Baletin lumoissa – Pieni merenneito

Disneyn Pieni merenneito on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Muksuna menin kampaajalle Pieni merenneito -kuvakirjan kanssa, mutta valitettavasti minulle jouduttiin selittämään, että lainemainen otsatukka on helpompi toteuttaa veden alla lilluvalle merenneidolle kuin hiki päässä maan pinnalla ryntäilevälle tenavalle. Kirkkaanpunaisesta väristä ei tainnut olla edes puhetta.

Olen todella innoissani ensi syksynä Helsingin Kaupunginteatterissa ensi-iltansa saavasta Pienestä merenneidosta, mutta sitä odotellessa kävin taltuttamassa merenneitokuumettani Kansallisbaletissa. Heti ovella odotti yllätys: ihmisille jaettiin 3D-laseja. En ollut tutustunut teokseen sen tarkemmin etukäteen, joten otin lasit hyvin hämmentyneenä vastaan.

Kansallisbaletin Pieni merenneito on erinomainen lapsen (tai aikuisenkin) ensimmäiseksi baletiksi. Juoni kulkee tuttuja uomia eteenpäin ja kertojaääni selostaa tasaisin väliajoin tärkeimpiä käänteitä. Ääni myös opastaa milloin taikalasit täytyy nostaa nokalleen. Baletti ei keskity suinkaan vain nimihahmoonsa, vaan se on oikeastaan jopa enemmän kertomus H. C. Andersenista, jota täydennetään sadulla seikkailunhaluisesta merenneidosta. Lavalta voi bongata myös lukuisia muita kuuluisan satusedän luomuksia. Itse oli aivan haltioissani Ruma ankanpoikanen -sadusta tuttujen kiusaaja-ankkojen tanssista. Ihan käsittämätöntä, että jotkut osaavat tanssia räpylät jaloissaan, kun minulla on välillä hankaluuksia jo ihan omien jalkojeni kanssa.

3D- eli taikalaseja käytettiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yleisön eteen avautui merenalainen maailma, jossa muun muassa vekkuli kilpikonna näytti uivan etummaisten rivien yläpuolella. Toisella kerralla 3D-tehosteita käytettiin hyväksi synkässä myrskykohtauksessa. Molemmilla kerroilla keskityin niin paljon taikalasien edessäni avaamaan maailmaan, että piti oikein muistuttaa itseäni varsinaisen tanssin katsomisesta.

Rakastuin palavasti Pieni merenneito -balettiin. Koreografioihin oli saatu sellaista virtaavuutta ja ilmavuutta, jota meren alla voisi kuvitella olevankin. Minua tosin jännitti ihan koko ajan, että koska joku tallaa merenneitojen pitkille ja leveille lahkeille. Ainoa moittimisen aihe oli jalkansa saaneen merenneidon tukka: ainakin meidän riveillemme se näytti lähinnä kummalliselta päähuivilta. Muuten esitys oli täyttä viiden tähden taidetta, joka viihdyttää niin isoja kuin pieniä haaveilijoita.

★★★★★
Pieni merenneito
Kansallisbaletti
Koreografia: Kenneth Greve
Musiikki: Tuomas Kantelinen
Puvustus: Erika Turunen
Esityksiä 12.2. saakka

Kuvat © Sakari Viika / Kansallisbaletti

Ps. Tällaisissa lapsia puhuttelevissa baleteissa olen tottunut ihastelemaan prinsessa-asuihin pukeutuneita tenavia, mutta tällä kertaa haluan lähettää ison peukun sille muksulle, joka oli ottanut Ariel-barbinsa mukaan.