Vuosi 2019 ja sen myötä koko 2010-luku alkaa pian olla paketissa, ja mehän tietysti tiedämme mitä se tarkoittaa. No vuosikatsauksia tietysti! Lukemiamme kirjoja ja blogia koskevia koosteita saatte odottaa vielä muutaman viikon, mutta koska olen uskoakseni sulkenut teatterin oven viimeistä kertaa tänä vuosikymmenenä, on aika koota yhteen ajatukset kuluneesta teatterivuodesta.
Vuonna 2017 näin 34 teatteri-, ooppera- ja tanssiesitystä. Vuonna 2018 tuo luku oli 47 ja tänä vuonna 32. Ei siis mennyt tänäkään vuonna rikki se unelmoimani yksi esitys viikossa tahti, vaikka yhdelle vuodelle 32 esirippua on huima määrä.
Koko kevään kestänyt rutistus valmistumisen hyväksi vaikutti myös teatterikuvioihin. Loppukeväästä ja alkukesästä olin niin poikki, että ei tullut mieleenkään selailla teatterien tarjontaa. Kesäteatterikausi meni lähes kokonaan ohi, mihin vaikutti myös se, että lomailin vasta elokuussa. Kun minulla vihdoin olisi ollut aikaa ja energiaa teatteririennoille, olivat kesäteattereiden näytöskaudet jo takanapäin. Syksyllä jäi näkemättä muutama erityisen kiinnostava esitys, mutta yleisesti ottaen olen tyytyväinen syksyn teatteriputkeeni.
Viime vuonna aloitin #Esirippu2018-haasteen, joka tietysti jatkuu tänä vuonna #Esirippu2019-nimellä! On siis aika valita vuoden sykähdyttävimmät teatterihetket. Jos sinäkin haluat mukaan tähän leikkimieliseen palkintogaalailuun, kopioi palkintokategoriat ja kruunaa teatterivuotesi tähtihetket omassa some-kanavassasi tai vaikka tämän postauksen kommenteissa.
Kategoriat ovat:
Teatteri, jossa vierailin useimmin vuonna 2019
Vuoden korvamato
Vuoden sykähdyttävin roolisuoritus
Vuoden silmäkarkkipuvustus
Vuoden pettymys
Vuoden yllättäjä
Vuoden tärkein sanoma
Vuoden mahtavin lavastus
Vuoden herkistäjä
Vuoden naurattaja
Vuoden huippuesitys
Seuraavaksi palaan muistelemaan oman teatterivuoteni mutkia.
Teatteri, jossa vierailin useimmin vuonna 2019: Tänä vuonna tämän kategorian kärkipaikalla ovat neljällä visiitillä Helsingin Kaupunginteatteri sekä Kansallisteatteri. Kansallisbaletissa kävin kolme kertaa, ja kahdesti nautin Tampereen Työväen Teatterin, Järvenpään teatterin sekä Teatteri Jurkan tarjonnasta. Niin ja teknisesti kävin kahdesti myös Aleksanterin teatterissa, mutta siellä esiintyjäporukka oli toki eri.
Vuoden korvamato: Tässä palkintokategoriassa olisi voinut pärjätä moni muukin tänä vuonna näkemistäni esityksistä, mutta kultainen korvamato -palkinto on annettava siitä huolimatta Tampereen Työväen Teatterin Poikabändille. Juoneltaan esitys ei ollut erityisen yllättävä, mutta ai että kun tällainen popin suuri ystävä pääsi näkemään tosissaan, mutta huumorilla höystäen tehtyä poikabändimusikaalia, en voinut kuin hyristä tyytyväisyydestä. Tee itsellesi palvelus ja käy katsomassa hervoton Tehdään mehuu -musiikkivideo välittömästi! Taattua korvamatokamaa!
