoksen. Sen premissi on varsin houkutteleva: Tolkien kirjoitti 20 vuoden ajan lapsilleen kirjeitä esittäen Joulupukkia. Hän kertoi Pohjoisnavalla sattuneista kommelluksista, sekä apulaisistaan Napakontiosta, Paksusta ja Valkoturkista. Joinakin vuosina kirjeet ovat olleet vain muutaman rivin, toisina juttua on kokonaisen sadun verran. Ne myös kuvastavat aikaansa: vuodesta 1939 kirjeissä viitataan useasti ”tähän kamalaan sotaan” ja sen jaloissa kärsiviin ihmisiin. Kirjeet ovat hauskaa luettavaa ja kuka tahansa Tolkienista pitävä nauttii varmasti myös tästä teoksesta.

★★★½
J. R. R. Tolkien: Kirjeitä Joulupukilta
Suomentanut: Kersti Juva
WSOY, 2004
Sivuja 111
Luettavaksi kirjastosta

Heli Thorénin lastenkirja Minä olen Joulupukki lähti kirjastosta mukaan ihan pelkästään kuvituksien perusteella. Silja-Maria Wihersaaren lämpimissä kuvituksissa on jotain, mikä vetoaa minuun visuaalisesti. Kirjassa Joulupukki kertoo, millainen ihminen hän on – siis mikä on hänen lempiruokansa, miten hän lomailee ja miksi hän pukeutuu aina punaiseen. Tekstin puolesta löysin teoksesta jonkin verran hiottavaa (ei siis mitään suurta, mutta sellaisia nillityksen aiheita, joista olisin kustannustoimittajana vielä keskustellut kirjoittajan kanssa), mutta kuten sanottu, kuvitukset ovat tässä kirjassa se tärkein pointti. Tämä olisi ihana iltasatu esimerkiksi aatonaattona, kun Joulupukin tulo alkaa jo vähän jännittää.

★★★
Heli Thorén: Minä olen Joulupukki
Kuvittanut: Silja-Maria Wihersaari
Cozy Publishing, 2018
Sivuja 41
Luettavaksi kirjastosta

Luetko sinä erityisesti joulunaikaan sijoittuvia kirjoja näin ennen pyhiä?