Niku Hooli & Anna-Sofia Nieminen: Aikuisten perhe – Miksi valitsimme lapsettomuuden?

”Käytin kirjaprosessia hyödykseni ja pääsin kysymään ihmisiltä asioita, jotka kiinnostivat ja vaivasivat minua oman elämäntilanteeni vuoksi. Halusin vimmatusti ymmärtää paitsi haastateltujamme ja itseäni, myös Anna-Sofiaa. Kirjasta tuli vielä henkilökohtaisempi kuin uskalsin aavistaa.”

Harva tietokirja alkaa tällaisella lauseella: ”Kun Niku lähti ensimmäistä kertaa luokseni yöksi, hän huikkasi baarin narikassa kaverilleen, että tämän naisen kanssa minä haluan lapsia”. Niku Hoolin ja Anna-Sofia Niemisen tuore kirja Aikuisten perhe – Miksi valitsimme lapsettomuuden? ei olekaan mikään aivan tavallinen tietokirja vaan – kuten nimikin antaa ymmärtää – myös kirjoittajapariskunnan henkilökohtaisten elämänvalintojen punnitsemisesta syntynyt teos.

Suomalaisia kehotetaan synnytystalkoisiin, mutta todellisuudessa lapsettomuutta ihanteena pitävien määrä on kasvanut loikaten. Nekin jotka haluavat lapsia, haluavat lapsia entistä vähemmän. Noin niin kuin tilastollisesti tarkasteltuna. Lapset ja perheiden kokoonpanoon liittyvät kysymykset ovat aina hyvin henkilökohtaisia ja tapauksia on yhtä paljon kuin yksilöitäkin.

Hooli ja Nieminen päätyivät pohtimaan lapsitoiveita ennen häitään. Asia oli ollut toki puheena jo aiemminkin, jopa ennen kuin pari edes alkoi seurustella. Nieminen tiesi, että mitä luultavammin hän ei halua koskaan lapsia. Hoolilla oli tässä asiassa ajattelemista, etenkin häiden alla. Pitäisikö häät perua ja kihlattu jättää taakse, jotta jostain löytyisi joku, joka haluaisi kantaa ja synnyttää miehen jälkeläisen? Pitkien pohdintojen jälkeen pariskunta elää nyt yhdessä aikuisten perheenä. Samalla heräsi ajatus kirjan kirjoittamisesta, sillä vaikka vapaaehtoista lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja tuntuu nyt ilmestyvän markkinoille useampiakin, on tarjonta ollut aiemmin todella vähäistä.

Kirja alkaa kirjoittajien henkilökohtaisilla luvuilla, joissa he taustoittavat omia ajatuksiaan lapsiin ja lapsettomuuteen liittyen. Kirjassa ajatuksiaan kertovat myös kymmenen muuta vapaaehtoisesti lapsetonta pariskuntaa tai henkilöä. Omakohtaisia kokemuksia taustoitetaan eri näkökulmista kirjoitetuilla luvuilla, joissa ääneen pääsevät lukuisen eri alojen asiantuntijat.

Aikuisten perhe on monella tavalla henkilökohtainen kirja. Haastatteluissa omaa elämäänsä avaavat ihmiset eivät ole peitelleet pelkojaan tai syvimpiäkään ajatuksiaan. Myös Nieminen ja Hooli ovat kirjan teksteissä vahvasti läsnä. Kirjoittajien journalistinen tausta näkyy selvästi, kirjan haastatteluosiot voisivat olla lähes suoraan lehden sivuilta nyppäistyjä. Tosin niissäkin kirjoittajat ovat läsnä enemmän kuin keskivertotoimittaja keskivertohaastattelussa. Hooli on kuskina, kun Juuso Kekkonen menee steriloitavaksi. Molemmat kirjoittajat peilaavat haastatteluihin myös omia tuntemuksiaan, kuten Hooli tässä lainauksessa: ”Huomaan melkein pettyväni. Olen hakemassa selkeitä syitä, hetkiä, narratiivia, joka selittää, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja käyttäytyvät kuin käyttäytyvät.”