Vuoden sykähdyttävin roolisuoritus: Koko tämä esitys oli sykähdyttävä, mutta ehdottomasti oman kunniamainintansa ja digitaalisen ruusupuskan ansaitsee Petrus Kähkönen, joka muuntautui katsojien silmien edessä kyttyräselkäiseksi kellonsoittajaksi. Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja on massiivinen ja upea kokonaisuus, joka nojaa toki valtavaan kuorovolyymiin, mutta vahvasti myös kellonsoittajaan. En edelleenkään ymmärrä miten Kähkönen – ruumiinrakenteeltaan aivan tavallinen näyttelijä – näytti niksauttavan estradilla muutaman erittäin tärkeän nivelen ja luun pois paikoiltaan loihtien Quasimodon vinon ryhdin. Ja tuossa asennossa hän lauloi ja hypähteli valtavia loikkia käsittämättömän kevyesti. Ei voi kuin ihailla!
Vuoden silmäkarkkipuvustus: Yritin ihan todella kovasti vastata jotain muuta, mutta kun ei vaan pysty. Jos näyttämölle loihditaan kokonainen merenalainen maailma, on se ehdottomasti tunnustuksensa ansainnut. Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito on käsittämätön suoritus puvustamolta. Ne kaikki pyrstöt, evät ja päähineet! En kestä. Haluaisin itsekin olla merenneito – tai edes pikkuinen kala!
Vuoden pettymys: Vuoden ehdottomasti kammottavin esitys ja sitä myöden suurin pettymys (en koskaan saa takaisin noita tunteja!) oli Suomen Komediateatterin Villiä hurjempi Pohjola Aleksanterin teatterissa. Komedia on toki haastava laji, mutta santaanko, että vuonna 2019 toivoisi sen tarkoittavan jotain muutakin kuin hihittelyä sille, että miehet tykkäävätkin taitoluistelusta enemmän kuin jääkiekkoa. Odotin koko ajan jonkun hyppäävän pystyyn katsomossa ja huutavan että aprillia, ei me nyt oikeasti näin huonoa esitystä oltaisi tehty, tämä on pelkkä piilokamera. Anteeksi nyt vain, mutta eltaantuneet vitsit ja Janne Katajan nostaminen framille eivät yksinkertaisesti riitä hyvän esityksen peruskiviksi.
Vuoden yllättäjä: Tämän kategorian voittajaa ei paljon tarvitse miettiä. Vierailin keväällä ensimmäistä kertaa Järvenpään teatterissa ja Eikä yksikään pelastanut oli tajunnanräjäyttävä 5/5 esitys. Piti oikein moneen otteeseen tarkistaa, että oliko tämä muka oikeasti harrastajateatteria. Käsittämättömän hyvät roolisuoritukset, upea lavastus ja äärimmilleen viritetty tunnelma! Olisinpa ehtinyt katsomaan tuon esityksen uudelleen! Syksyllä kävin katsomassa teatterin tulkinnan Ronja Ryövärintyttärestä. Aivan yhtä suurta tunnemyrskyä se ei saanut aikaan, mutta sen verran hieno sekin oli, että olen julistanut Järvenpään teatterin yhdeksi suosikkiteatterikseni.
Vuoden tärkein sanoma: Tämän palkinnon jaan erittäin henkilökohtaisin perustein. Toukokuun alkupuolella olin juuri saanut opintoni päätökseen, minkä seurauksena käteni olivat niin huonossa kunnossa, että söin lääkärin määräämiä kipulääkkeitä ja pelkäsin jatkuvasti tablettien loppumista. Istuin Teatteri Jurkan katsomossa kädet sylissäni ja huomasin kesken esitystä miettiväni pohtivatkohan toisetkin ihmiset katsomossa omia käsiään kesken esitystä. Tuskin. Suuret linjat Minä maalaan teidät kaikki -esityksestä ovat jo pyyhkiytyneet pois mielestäni, mutta eräs kohtaus teki minuun valtavan vaikutuksen. Esityksen loppupuolella näyttelijä johdatti vuorotellen pari katsojaa istumaan näyttämölle nostetulle tuolille. Tätä ihmistä katsottiin, ja jotenkin hänen läsnäolonsa moninkertaistui estradilla. Olin aivan kananlihalla, ja tiedän, että jos minut olisi tuona hetkenä saatettu istumaan tuohon tuolille, olisin pillahtanut itkuun koko yleisön edessä. Tuo esitys sai minut jälleen kerran pohtimaan muistamista, läsnäoloa sekä minun ja muiden itsestäni kertomia tarinoita.
