Bibbidi Bobbidi Book

Olin viime viikolla pitämässä luentoa kirjastotyöntekijöille sosiaalisen median mahdollisuuksista yhteisöllisen lukemisen näkökulmasta katsottuna. Puhuttuani lähes tunnin ajan kirjablogien, bookstagramin, kirjatuben ja kirjallisuuspodcastien ihanuudesta oli yleisökysymysten aika. Eräs osallistuja pohdiskeli kysymystään pitkään ennen kuin nosti kätensä pystyyn. Hän kysyi, että näenkö ristiriitaa siinä, että promoan sekä sosiaalista mediaa että lukemista. Monella tapaahan nuo ovat ristiriitaisia keskenään, tai vähintäänkin itsensä kadottaminen Instagramiin haukkaa valtavasti lukuaikaa. Vastasin kysymykseen parhaan taitoni mukaan, mutta jäin pohdiskelemaan asiaa vielä kotimatkalla bussissa istuessani. En ole vieläkään aivan varma, onko minulla tähän kovin yksiselitteistä vastausta, joten annan jo heti alkuun varoituksen vahvasta tajunnanvirtatekstistä.

Kuten varmaan jo tiedätte, perustimme Minnan kanssa kirjablogimme kolme vuotta sitten. Tuohon aikaan luin vuodessa alle kymmenen kirjaa eikä lukemiselle tuntunut löytyvän aikaa hektisen opiskelija-arjen keskeltä. Vuosi vuodelta lukemani kirjalistat pitenivät ja tällä hetkellä olen rikkonut Goodreadsiin asettamani sadan kirjan vuositavoitteen, minkä lisäksi olen kuunnellut äänikirjana 84 teosta. Vuoden 2016 Laura olisi varmasti tukehtunut ihmetykseen.

Suurin syy lukuintoni palaamiselle ja moninkertaistumiselle on ehdottomasti kirjasome. Kun oli niin sanotusti pakko lukea jotain (sisällön tuottaminen kirjablogiin on hitusen haastavaa, jos ei ole lukenut mitään uutta viimeisten kuuden kuukauden aikana), tuli kirjaan tartuttua. Äkkiä arjesta alkoikin löytyä enemmän ja enemmän kirjan kokoisia koloja. Bookstagram tarjosi myös jatkuvasti mahtavia lukuvinkkejä, joten kirjoja tuli kannettua entistä ahkerammin kirjastosta omalle yöpöydälle härnäämään uteliasta mieltä. Jos jossain asiassa uskon porttiteoriaan, niin tässä. Kun kirjoille ja lukemisharrastukselle altistaa itsensä, alkaa se jossain vaiheessa kantaa runsasta hedelmää.

Samalla kun lukemieni kirjojen määrä on kasvanut, olemme kasvattaneet myös some-kanaviimme tuottaman sisällön määrää. Blogia päivitämme kolmesti viikossa, videoita tulee kaksi kertaa viikossa ja Instagramiakin päivitämme useimpina päivinä. Näin joulukuussa videoiden ja kuvien määrä on vielä kasvanut normaalista joulukalentereidemme ansiosta. Olen raadollisen tietoinen siitä, että meillä jokaisella on vuorokaudessamme vain 24 tuntia. Tiedän siis hyvin tarkkaan, että jokainen editointiohjelman tai blogitekstin ääressä viettämäni hetki on pois jostain muusta – myös lukemisesta. Kaikista selvimmin tämä asia näyttäytyi kesällä, kun osallistuin vuorokauden mittaiselle lukumaratonille, josta tein liveseurantaa blogiin ja samalla kuvasin videomateriaalia lukuvlogia varten. Muistaakseni päivitin myös kuulumisia blogimme IG-Storiesin puolelle. Välillä tuntui, ettei kameran, kännykän ja läppärin ääreltä ehtinyt lainkaan kirjojen pariin ja loppukirinikin tuhosin päivittämällä Instaa.

Näenkö sitten lukemisen ja sosiaalisen median jotenkin vastakkaisina asioina? Tavallaan en. Tunnistan kyllä somen lukuharrastusta nakertavat vaarat, tietäisittepä vaan kuinka usein löydän itseni tyhjentämässä puhelimen akkua, kun piti ehdottomasti olla lukemassa. Eivät nämä asiat kuitenkaan ole tosiaan poissulkevia. Olen opetellut parkkeeraamaan puhelimeni toiseen huoneeseen kun ihan tosissani haluan lukea. Toisaalta tiedostan myös sen, että pääkoppani ei jaksa vastaanottaa kaunokirjallista tekstiä jokaisena vapaana hereillä olon hetkenä, joten välillä on ihan ok selailla Instagramia aivot narikassa.

Lisäksi olen ehdottomasti idealisti tämän kirjaharrastukseni kanssa. Toiveeni Bibbidi Bobbidi Bookilta oli alun perin oman lukuharrastukseni elvyttäminen. Nykyään jopa sitä tärkeämpi tavoite on muiden lukuinnostuksen kasvattaminen sekä kirjallisuuden ilosanoman jakaminen mahdollisimman laajalle. Eli vaikka juuri tämän blogipostauksen kirjoittaminen on pois omasta lukemisestani (tuolla yöpöydällä odottaa kaksi keskeneräistä romaania sekä sarjakuva), saattaa se toisaalta lisätä jonkun toisen ihmisen lukusaldoon minuutteja. Inspiraation ja innostamisen voimaa ei sovi vähätellä! Kaikkein parasta palautetta on se, kun joku kertoo innostuneensa jostain kirjasta minun suositukseni ansiosta. Tai joku kertoo löytäneensä vuosiksi kadonneen sisäisen lukutoukkansa bookstagramin kautta. Nämä lauseet alkavat mennä jo etovan idealistisiksi, mutta totta se on. Kirjasome saa minut oikeasti tuntemaan, että teen maailmasta hitusen parempaa paikkaa lukuintoilu kerrallaan.

Toivon välittäneeni nämä ajatukseni tuolle viime viikolla Turussa mainion kysymyksen esittäneelle henkilölle. Sosiaalinen media ei ole hirviö, joka salakavalasi tappaa lukuinnon ja sysää kirjallisuuden unholaan. Parhaimmassa tapauksessa tilanne on aivan päinvastainen ja sitä huomaa yöpöydälle kasatun tbr-pinon vain paisuvan samalla kun Goodreadsin lukutavoite täyttyy. Lukemisen ei tarvitse olla yksinäinen harrastus, vaan somen avulla se on ihanan yhteisöllistä! Päivitä siis huoletta kirjoista, kunhan välillä muistat myös siirtää internet-yhteyden syrjään ja hypätä kirjojen vietäväksi.

Millaisia ajatuksia kirjat, some ja niiden yhdistelmät sinussa herättävät?