Aikuisten perhe (2)

Aikuisten perhe on sujuvasti kirjoitettu (luin kirjan yhdessä päivässä) ja ihmisiä lähelle tuleva teos vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se ei yritä ahtaa vapaaehtoista lapsettomuutta yhteen muottiin, vaan pyrkii osoittamaan, että kyseessä on hyvin moninaisten ihmisten ja elämäntarinoiden joukko. Kirjan taustoittavia lukuja ei ole pakattu täyteen tieteellisiä teorioita tai faktalitanioita, joten perusteellisempia ajatusketjuja kaipaava saa kääntyä muiden teosten puoleen. Aikuisten perheen kiistämätön vahvuus on sen kyky virkata kuin huomaamatta suuriakin ajatusketjuja.

Kirja kannattaa lukea, vaikka itsellä olisi lapsia tai niistä haaveilisi. Kirja saattaa antaa rohkeutta ja näkökulmaa muille vapaaehtoisesti lapsettomille. Ennen kaikkea tämä kirja kannattaa ehdottomasti tyrkätä lukemistoksi niille, jotka kaikissa sukujuhlissa kyselevät läpi tuntemattomienkin lisääntymissuunnitelmat ja paasaavat kyllästymiseen asti biologisen kellon vääjäämättömästä käynnistymisestä. Aikuisten perhe on kirja lapsettomuudesta, mutta myös elämästä yleensä. Miksi minä haluan/en halua lapsia? Ketkä kuuluvat perheeseeni? Miten yhteiskunta suhtautuu erilaisiin perheisiin? Miten minä suhtauduin muihin ihmisiin ympärilläni? Mikä tekee minun elämästäni mielekästä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita jokaisen pitäisi miettiä riippumatta siitä, roikkuuko pyykkinarulla kalsaripyykin seassa pikkuruisia potkupukuja.

allekirjoituslaura

★★★★½
Niku Hooli & Anna-Sofia Nieminen: Aikuisten perhe – Miksi valitsimme lapsettomuuden?
Sivuja 208
Kosmos, 2019
Luettavaksi kirjastosta

Helmet-lukuhaaste: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

Ps. Mainittakoon vielä avoimuuden nimissä, että olin monia, monia vuosia sitten samassa työpaikassa Niku Hoolin kanssa muutaman kuukauden ajan. Suosittelen lukemaan myös hänen haastattelunsa, joka julkaistiin taannoin Helsingin Sanomissa.

9 thoughts on “Niku Hooli & Anna-Sofia Nieminen: Aikuisten perhe – Miksi valitsimme lapsettomuuden?

    1. Vapaaehtoinen lapsettomuus on todellakin kiinnostava aihe, etenkin kun teemasta on aiemmin ollut varsin yksipuolista materiaalia tarjolla. Tässä kirjassa ihastuttaa juuri käsittelyn monipuolisuus. Se, että kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole päätynyt nykytilanteeseen samalla kaavalla. Toivottavasti pääset pian tämän kirjan kimppuun!

      Tykkää

  1. Olipa ajankohtainen ja hyvä arvio! Olen juuri saanut kirjan (melkein) luettua ja siitä jäi hyvin samanlaiset fiilikset. Kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia ja tarinaa, haastatteluja sekä asiapitoisuutta juuri sopivasti yhdistettynä. Pidin siis kovasti. 🙂

    Tykkää

    1. Kiitokset Anne! Olen todella huono lukemaan tietokirjoja, mutta tässä sekä kirjoittajien että haastateltavien henkilökohtaiset kokemuset rytmittivät kerrontaa todella mukavasti. Se on varmasti myös ainoa mahdollisuus toteuttaa tällainen kirja, koska veikkaan, että aiheesta on tehty tutkimusta vasta suhteellisen vähän.

