Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Vierailin Auschwitzin keskitysleirillä ollessani 16-vuotias. Muistan kiviset portaat, joiden keskiosa oli kulunut kuopalle lukemattomista väsyneistä askelista. Muistan matkalaukkuihin erilaisilla käsialoilla tekstatut nimet. Muistan valokuvasuurennoksen lapsesta, joka katsoi suoraan kameraan. Muistan omistajansa kadottamat silmälasit ja vihreät puut, jotka näyttivät punatiilisten talojen keskellä irvokkaan kauniilta.

Vaikka kuinka aiheeseen perehtyisin, en varmasti pysty koskaan ymmärtämään holokaustin ja tuhoamisleirien kauheutta. Vaikka olen monta kertaa saanut sieluni mustelmille surullisista ihmiskohtaloista lukiessani, onnistun joka kerta yllättymään uudelleen ihmisen raakuudesta.

Lale on ollut sulavaliikkeinen nuori mies, jolle naisten liehittely on aina ollut helppoa. Auschwitziin saapuminen tarkoittaa keikarimaisista vaatteista luopumista ja käsivarteen ikuisiksi ajoiksi nakutettua vankinumeroa 32407. Pian Lale päätyy itse tatuoimaan numerosarjoja leirin uusien vankien käsivarsiin. Vaikka Lale yrittää olla lisäämättä kohtaamiensa vankien fyysistä kipua, alkavat numerot jossain vaiheessa syntyä kuin rutiinilla. Kunnes vuorossa on vanki numero 34902. Häneen Lale rakastuu.

Auschwitzin tatuoija kertoo Lale Sokolovista, joka selvisi hengissä yhdestä ihmiskunnan raaimmasta koettelemuksesta. Heather Morris on haastatellut Sokolovia ja kirjoittanut keskustelujen perusteella tarinan kärsimyksestä, pelosta, julmuudesta ja epätoivosta. Mutta kirjan kansien väliin on tallennettu myös pala rakkautta, joka alkaa itää mitä epätodennäköisimmässä ympäristössä, keskellä hirmuista tuhoa. Lale valaa Gitaan uskoa siitä, että heillä on edessään onnellinen yhteinen elämä, että joskus he ovat vielä vapaita.

Auschwitzin tatuoija puhutteli minua niin syvästi, että löysin itseni itkemästä työmatkalla keskellä Helsingin keskustaa. Onneksi räntäsade oli karkottanut ihmiset sisätiloihin ja saatoin kätkeä puolet naamastani valtavan kaulahuivini sisälle. Kyyeleetkään eivät erottuneet kaiken sen taivaan kasvoilleni aivastaman veden seasta. Ilmeisesti kirjan painetussa versiossa on mukana myös joitain kuvia, jotka tietysti äänikirjaa kuunnellessa menettää. Toisaalta olen iloinen, että sain luoda kuvat henkilöistä päässäni aivan itse, ilman valokuvien vaikutusta. Kuviin voi onneksi tutustua myös kirjailijan verkkosivuilla näin jälkeenpäin.

Kirjaa tituleerataan dokumenttiromaaniksi. Sokolov ja Morris halusivat kuvata tunteita, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa kirjailija vakuuttaa kaikkien kirjan yksityiskohtien olevan totta ja vielä kaiken lisäksi erikseen tarkistettua. Koska oma historiallinen tietämykseni perustuu ennemmin laajoihin kaariin kuin yksityiskohtiin, en osannut kyseenalaistaa kirjan esittämiä tapahtumakulkuja ennen kuin Kirjanmerkkinä lentolippu -blogin Paula otti asian puheeksi. Kirjassa on jonkin verran epäjohdonmukaisuuksia, jotka syövät uskottavuutta teokselta, jonka todenmukaisuutta on nimenomaan korostettu.

Jälkikäteen kuulemistani kriittisistä puheenvuoroista huolimatta Auschwitzin tatuoija on minulle tämän vuoden toistaiseksi ainoa viiden tähden äänikirja. Tarina meni totisesti ihon alle. En voi käsittää, että tällaisia julmuuksia on tehty niin vähän aikaa sitten. Ja että kamaluudet eivät ole tästä maailmasta edelleenkään loppuneet. Toisaalta on ihanaa valaa uskoa rakkauteen, joka jaksaa elää ja kasvaa kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa.

★★★★★
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Suomennos: Pekka Tuomisto
Äänikirjan lukija: Markus Niemi
Aula & Co, 2019
Kesto: 6 tuntia 54 minuuttia
Kuunneltavaksi BookBeatista