Hyytävä, mutta vetävä sarjamurhaajajahti – Michelle McNamara: I’ll Be Gone in the Dark – One Woman’s Obsessive Search for the Golden State Killer

Sarjamurhaajat ovat mielestäni vaarallisuudessaan kiehtovia, mutta en silti lue juuri koskaan true crime -tarinoita. Olen siinä mielessä jänishousu, että rikokset ja niiden kauhut kiehtovat minua useimmin pikemminkin fiktion kuin faktan muodossa ja nautin erityisesti Criminal Minds -tv-sarjan katsomisesta parhaan ystäväni kanssa. Viime vuoden loppupuolella tein kuitenkin poikkeuksen ja lainasin kirjastosta amerikkalaisen rikostoimittajan Michelle McNamaran teoksen I’ll Be Gone in the Dark, joka kertoo Golden State Killeristä ja häneen kohdistuneesta vuosikymmeniä kestäneestä jahdista.

Tapaus on hyytävä: Golden State Killer aloitti murroilla ja raiskauksilla. Murtoja hän teki yli sata ja raiskauksia jopa 50 vuosien 1974-1986 välillä. Loppuvaiheessa GSK siirtyi murhiin ja hänen epäilläänkin tehneen ainakin 13 murhaa. Rikosten laajuudesta, sekä 70- ja 80-lukujen rikostutkinnan hankaluudesta, kertoo se, että tappaja sai ainakin kolme eri lempinimeä ennen kuin tapaukset pystyttiin yhdistämään toisiinsa. Nämä lempinimet olivat murroista Visalia Ransacker, raiskauksista East Area Rapist ja murhista the Original Night Stalker.

McNamaran teos on yhdistelmä henkilökohtaista muistelmaa ja yksityiskohtaisia kuvauksia GSK:n liikkeistä ja teoista. McNamara tutki tapausta vuosia ja ystävystyi sitä alun perin tutkineiden poliisien ja etsivien kanssa. Hän teki tutkimustaan tietokoneensa ja internetin avulla, keskusteli tapauksesta aktiivisesti nettifoorumeilla ja tutki uusia vihjeitä. Tekstissä yhdistyvät McNamaran uskomattoman vetävä tapa kirjoittaa kirjallista nonfiktiota, eikä lukija voi kuin ihailla yksityiskohtien määrää ja tarkkuutta. Tekstin taika on siinä, että yksityiskohtien vyöry ei käy raskaaksi, vaan pikemminkin auttaa lukijaa ymmärtämään, millaista elämä oli esimerkiksi 1980-luvun Kalifornialaisessa lähiössä. Appelsiinpuiden tuoksun voi suorastaan haistaa nenässään.

Samalla kun ihailin McNamaran tapaa kuljettaa tapausten kuvauksia ja omaa elämäänsä rinnakkain, en voinut olla ajattelematta, että tämä teos on ehkä pelottavinta, mitä olen lukenut. Kirjassa ei sinänsä mässäillä esimerkiksi raiskausten kuvauksilla (vaikka ne ovat kauheita ja yksityiskohtaisia), mutta se, että kaikki kirjassa kuvattu on oikeasti tapahtunut, tekee lukemisesta aivan uudella tavalla piinaavaa. Olin lukiessani tuskallisen tietoinen siitä, että viihdyin kirja parissa hyvin ja jollain tasolla nautin toisten ihmisten kärsimyksen kuluttamisesta. McNamara viittaa tähän true crime -kirjallisuuden ongelmaan itsekin teoksensa alussa ja tarjoaa lohdun sanoja: true crimeäkin voi tuottaa monella tavalla ja on lukijan vastuulla valita sitä vastuullisesti kirjoitettua tavaraa. McNamaran teos sujahtaa tähän kategoriaan vaivatta.

Tarkistin tapauksen uusimmat käänteet vasta kirjan luettuani, mikä johti siihen, että vietin yhden illan sängyssä hokien itselleni, että ”se tappaja on ensinnäkin amerikkalainen ja nyt jo vanha, siis se ei voi millään löytää just sua sun omasta sängystä.” Olisi kannattanut tarkistaa uusimmat tiedot kesken lukemisen (ainakin oman mielenrauhani kannalta), sillä kirjan julkaisun jälkeen Golden State Killer on saatu kiinni. Nyt 74-vuotias Joseph James DeAngelo pidätettiin DNA-näytteiden perusteella huhtikuussa 2018 ja häntä syytetään 13 murhasta ja 13 kidnappauksesta. Raiskauksista ja murroista häntä ei voida enää syyttää, sillä rikokset ovat vanhentuneet.

Kirjailija Michelle McNamara ei DeAngelon pidätystä kuitenkaan päässyt näkemään, sillä hän kuoli nukkkuessaan 21. huhtikuuta 2016 vain 43-vuotiaana. I’ll Be Gone in the Darkin ovat viimeistelleet Michellen aviomies Patton Oswalt ja ystävä Paul Haynes. Esipuheen on kirjoittanut kirjailija Gillian Flynn. Teoksessa on monia osiota, jotka on koottu Michellen muistiinpanojen pohjalta sekä kokonainen osio, jonka Oswalt ja Haynes ovat kirjoittaneet. Lisäksi tietääkseni suomennoksessa on jo mukana Oswaltin kirjoittama jälkipuhe, jossa hän kertoo GSK:n pidätyksestä. Kirjastosta lainaamassani englanninkielisessä painoksessa ei vielä näitä tietoja ollut mukana.

I’ll Be Gone in the Dark oli hands down yksi parhaita kirjoja viime vuonna ja se jäi myös sekä vuoden että vuosikymmenen viimeiseksi lukemakseni kirjaksi. Teos sai minut myös kiinnostumaan true crimesta aiempaa enemmän ja toivon, että ehdin lukea lisää genreen kuuluvia teoksia tulevaisuudessa.

allekirjoitusminna

★★★★½
Michelle McNamara: I’ll Be Gone in the Dark – One Woman’s Obsessive Search for the Golden State Killer
HarperCollins, 2018 (ensimmäinen painos)
Sivuja 328
Luettavaksi kirjastosta

One thought on “Hyytävä, mutta vetävä sarjamurhaajajahti – Michelle McNamara: I’ll Be Gone in the Dark – One Woman’s Obsessive Search for the Golden State Killer

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s