Vuoden mahtavin lavastus: Juu juu, tiedän että ”Varför Paris vi har ju Åbo”, mutta silti on minusta merkittävää, jos turkulainen teatteri onnistuu muuntautumaan portiksi Pariisiin. Turun Kaupunginteatterin Amélìe on todellinen miniloma Ranskaan ilman yhtäkään lentoa. Esityksen jälkeen Turkuakin katseli aivan uusin, turistin, silmin. Erityismaininta on annettava myös valtavalle kultakalalle, vaikka se ei nyt teknisesti lavastukseen kuulunutkaan.
Vuoden herkistäjä: Vaikka pyyhin silmiäni useampaankin otteeseen pimeissä teatterisaleissa, ei yksikään tänä vuonna näkemistäni esityksistä nouse mieleeni erityisesti kyynelkanavia avanneena. Palkinto menköön siis Helsingin Kaupunginteatterin Pienelle merenneidolle, joka kasteli naamani etenkin Part of Your World -biisin kajahtaessa ilmoille. Tosin emme voi olla varmoja, oliko tuo suolainen neste kasvoillani lopulta kyyneliä vai merivettä.
Vuoden naurattaja: Aivan omanlaisensa naurattaja on Kansallisteatterissa pyörinyt Lion, jossa yhdistyvät mimiikka ja kauhuelokuvamaiset elementit. En olisi koskaan kuvitellut tuon pienen esityksen naurattavan minua niin paljon. Välillä kihersin hämilläni ja häpeissänikin – saako tällaiselle oikeasti nauraa? Alun perin minun piti mennä katsomaan esitys jo toukokuussa, mutta kun uuden kodin remontointi oli siinä kohtaa niin vaiheessa, jäi lippu käyttämättä (nyyh!). Kannatti kuitenkin hankkia uusi lippu kun muutto oli hoidettu, tämä oli ehdottomasti tuplahinnan väärti. Näemmä muuten Kansallisteatterissa olisi helmikuussa luvassa kaksi uutta näytöstä, kannattaa käydä nappaamassa liput ennen kuin ne loppuvat!
Vuoden huippuesitys: Olisin voinut vastata niin moneen tämän haasteen kohtaan Helsingin Kaupunginteatterin Pienen merenneito. Ai niin, minähän valitsin sen kolmeen kohtaan, vaikka kovasti yritin antaa tilaa mahdollisimman monelle näytelmälle. Hups. Ei voi siis kuin todeta, että Pieni merenneito on heittämällä upein tänä vuonna näkemäni esitys. Toki ysärin lapsena Arielilla on erityinen paikka sydämessäni, mutta Helsingin Kaupunginteatteri vei esityksen niin uusiin sfääreihin, että jopa Kansallisbaletin versio 3D-efekteineen jäi heittämällä kakkoseksi. Ursula, Kiero ja Liero, merenneitojen eloisat pyrstöt, Sebastian, tanssivat lokit, vedenalaiset kohtaukset, valtava laiva… Voisin luetella upeita yksityiskohtia loputtomiin, mutta taisitte jo ymmärtää, että rakastin tätä esitystä todellakin koko sydämestäni. Pääsisipä sen näkemään vielä uudestaan!
