Lempikirjahaaste kiertyi pakkomielteiden ympärille: Tätä mieltä olimme toistemme viime vuoden suosikkiteoksista

Laura: Tänä vuonna luettavakseni tuli tosiaan tietokirja. Luen suhteellisen vähän muuta kuin fiktiota, mutta kun opus keskittyy sarjamurhaajan ja -raiskaajan ympärille, oli kiinnostukseni herätetty. Criminal Minds on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani, jotenkin tuollaisten ihmishirviöiden mieleen porautuminen ja heidän nappaamisensa kiehtoo minua. Michelle McNamaran teos Katoan yön pimeyteen kertoo kirjailijan pakkomielteisestä halusta selvittää Golden State Killerin henkilöllisyys. Kymmeniin raiskauksiin ja murhiin 1970- ja 1980-luvuilla syyllistynyt mies on selvinnyt hirmuteoistaan vuosikymmeniä, mutta edelleen ammattilaiset ja lukemattomat harrastelijat yrittävät selvittää hänen henkilöllisyyttään.

Oman mausteensa kirjaan tuo se, että McNamara menehtyy yllättäen ennen kuin saa kirjansa valmiiksi. Kirja viimeistellään hänen muistiinpanojensa perusteella, ja siitä tulee myyntimenestys. Uudessa versiossa, jonka itsekin luin, päästään myös paljastamaan murhaajan nimi ja kertomaan hänen pidätyksestään. Yksi kiinnostavimmista oivalluksista minulle tämän kirjan ääressä oli murhaajan nimettömyyden vaikutus hänen valta-asemaansa. Kun tuntematon mies selviytyy kymmenistä raaoista rikoksista vuosien ajan ja katoaa sitten jäljettömiin, hän ei enää vaikuta ihmiseltä vaan joltain käsittämättömältä pahuuden muodolta. Kun hänen nimensä ja kuvansa paljastetaan, muistuu mieleen, että hän on myös aivan tavallinen ihminen, joka kantaa mukanaan oma historiaansa, johon ei kuulu ainoastaan kammottavia hirmutöitä. Jokainen aikuinen murhaajakin on joskus ollut viaton lapsi. Hurja ajatus. Samalla myyttinen kuva kaikkivoivasta sarjamurhaajasta murentuvat.

Vaikka kirjan aihe kiinnosti minua kovasti, olin hukkua sen tarjoamaan tietotulvaan. Kun rikospaikkoja ja uhreja on kymmenittäin, on välillä hankala pysyä mukana siinä kenestä nyt puhutaan. Vaikka kirjan alussa on aikajana, olisin kaivannut vielä selkeämpää kuvausta tapahtumien etenemisestä. McNamaran kuoleman vuoksi kirjailija nostetaan myös tärkeään asemaan kirjassa. Minä en tästä ratkaisusta hirveästi pitänyt. McNamara keskittyy omissa teksteissään ensisijaisesti murhaajaan, joten en saa hänestä kovin selkeää kuvaa. McNamaran henkilöhistoriaan liittyvät osiot tuntuvatkin vähän ylimääräisiltä, etenkin kun tekstimassaa on jo valmiiksi todella paljon. Vaikka kirjan alaotsikko kuuluu Tositarina yhden naisen pakkomielteestä jäljittää Golden State Killer jää tuo pakkomielle minulle hyvin etäiseksi.

Kirjan loppua kohden huomaan lukutahtini nopeutuvan, murhaajan henkilöllisyyden paljastuminen totisesti kiinnostaa. Olisin kaivannut tekstiin hieman lisää editointia ja karsimista, ihan jokaista kaupunginosaa ei olisi tarvinnut taustoittaa sen historiasta lähtien. Vaikka viihdyin kirjan ääressä, oli se minulle lopulta kolmen tähden lukukokemus.