      Tykkää

  2. Tämä kirja kiinnostaa todella paljon ja on ihan mahtavaa, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta julkaistaan nyt näin paljon tietokirjoja ja onpa sitä jo romaaneissakin nähnyt. Teos odottelee lukupinossa Lapsettomuusbuumin kanssa. Näiden lisäksi olen lukenut jo Ei äitimateriaalia, joka ilmestyi viime vuonna. Erityisesti aihe kiinnostaa, koska olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, ollut varmasti koko ikäni, mutta olen sanallistanut sen vasta ollessani lukiossa eli n. 15 vuotta sitten.

    Tykkää

    1. Minusta on hienoa, että tätä aihetta käsitellään nyt niin tieto- kuin kaunokirjallisuudessakin. Joillekin niiden omien tunteiden sanoittaminen voi olla todella tärkeää, ja ehkä lähipiirikin ymmärtää helpommin toisen valinnat, kun termit ovat edes jollain tavalla jo entuudestaan tuttuja. Jotenkin tähän lapsiasiaan liittyy niin paljon sellaisia ”no aina on näin tehty”, ”kyllä kaikkien PITÄÄ tehdä näin” -ajatuksia, että niitä on syytä tuulettaa oikein urakalla.

      Tykkää

  3. Hienoa, että lapsettomuudesta valintana on alkanut kuulua keskustelua ja kirjallisuuttakin syntynyt sen pohjalta. Minua suoraan sanottuna oksettaa ne suomalaisissa medioissa pyörivät ”synnytystalkoo-kampanjat”. Ei ihmisiä (eli naisia, naisiahan niissä usein kehotetaan tuosta noin vain synnyttämään!) voi pakottaa lisääntymään, jos ei se syystä tai toisesta kiinnosta. Lisääntymisen väheneminen ei ole mikään suomalainen ilmiö, vaan sama suuntaus on monissa muissakin Euroopan maissa. Vihdoinkin erityisesti naiset saavat itse valita haluavatko perustaa lapsiperhettä, vaikka kovasti lapsensaantiin yritetäänkin painostaa.

    Itse en ole koskaan lapsia halunnut, vaikka vielä joskus myöhäisteini-iässä alistuneesti luulin että niitä ”täytyy” kuitenkin jossain vaiheessa ”hankkia” – halusi tai ei. Onneksi pidin pääni ja valitsin kuitenkin toisin. On kyllä vastenmielistä kuunnella ja lukea juttuja, joissa kerrotaan että etenkin lapsettomuuden valinneet naiset ovat empatiakyvyttömiä luonnonoikkuja, jotka haluavat vain hurvitella ottamalla vastuuta mistään. Huoh.

    Tämä kirja kiinnostaa, joten lukenen sen joskus, kun osuu kohdalle. Olen aiemmin lukenut tuon Niinan mainitseman Ei äitimateriaalia -kirjan.

    Tykkää

    1. Ai että mulla kiehuu veri tällaisten synnytystalkoot-tapaisten lohkaisujen kohdalla. On se kumma, että ihmiset eivät tajua, että muuttuva yhteiskunta vaikuttaa myös tällaisiin hyvin perustavanlaatuisiin elämänvalintoihin. Aivan eri asiahan se oli joitain sukupolvia sitten kun lapsikuolleisuus oli korkea, mutta jälkikasvua piti saada hoitamaan tilaa (näin hyvin yksinkertaistaen, stereotypian kautta ja kymästi sanottuna). Nykyään tällaisten päätösten pitäisi ehdottomasti lähteä ihmisistä itsestään, eikä minkään ulkopuolisen tahon painostuksesta.

      Näen, että tällaiset kirjat ovat tärkeitä aivan kaikille. Olen itse haaveillut aina lapsista, mutta kirjaa lukiessani aloin pohdiskella millaista elämäni olisi, jos en syystä tai toisesta saisikaan lapsia. Se olisi varmasti suuri henkilökohtainen tragedia, mutta vapaahetoisesti lapsettomien ajatuksia ja unelmia lukiessani huomasin, että eihän tuokaan nyt nii huono vaihtoehto ole. Tämän kirjan soisi tosiaan päätyvän mahdollisimman monen ihmisen käsiin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s