Oli muuten hauskaa vertailla tämän vuoden vastauksiani viime vuoden vastaaviin. Tuttuun tapaan Kansallisteatteri ja Helsingin Kaupunginteatteri olivat kärkipaikoilla, joskin tänä vuonna käyntikertani jakautuivat ylipäätään huomattavasti tasaisemmin useampien teatterien kesken. Turun Kaupunginteatteri puolestaan kiskaisi itselleen toista kertaa tunnustuksen vuoden upeimmasta puvustuksesta. Siellä totisesti osataan tämä puoli! Vuoden huippuesitys sen sijaan menee toista vuotta putkeen Helsingin Kaupunginteatterille. Kinky Bootsia en ehtinyt toiveistani huolimatta katsomaan toista kertaa (ehkä ensi vuonna sitten Tampereella?), mutta Pieneen merenneitoon yritän vielä ihan tosissani ehtiä uudestaan.
Tämän megalomaanisen postauksen loppuun saatte vielä listan kaikista tänä vuonna näkemistäni esityksistä. Kylläpä sitä on taas jokunen tunti tullut teattereiden penkkejä kulutettua.
1. Mikkelin Teatteri: Haukivuoren Houdini
2. Kansallisbaletti: Pieni merenneito
3. Tampereen Työväen Teatteri: Billy Elliot
4. Suomen Komediateatteri: Villiä hurjempi Pohjola
5. Helsingin Kaupunginteatteri: Tahto
6. Kansallisteatteri: Kohtauksia eräästä avioliitosta
7. Järvenpään teatteri: Eikä yksikään pelastunut
8. Teatteri Jurkka: Avoin liitto
9. Kansallisteatteri: Minna Canth -juhla
10. Ryhmäteatteri: Harriet
11. KOM-teatteri: Making of Lea
12. Q-teatteri: Meduusan huone
13. Aleksanterin teatteri: Iloisten sielujen hotelli
14. Teatteri Jurkka: Minä maalaan teidät kaikki
15. Joensuun kaupunginteatteri: Adalmiinan helmi
16. Suomenlinnan kesäteatteri: Idän pikajunan arvoitus
17. Mustikkamaan kesäteatteri: Ylioppilasteatterin kansallinen metsästrategia 2025
18. Kansallisteatteri: Lion
19. Kansallisbaletti: Liisa Ihmemaassa
20. Lahden kaupunginteatteri: Nunnia ja konnia
21. Helsingin Kaupunginteatteri: Pieni merenneito
22. Tampereen Teatteri: Notre Damen kellonsoittaja
23. Tampereen Työväen Teatteri: Poikabändi
24. Helsingin Kaupunginteatteri: Täydellinen lauantai
25. Jyväskylän kaupunginteatteri: Phantom – Pariisin oopperan kummitus
26. Turun Kaupunginteatteri: Amélie
27. Kulttuuritalo Martinus: Skam
28. Kansallisteatteri: Koiramäen Suomen historia
29. Järvenpään teatteri: Ronja Ryövärintytär
30. Helsingin Kaupunginteatteri: Tahvo ja Bella
31. Kouvolan Teatteri: Anu Pentik
32. Kansallisbaletti: Peppi Pitkätossu
Jaa teatterivuotesi huippuhetket sosiaalisessa mediassa #esirippu2019 tai osallistu keskusteluun kommenttiboksissa!
EDIT 15.12.: Lisätty mukaan Skam, joka oli unohtunut laskelmista.
Bibbidi Bobbidi Book 
Hieno lista!
Minä maalaan meidät kaikki oli tosi kaunis. Minä pääsin sinne lavalle istumaan ja tulihan siinä vähän kosteutta silmiin, tosi kohdattu olo.
Pieni merenneito vetää kepeästi visuaalisuuspisteet, en yhtään ihmettele. Me mennään vielä huhtikuussa katsomaan uudestaan, että nähdään myös toinen prinssi Erik roolissaan. 🙂
Järvenpäässä tehdään kyllä tosi hyvää teatteria! Olen käynyt lähinnä kesäteatterikatsomossa, toivottavasti ensi vuonna ehtisi ihan perinteisillekin penkeille. Poikaböndiinkään en ehtinyt, nyyh, se harmittaa!