Processed with VSCO with hb2 preset

Minna: Laura antoi minulle tänä vuonna luettavaksi Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani -teoksen, joka on sekin tietokirja. Olimme siis hyvin samantyyppisten kirjojen parissa, eivätkä samankaltaisuudet rajoittuneet kirjojen genreen. Kuten Michelle McNamaran sarjamurhaajahdissakin, on Naparetkessä kyse yhden naisen pakkomielteestä vuosi(satoj)a vanhaan mysteeriin. Kirjailija, lääkäri ja graafikko Bea Uusma löytää nuorena naisena tuttaviensa kirjahyllystä teoksen, joka kertoo Andréen retkikunnan mystisestä katoamisesta 1890-luvun lopulla. Pohjoisnaparetkelle lähtenyt ruotsalainen retkikunta tekee pakkolaskun vetypallolla jäälle, selviää jäällä kuukausien ajan, mutta maata löytäessään mieskolmikko kuolee kolmen päivän sisällä toisistaan. Uusma on päättänyt selvittää miesten kuolemaan liittyvän mysteerin ja omistaa ison osan elämästään tapauksen tutkimiselle.

Ensimmäisenä kiinnitän huomiota kirjan poikkeukselliseen kokoon ja ulkoasuun. Olin odottanut hakevani kirjastosta tavallisen romaanin kokoisen teoksen, jossa on kenties jonkinlainen kiiltäväsivuinen kuvaliite, mutta hyllyssä odottaakin tavallista kookkaampi ja mielenkiintoisesti taitettu tietokirja. Teksti ei ole yhtenäistä, vaan varsin sirpaleista, eikä se itseasiassa noudata lainkaan romaanin konventioita. Välillä kuvataan retkikunnan olosuhteita, välillä Uusman omaa tutkimusta ja matkoja napaseudulle. Yksi osio on omistettu kokonaan retkikunnan päiväkirjojen analysoimiselle. Seassa on paljon miesten viimeisestä leiristä otettuja valokuvia, sekä matkalla otettuja kuvia, jotka onnistutaan kehittämään, vaikka niiden filmit ovat maanneet lumen alla 33 vuotta ennen kuin retkikunnan viimeinen leiri löydetään vuonna 1930. Uusman tausta graafisen suunnittelun parissa näkyy.

Viihdyin kirjan parissa valtavan hyvin ja olin siitä niin innoissani, että lukiessani luin miehelleni joitakin osia kirjasta ääneen. Olen sen jälkeen suositellut kirjaa äidilleni, siskolleni ja parhaalle kaverilleni, sekä keskustellut siitä Oma Huone -podcastin Ullan kanssa varsin innostuneesti. Uusman pakkomielle tapauksen selvittämiseen on huumaava ja lukija uppoutuu tapauksen selvittämiseen täysin. Vaikka katoamistapaus on jo yli sata vuotta vanha, on siinä samanlaista vetovoimaa, jota itse löysin McNamaran teoksesta ja joka kiehtoo myös esimerkiksi TV:n rikosohjelmissa, kuten Criminal Mindsissa. Naparetki oli viiden tähden arvoinen ja tammikuun paras lukukokemus.

p.s. Tämä oli jo kolmas kerta, kun luimme toistemme viime vuoden suosikkikirjat. Jatkamme haastetta varmasti tulevinakin vuosina, sillä se laittaa meidät lukemaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelta ja esittelee meille kirjoja, joihin emme ilman tätä haastetta varmasti koskaan tarttuisi. Löydät aiempien vuosien postaukset alta!

18 thoughts on “Lempikirjahaaste kiertyi pakkomielteiden ympärille: Tätä mieltä olimme toistemme viime vuoden suosikkiteoksista

  1. Ah Naparetki on yksi ehdottomia suosikkejani, kirja on visuaalisesti niin kaunis ja tarina todella koukuttava. Aloin kuunnella tuota Katoan yön pimeyteen -kirjaa englanniksi äänikirjana, mutta en päässyt vielä kovin pitkälle, sillä jotenkin siinä tuli ehkä liikaa infoa aina kerralla kuunneltavaksi, ajatukset lähtivät helposti harhailemaan. Toimii siis ehkä paremmin fyysisenä kirjana, täytyy vielä kokeilla sitäkin muotoa, sillä aihe kiinnostaa 🙂

    Tykkää

    1. Mä haaveilen Naparetken hankkimista omaan hyllyyn, se vaikutti totisesti kirjalta, johon haluaa palata tulevien vuosien aikana uudelleen ja uudelleen. Ja etsinnässä on ehdottomasti kovakantinen versio, jotta kirjan visuaalinen puoli pääsee oikeuksiinsa.

