Ainoa self help -kirja, joka sinun tarvitsee lukea

Sanotaan se nyt heti aluksi: en ole mikään self help -kirjojen ystävä. Suoraan sanottuna yksinkertaistetut ohjeet tasapainoisen elämän saavuttamiseen saavat sieluni lähinnä oksentamaan. Elämä on niin monimutkainen kudelma, että selkeäsanaisten ohjeiden tallentaminen yksien kansien väliin johtaa yleensä tyhjänpäiväisiin latteuksiin. Joku saattaa saada niistä voimaa ja jopa aivan todellisia oivalluksiakin, mutta minua ne lähinnä ärsyttävät.

Voitte siis kuvitella, että mietteeni olivat hieman epäileväiset, kun painoin play-näppäintä Iikka Kiven Menisit ennemmin terapiaan -kirja kohdalla. Totta puhuakseni en ole edes ihan varma miten päädyin tämän inhokkigenreni pariin. Ehkä mielessäni takoivat Kiven loistavat some-päivitykset, tai huomioni herätti se, että kirjailija itse on rohkaistunut myös äänikirjan lukijaksi. Mene ja tiedä. Tällä kertaa epämukavuusalueelle könyäminen palkittiin.

Kivi tekee heti kirjan alussa selväksi, että tässä ei ole kyse paulocoelhomaisesta ”universumi kyllä järjestää asiasi” -tykityksestä. Hän ei yritä esittää tietävänsä yhtään mistään yhtään mitään, hän nyt vain on sattunut kirjoittamaan kirjan omista selviytymismalleistaan. Jos niistä on apua jollekin muullekin, hyvä. Jos kirjan sivuilta ei löydy apua, kannattaa palata etukanteen ja totella kirjan nimeä. Kiven mukaan kenelle tahansa olisi varmasti hyötyä terapiaan menemisestä.

Nimestään huolimatta Menisit ennemmin terapiaan ei ole kuitenkaan pelkkää terapian ylistystä tai mielenterveysongelmien käsittelyä. Kirja tarttuu niin arkisiin asioihin, että varmasti jokainen löytää niistä palasen omaa elämäänsä. Esimerkiksi se seikka, että aika tuntuu kulkevan koko ajan nopeammin. Kiven mukaan se johtuu siitä, että arkipäivät toistuvat niin kaavamaisina, että ne eivät synnytä tarpeeksi suuria muistijälkiä. Niinpä sen sijaan että muistaisit eläneesi harmaana marraskuun viikkona kaikki arkipäivät maanantaista perjantaihin, muistatkin vain epämääräisen pimeän ajanjakson, jolloin herätyskello tuntui soivan aina liian aikaisin. Tähän pulmaan Kivi tarjoaa ratkaisuksi päiväkirjaa. Kun jokaisesta päivästä kirjaa ylös edes pienen poikkeavan päätöksen (”ostin tänään uusia konetiskiainetabletteja ja seisoin hyllyn äärellä noin 20 minuuttia kokien valinnasta suuria paineita” [tilanne saattaa olla otettu erään kirjabloggaajan elämästä]), jää päivästä ehkä jonkinlainen muistikuva.

Aina kun teksti meinaa lipsua liiaksi self helpin puolelle, stand up -koomikkona tunnettu Kivi murjaisee väliin pienen, keventävän vitsin. Niiden avulla pysytään totisesti kaukana Paulo Coelhon tyylistä. Äänikirjassa Kiven murre tuo tekstiin vielä oman rentoutensa.

Pidän Kiven ajatuksesta siitä, että joskus riittää ihan hyvin se, että on parhaan sijaan keskinkertainen, onhan sekin jo aikamoinen saavutus. Toinen pohtimisen arvoinen asia on menestyminen kaikin tavoin kestävästi. En sallisi itseni tienata miljoonia, jos samalla kiihdyttäisin ilmastonmuutosta ja tuhoaisin yhteistä planeettamme. En haluaisi edetä harrastuksessani sysäämällä lähipiirini taka-alalle. Toisaalta oman hyvinvoinnin hylkääminen kukoistavan perhe-elämän edestäkin tuntuisi typerältä. Niinpä yritän jatkossa pitää mielessäni kestävyyden, kaikilta kanteilta.

Tämä ajatus johtaa minut kohti Kiven kirjan suurinta ansiota. Self help -kirja saa toki viihdyttää, mutta mielestäni sen ansioksi pitäisi ensisijaisesti nostaa sen herättämät ajatukset. Vaikka en muistaisi viikon päästä enää sanaakaan kirjan alkuperäisestä tekstistä, on tavattoman upeaa, jos olen onnistunut muotoilemaan omaa elämääni parantavia ajatuksia. Viime vuonna painiskelin työn ja vapaa-ajan tasapainottamisen kanssa. Työni toimittajana on valtavan kiinnostavaa ja innostavaa, mutta tietysti haluaisin arjessani säästää aikaa myös muulle. Koska tänä vuonna olisi tarkoitus myös valmistua, en voi kerryttää saldomittaria enää tappiin saakka. Näitä ajatuksia pyöritin ahkerasti Kiven kirjaa kuunnellessani.

Millainen työntekijä haluaisin sitten olla? Haluan olla luottopelaaja, joka ei jätä työkavereitaan pulaan. Tiukoissa tilanteissa haluan luoda ympärilleni rauhaa, en paniikkia. Kollegan kahvimukin tiskaaminen tai oman suklaajemman avaaminen saattaa pelastaa toisen päivän. Vaikka jokin asia ei kuuluisi varsinaisesti minulle, mutta voin siinä toista ihmistä auttaa, voin aivan hyvin tarttua työhön. MUTTA. Opettelen myös sanomaan ei. Maailmassa on liian paljon minua kiinnostavia, tärkeitä asioita – en voi siis kirjoittaa niistä kaikista. Opettelen lähtemään ajoissa töistä, työpäiväni ei ole pidempi kuin muilla. Voin myös luottaa työtovereihini, teemme tätä työtä yhdessä. En ole yksin. Kun minä tuen muita, myös minua tuetaan.

Kokosin näistä ajatuksistani itselleni muistutukseksi pienen huoneentaulun. Ehkä sen avulla opin työskentelemään kestävästi.

★★★★
Iikka Kivi: Menisit ennemmin terapiaan
Lukija: Iikka Kivi
Kosmos, 2018
3 tuntia ja 24 minuuttia
Kuunneltavaksi BookBeatista

Mistä self help -kirjasta sinä olet nauttinut tai hyötynyt? Entä millainen työntekijä/opiskelija/perheenjäsen/ystävä sinä haluaisit olla?