TykkääTykkää
Mua jotenkin aina pelottaa aivan älyttömästi tuollaiset mahdollisuudet joutua/päästä lavalle, mutta jotenkin tuo tuoli olisi houkutellut. Tosin ehkä ihan hyvä, että en istunut aivan edessä, sillä räkäinen huutoitku olisi ehkä ollut kaikille vähän kiusallista 😀
Ajattelin ottaa jouluna perheen kanssa puheeksi, josko mentäisiin porukalla katsomaan Pieni merenneito. Ja Notre Damen kellonsoittaja. Ne ovat niin käsittämättömän hienoja, että uusintakierros olisi todellakin aiheellinen.
Mä taas en ole koskaan käynyt Järvenpäässä kesäteatterissa, mutta se voisi olla ensi vuoden tavoite. Näemmä Eikä yksikään pelastunut on jälleen saanut lisänäytöksiä, tosin nekin oli varattu täyteen. Ja Poikabändihän jatkuu vielä keväällä, ihan vinkkinä vaan.
Ja tätä kirjoittaessan tajusin, että multa puuttuu tuolta listalta Skam. Täytyy ensi vuonna pitää kulttuuririennoista tarkempaa listausta, näin vuoden lopussa kaikkien lippujen metsästäminen on vähän haasteellista, kun aina ei ole edes printtilippua ollut.
TykkääTykkää
Wautsi wau, suuri hatunnosto aktiivisuudellesi, tästä voi olla luvan kanssa jopa vähän kateellinen. Teatterireissut varsinkin muihin kaupunkeihin ovat todellista elämän suolaa, kun niiden aikana ehtii havainnoida niin paljon muutakin. Lisäksi listasi on ihailtavan monipuolinen, niin tyylilajien kuin paikkojen suhteen.
Kun itse elän konkurssissa ja teatteribudjetti on 0 e, niin en yhtään juuri nyt jaksaisi ”yhteiskunnallisesti merkittävää”, sosiaalisiin ongelmiin pureutuvaa draamaa. Sen sijaan nuo lastennäytelmät, varsinkin Pieni Merenneito, kiinnostavat kovasti. Kaikelle on aikansa, ja ehkä ongelmakeskeisen draaman aika on taas sitten, kun omat asiat ovat mallillaan ja voi keskittyä ratkaisemaan muiden ongelmia.
TykkääTykkää
Olen todella onnellisessa asemassa, että saan töideni kautta käydä myös teatterissa. Aivan näin mahtipontinen lista ei olisi, jos osa näytelmistä ei olisi ollut listalla töiden takia. Tuntuu myös, että tänä vuonna tosiaan aivan vahingossa käynnit jakautuivat laajemmalle eri teattereihin. Se ei ollut suunnitelmallista, mutta nyt kun niin kävi, olen asiasta erittäin iloinen.
Mä huomaan kaipaavani todella usein esityksiltä sellaista rentoa otetta. Mukana saa toki olla raskaitakin teemoja, mutta supertaiteelliset ja vaikeasti tulkittavat esitykset eivät ole minua varten. Nuo muutaman aika pienillekin lapsille suunnatut esitykset, joissa kävin, olivat muuten hurmaavia. Oli aivan mahtavaa mennä teatterille aamupäivällä, katsoa alle tunnin esitys ja lähteä hymy huulillaan kotiin. Aivan mahtava konsepti, vaikka usein olinkin paikalla ainoa aikuinen, jolla ei ollut lasta mukanaan 😀
TykkääTykkää
Olipas jäätävä kooste teatteria! Nimim. ”käy korkeintaan pari kertaa vuodessa teatterissa”. Sinänsä on vähän hassua, etten käy useammin sillä joka kerta kun teatteriin saan itseni raahattua, on ollut ainakin kohtuullisen onnistunut elämys ja teatteri selvästi irrottaa arkitodellisuudesta ihan eri tavoin kuin vaikkapa leffassa käynti. Voisin tietysti syyttää sitä, että asun Oulussa ja täällä tarjonta on suppeampaa, mutta oikeasti kyse on lähinnä siitä, ettei vaan tule lähdettyä kovin usein. Tuota Merenneitoa sentään harkitsin, kun oli Helsingissä käyntiä mutta sekin sitten jäi. Selvästi olisi ollut käymisen arvoinen esitys. Järvenpään teatteri onkin hyvä vinkki, isäni asuu nimittäin Järvenpäässä joten siellä vieraillessa voisi selvästi katsastaa myös paikallisen teatteritarjonnan. 🙂