      Katoan yön pimeyteen toimii varmasti paremmin itse luettuna kuin äänikirjana kuunneltuna, tuntuu että lukiessakin henkilöt ja vuodet meinasivat mennä sekaisin.

      Tykkää

  2. Tämä on kiva tapa, että luette toistenne suosikkikirjat ja sanotte niistä painvavan sananne. Näistä kahdesta kirjasta minuun vetosi selkeästi enemmän Naparetki. Tällaiset mysteerit ovat uskomattoman kiehtovia. Tämäkin kirja täytynee lisätä lukulistalle.

    Tykkää

    1. Pidän itsekin kovasti tästä tavasta, ja olen ollut suunnattoman iloinen, kuinka se on levinnyt somen kautta myös muiden kaverusten välille! Olemme myös pohtineet, että voisimme useamminkin kirjoittaa mielipiteemme samasta kirjasta, jos siis olemme sattuneet lukemaan molemmat saman kirjan. Tarkastelemme kirjoja yleensä hieman eri vinkkeleistä, joten lukijallekin voisi olla hedelmällistä kuulla kaksi mielipidettä samasta kirjasta.

      Tykkää

  3. Kumpikaan teoksista ei kuulosta mun genreltä, mutta Naparetken voisin lukeakin. Mutta innostuin kovasti ristiin lukemisen ideastanne, joka tekee blogistanne elävän ja vuorovaikutteisen. Tekstistä aistii myös sen, kuinka hyvin tunnette toisenne. Loistava ystävänpäivähenkinen tunnelma.

    Tykkää

    1. Ihana kuulla, kiitos! Omaan lukukokemukseen tuo myös paljon se, että tietää pitelevänsä käsissään toisen viime vuoden lempikirjaa. Vaikka omassa lukemisessani olikin tällä kertaa hieman takkuamista, pystyin näkemään ne asiat, jotka tekevät kirjasta loistavan ja kiinnostavan jollekin muulle. Se myös kannusti jatkamaan kirjan loppuun saakka.

      Tykkää

    1. En voi kuin suositella Naparetkeä! Ahmaisin sen viime vuoden ensimmäisen vuorokauden aikana kokonaisuudessaan, niin koukuttava ja sujuva se oli. Pitäisi kyllä metsästää itselle jostain tuo kovakantinen versio, kovasti haluaisin jo päästä lukemaan sen uudelleen.

      Ja aivan ihanaa, että lempikirjahaaste on lähtenyt elämään omaa elämäänsä muuallakin kuin vain täällä meidän blogissamme ❤ Jään kiinnostuneena odottamaan teidän lukuprojektinne tuloksia!

      Tykkää

  4. Kiva idea lukea toisten suosikkikirjoja. En ole näistä lukenut kumpaakaan, mutta molemmat kirjat vaikuttivat kiinnostavilta. Takavuosina kirjablogeissa oli haaste, jossa bloggaajat haastoivat toinen toisiaan lukemaan mielestään hyviä kirjoja. Minä sain luettavakseni Piin elämän. Mahtava kirja, johon en välttämättä olisi tullut muuten tarttuneeksi, ainakaan ennen elokuvaa. Useammankin kerran voisi astua omalta mukavuusalueelta pois, tänä alkuvuonna olenkin sitä paikoitellen harjoitellut.

