Sympaattinen seikkailu hienostohotellissa – Kerstin Gier: Pilvilinna

Kerstin Gier on yksi niitä kirjailijoita, joita saan kiittää siitä, että yläasteen ja lukion aikana huvennut lukuintoni palasi muutama vuosi sitten. (Eikä, siis jo viisi vuotta sitten?!)  Lainasin yliopiston alkupuolella kotikirjastostani Rubiinin puna -teoksen, johon ihastuin ihan täysillä ja ahmin koko trilogian suurin piirtein viikossa. Sen jälkeen olen ihastunut ja rakastunut Gierin Unien kirjat -sarjaan ja nyt viimeisimmäksi Pilvilinnaan. Gierin kirjoitustyylissä on jotain niin ihanan tunnelmallista, että hän voi käytännössä kirjoittaa mitä tahansa ja saada sen kuulostamaan taianomaiselta.

Pilvilinnan päähenkilö on 17-vuotias Fanny, joka on jättänyt lukion kesken jä lähtenyt vuoden ajaksi harjoittelijaksi luksushotelliin Alpeille. Tarinan alkaessa joulu on lähestymässä ja hotelli Pilvilinnan sesonkiaika on aivan tuloillaan. Lisäksi uuden vuoden tanssiaiset ovat vain muutaman viikon päässä, ja ne ovat aina hotellin vuoden kohokohta. Vieraiden saapuessa hotelliin Fanny tekee tarkkoja havaintoja ihmisistä ja uteliaana ihmisenä ei voi olla ottamatta heistä selvää vielä matkustusilmoituksiakin enemmän. Seassa on venäläinen oligarkki perheineen, kuuluisa dekkarikirjailija, huippuluokan taitoluistelija… Kun hotelli sitten jää joulunpyhien aikana lumen saartamaksi, alkaa yhtäkkiä tapahtua. Tarinasta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita!

Kirjassa on mitä mahtavin kokoelma henkilöitä. Heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen pieni Don-poika sai ainakin minut kiskomaan hiuksia päästäni. Hän on jokaisen lapsenvahdin painajainen ja uskomattoman rasittava – mikä on aina hieno ominaisuus hahmossa! Arvostan kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa hahmoja, joita voi samaan aikaa vihata ja rakastaa. Myös hotellin erinäiset työntekijät ovat niin sympaattisia. Pidin erityisesti tietenkin Monsieur Rocherista ja pyykkituvan Pavelista. Molemmat vaikuttavat tyypeiltä, joita tietyissä hetkissä kaipaisi omaan elämäänsä kertomaan, että kaikki on hyvin ja muutenkin tarjoamaan viisauksia teekupposen äärellä.

Fannyn rakkauselämä sen sijaan – no, oli se viihdyttävää, mutta toisaalta kuvio oli tuttu ja turvallinen kolmiodraama, jossa kaksi poikaa havittelee samaa tyttöä, eikä tyttö tiedä, kumpi olisi kivempi. Haluaisin nyt huomauttaa, että lähtökohtaisesti pidän kolmiodraamoista, sillä ne ovat usein kutkuttavia ja niistä on helppoa keskustella, koska usein ihmisillä on mielipide siitä, miten asioiden pitäisi päättyä. Fannyn tapauksessa kävi kuitenkin niin, että Fanny valitsi pojista turvallisemman vaihtoehdon (noooooo!) – mikä saattaa vaikuttaa tähän kovin puolueelliseen arviooni.

Nautin Pilvilinnan lukemisesta kovasti ja suosittelen sitä ehdottomasti hyvästä nuortenkirjallisuudesta pitäville. Suosittelen myös tutustumaan Gierin aikaisempaan tuotantoon. Pilvilinna oli siinä mielessä poikkkeuksellinen, että siinä ollut lainkaan fantasian elementtejä, toisin kuin aiemmissa kirjoissa. Jos siis sympaattiset hahmot ja Pilvilinnan tyyliset tarinat fantasialla höystettynä kiinnostavat, kannattaa suunnata kirjastoon!

★★★★
Kerstin Gier: Pilvilinna
Suomentanut Heli Naski
Gummerus, 2019
Sivuja 361
Luettavaksi kirjastosta