TykkääTykkää
Mulla oli ihan sama tilanne ennen Helsinkiin muuttoa. Sitä pitäisi vaan aina vuodenvaiheessa ja alkusyksystä vähän selailla lähiteattereiden tarjontaa ja ostaa liput. Kyllähän sitä sitten tulee lähdettyä, kun lippukin on jo hankittuna. Muuten kiinnostavimmatkin esitykset menevät ohitse ja ne muistaa vasta silloin kun esitykset ovat jo loppuneet. Niin ja kesäteatterikausihan on vielä aivan oma lukunsa! Silloin teatteriin pääsee vielä kattavammin ympäri Suomen, kun joka kylässä ja pitäjässä on oma teatteri 🙂
TykkääTykkää
Oletpa todella ahkera teatterissa kävijä! Minä olen nähnyt tänä vuonna 10 näytelmää, mikä on varmaankin oma ennätykseni.
TykkääTykkää
Kymmenen on todella hyvä luku! Mulla lähti tämä teatterihomma näpeistä kun muutin Helsinkiin ja olen työnikin puitteissa päässyt katselemaan esityksiä. Aiemmin kävin maksimissaan muutaman kerran vuodessa teatterissa. Yleensä muistin kiinnostavat esitykset vasta siinä vaiheessa, kun esityskausi oli jo loppumassa 😀
TykkääTykkää
Nyt aloin tietysti laskea kuinka monta kertaa itse olen käynyt tänä vuonna teatterissa mutta se jää valitettavasti yhden käden sormin laskettavaksi saldoksi 😦 Mutta yksi teatteriin liittyvä syksyinen traditio meillä sentään on – marraskuussa nimittäin paikallinen RIksteatern välittää livenä näihin meidän ruotsalaisiin elokuvateattereihin jonkin suomalaisen teatteriesityksen. Viime vuonna lähetys tuli Tampereen Työväenteatterista ja tänä vuonna – suureksi ilokseni! – saatiin nähdä Vihainen leski Helsingin kaupunginteatterista. Pidin kirjasta todella paljon ja teatteriesitys oli mielestäni myös onnistunut. Eli ei täällä nyt ihan teatteripimennossa olla 🙂 /Mari
TykkääTykkää
Tuo on kyllä ihana traditio! Olen jotenkin tänä vuonna herännyt aivan uudella tavalla ajattelemaan näitä eri väyliä, joiden kautta teatterista päästään nauttimaan. Esimerkiksi HKT lähetti verkossa runonlausuntaa vanhuksien palvelukoteihin. Nuo olivat varmasti tärkeitä tuokioita ja keskusteluhetkiä niille, jotka eivät teatteriin muuten pääse. Onhan se tietysti hieman eri asia seurata esitystä elokuvateatterissa tai kotisohvalla, mutta varmasti silläkin tavalla pääsee mukavasti tunnelmaan!
TykkääTykkää
Ehkäpä hieman kateellisena luin postaustasi. Niin hyviä teattereita, niin hyviä esityksiä siinä lähistöllä. Yhtään noista esityksistä en ole nähnyt. Mutta tosi kiva oli lukea arvioitasi. Nuo kategoriat ovat hyviä. Onhan se kyllä ihan selvä, että kulttuuri keskittyy sinne missä ihmisetkin ovat. Täällä Itä-Suomessa teatteriharrastusmahdollisuudet ovat melko paljon suppeammat. Toki käyn katsomassa kaikki Joensuun teatterin esitykset. Ensi-iltoja on vuodessa neljä, kaksi syksyllä ja kaksi keväällä. Ihanaa joulun odotusta sinulle!