    Tykkää

    1. Erilaiset haasteet ovat kyllä mitä mainioin keino löytää luettavaa sieltä oman mukavuusalueen ulkopuolelta, sieltäkin kun voi löytyä aivan mielettömiä helmiä. Omissa lukutottumuksissa urautuu hirveän helposti, mikä on aina vähän sääli. Tuollainen kirjablogihaaste kuulostaa mahtavalta! Samankaltaisia tempauksia olen nähnyt myös englanninkielisen kirjatuben puolella

      Tykkää

  5. Naparetki on ollut listallani jo kauan ja tämän postauksen luettuani se ponnahtaa listan kärkeen! Hauska idea tämä teidän haaste! Lukupiirissä olen muuten huomannut miten omat suosikkikirjat eivät aina uppoakaan vaikka on niitä kuinka hehkuttanut, olenkin tullut vähän varovaiseksi sen suhteen (paitsi blogissani!).

    Tykkää

    1. Mua aina vähän jännittää, että ylimyynkö rakastamiani kirjoja ja näin pilaan toisen ihmisen lukukokemuksen hehkutuksillani. Toisaalta taas ainahan se vähän jännittää, että jos toinen vaikka vihaakin itselleen tärkeää kirjaa. Ja kyllä mä olen ollut vähän pettynyt itseeni, kun en ole tavoittanut pariin vuoteen Minnan upeita lukukokemuksia. Toisaalta olen näiden kahden kirjan kohdalla nähnyt niiden ansiot, mutta samalla analysoinut todella paljon omaa lukukokemustani ja miksi en ole niistä itse syttynyt. Tämä haaste kutkuttaa siis aivoja monella tapaa!

      Tykkää

  6. Kiva idea lukea toistensa suosikkiteoksia! Uusman Naparetken olen lukenut ja vaikutuin siitä todella. Se on edelleen voimakkaana mielessä. McNamaran teosta en ole lukenut, mutta sekin kyllä alkoi nyt kiinnostaa eli otanpa kirjan seurantaan, jospa lukisi kun tulee otollinen hetki ja mielentila!

    Tykkää

    1. Naparetkessä on upeaa se, että sekä kirjailijan että retkikunnan tarinat kiehtovat niin valtavasti. Tuollainen salapoliisityö tuntuu usomattoman kiinnostavalta, mutta samalla mahdottoman hankalalta. En voi kuin ihailla Uusman sisukkuutta ja taistelutahtoa, joka on saanut hänet puskemaan eteenpäin tämän mysteerin selvittämisessä. Toisaalta kirjan lopussa tuli hieman surumielinen olo. Eihän mikään vastaus enää voi noita miehiä pelastaa.

      Tykkää

  7. Teidän lempikirjahaaste on tosi kiva! Siitä virisi Twitterissä pienimuotoinen haaste muutaman kirjabloggaajan kesken, ja itsekin olen tässä nyt mukana. Minä sain luettavakseni Tomi Adeyemin Veren ja luun lapset -kirjan, josta en tiedä ennakolta yhtään mitään paitsi että se sai erinomaiset suositukset mun kirjabloggaajakollegalta. Aika jännää alkaa lukemaan kirjaa tällä perusteella!

    Näistä teidän lempikirjoista en ole lukenut kumpaakaan, mutta tuo Naparetki-kirja kiinnostaa. Se on ollut blogeissa valtavan suosittu ja kenties olisi viimein aika tutustua siihen itsekin. En ole kovin innokas tietokirjallisuuden lukija vapaa-ajalla, mutta tämähän vaikuttaa melkein jännäriltä. 🙂

    Tykkää

    1. Mä seurasin ilahtuneena sitä Twitter-keskustelua, aivan mahtavaa, että haaste lähti näin leviämään! Mulla on ollut Veren ja luun lapset kesken tammikuusta saakka, jotenkin se ei ole vielä koukuttanut minua ja huomaan aloittavani jatkuvasti uusia kirjoja sen rinnalla luettavaksi. Odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla, joten toivon, että tarina vielä imaisisi minut mukaansa.

      Naparetki oli mullakin jo pitkään lukulistalla kirjablogien suitsuttavien tekstien ansiosta. Se oli mulla lukupiirikirjana, ja oli aivan mielettömän hienoa päästä vielä keskustelemaan kirjasta mahtavan lukukokemuksen jälkeen. Naparetki oli itse asiassa yksi painavimmista syistä, miksi kyseiseen lukupiiriin ilmoittauduin 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s