TykkääTykkää
Asuinpaikka vaikuttaa todella paljon varsinkin teatteriharrastukseen! Kirjat ovat siitä ihana taidemuoto, että laajan kirjastoverkoston avulla teoriassa kaikilla on mahdollisuus päästä kirjojen pariin. Teatterin suhteen on vähän eri juttu. Olen ollut kyllä onnellisessa asemassa, että lapsuuteni Hämeenlinnassa viettäneenä olen päässyt aina varsin helposti hyvin moniin teattereihin suht nopeesti. Joensuun kaupunginteatterissa käivn muuten ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Oli muuten hieno rakennus!
TykkääTykkää
Ihailtava määrä teatteriesityksiä. Pidän itseäni usein teatteri-ihmisenä, mutta en ole pariin vuoteen kunnolla käynyt teatterissa. Tänä syksynä kävin katsomassa Kaarinan nuorisoteatterin The Addams Family -musikaalin, joka oli kyllä hieno esitys. Suurmusikaali, jota yleensä esitetään isoilla West Endin lavoilla, oli taipunut onnistuneesti tosi pienelle lavalle. Musikaaliorkesteri oli korvattu neljän jäsenen bändillä, mutta bändi korvasi koko orkesterin onnistuneesti. Näyttelijät tulivat lähelle, sillä katsomo oli melkein lavan sylissä. Kun pääsi lähelle, pääsi oikein kunnolla ihailemaan puvustuksen ja lavastuksen goottiestetiikkaa. Mielestäni laulujen suomennokset myös toimivat.
TykkääTykkää
Ihailtavaa, kuinka paljon olet käynyt teatterissa. Joskus, kun minulla on aikaa enemmän (inhoan sitkuttelua, mutta joskus on pakko), toivoisin pystyväni samaan.
Katselin omia listauksia sillä silmällä ja en tainnut tänä vuonna käydä kuin 8-9 kertaa teatterissa! Hyvä toki sekin, mutta kyllä ensi vuonna täytyy ottaa tavoitteeksi 1krt/kk.
TykkääTykkää
Kyllä sitä välillä saa sitkutella, kunhan joskus sitten muistaa tarttua toimeen ainakin parin sitku-asian suhteen! Kerran kuukaudessa olisi kyllä aika loistava tahti, sellainen mukavan sopusuhtainen 🙂
TykkääTykkää
Oi, kuulostaa todella upealta esitykseltä! Parhaimmillaan tuollaisten suurien esitysten tuominen pienempään tilaan on aivan huikea kokemus. Kävin kesällä 2016 katsomassa Jyväskylässä Kulissin latoteatterissa The Rocky Horror Picture Show’n joka oli aivan mielettömän upeasti toteutettu. Kekseliäisyys ja mielikuvitus saavat minulta aina paljon pisteitä.
TykkääTykkää
Olen kyllä niin kade tuosta listasta. Minä olen yrittänyt pitää hengissä ”kuukauden teatteri”-haastetta, mutta ei tainnut mennä ihan putkeen. Ihan vaan liian kiire/väsy ja monta muuta hyvää tekosyytä vuoden varrella.
No, kohta se sitten nähdään, miten oikein meni noin niin kuin käppyröiden valossa… se on tosiaan se aika vuodesta. Pitääkin ruveta hommiin.
TykkääTykkää
Mulle kevät oli kyllä aika rankka teatterien suhteen. Iltaisin töiden jälkeen pitäisi olla kuitenkin tarpeeksi aivokapasiteettia käyttövalmiina, että teatterista voisi nauttia ja siitä saisi jotain irti. Toisaalta teatteri on mulle sillä tavalla helpompi kuin vaikka museo, että kun lippu on ajoissa hankittu, tulee se käytettyä. Museoissa en muista ikinä käydä, koska muistan kiinnostavat näyttelyt aina vasta niiden jo lopetettu.
TykkääTykkää