Romaani kuin kauniin haikea laulu – Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

Kun kalat loppuivat, alkoi kylä tyhjentyä. Meren armollisuuden ansiosta rakennetussa pikkuisessa kylässä ei voi enää asua ja elää, kun kalastajat päivästä toiseen palaavat rannalle verkot tyhjinä. Sukupolvien ketjut katkeavat, kun perhe toisensa jälkeen nousee lauttaan, joka vie kohti uutta elämää tuntemattomissa kaupungeissa.

Finn ei halua jättää kotiaan. Ei halua. Eivät hänen vanhempansakaan ole halukkaita hylkäämään kotiaan, joten he punovat suunnitelman. He matkaavat vuorokuukausina töihin mantereelle vapaavuorossa olevan vanhemman jäädessä lasten kanssa kotiin. Koko perheen yhteistä aikaa saadaan kuukaudessa vain sen hetken verran, kun matkustajalauttaa valmistellaan paluumatkalle kotikylän satamassa.

Finn ja hänen siskonsa Cora käyvät koulua itsenäisesti, mutta koska Kanadan syrjäseutujen lapsille määrätyt kotitehtävät ovat varsin helppoja, lapsille jää paljon vapaa-aikaa. Finn käyttää sen harmonikkaa soittaen ja kalareissuille soutaen. Finn on toiveikas, jos hän vain saisi kalan, voisi kotikylässä kaikki palata ennalleen. Cora sen sijaan soittaa viuluaan ja muuttaa naapuruston tyhjentyneitä koteja omiksi värikkäiksi maailmoikseen.

Emma Hooperin Koti-ikävän laulut kulkee kahdella aikatasolla, jotka lomittuvat toistensa kanssa. 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen osuvissa luvuissa kerrotaan Marthan ja Aidanin nuoruudesta sekä siitä, kuinka he tutustuivat ja kiintyivät toisiinsa. 1990-luvulle sijoittuvissa osioissa päähenkilöinä ovat sen sijaan Marthan ja Aidanin lapset Finn sekä Cora, vaikka vanhempien ajatuksia ja tekemisiäkään ei kokonaan sysätä syrjään.

Kirjassa minua kiehtoo erityisesti sen petollisen rauhallinen ja jollain tavalla jopa mystinen tunnelma. Hiljalleen autioituva kylä ja mielikuvitustensa varassa seikkailevat lapset luovat mielikuvan ikuisista lapsuuden kesistä, tosin melankolisen harmaan suodattimen läpi katsottuna.

Kirja on täynnä suuria ongelmia, joiden kanssa ihmiset ympäri maailmaa taistelevat. Ryöstökalastus, yksinäisyys, perheiden hajoaminen, kuolema ja syrjäseutujen autioituminen ovat tragedioita, jotka meistä jokainen voi tunnistaa. Kirjan ääressä pohdin paljon ihmisen suhdetta hänen kotiinsa. Miten syvälle juurensa voi kasvattaa ja miten kipeää tekee niiden riuhtaiseminen irti? Onko ihmisellä oikeus valita missä hän asuu vai saako siihen puuttua ulkopuolelta? Nämä pohdinnat eivät koske vain Kanadan syrjäseutuja vaan monia suomalaisia kyliä, jotka vielä hetki sitten olivat eloisia.

Hooperin kirjoitustapa on jollain tavalla lyyristä. Aluksi meinasin hermostua, sillä hän ei ole merkannut sitaatteja, joten lukiessa on välillä vaikea hahmottaa kuka sanoo mitäkin. Nopeasti tuohon kuitenkin tottuu, ja oikeastaan sitaattimerkit olisivat vain väkivaltaisesti runnoneet kauniisti soljuvaa tekstiä. Kirjassa on käytetty myös jonkin verran toistoa tehokeinona, millä on saatu aikaan kiinnostavia rytmisiä koukkuja.

Kirjan sanoma on niin väkevä, että varsinkin kirjan loppupuolella olin pakahtua sen alle. Kyseessä on ehdottomasti viiden tähden kirja, yksi alkuvuoden kirkkaimpia helmiä. Onneksi tämä oli lukupiirimme kirjana, muuten se olisi hyvinkin saattanut mennä täysin ohi.

allekirjoituslaura

★★★★★
Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Suomennos: Satu Karhulahti
Gummerus, 2018
Sivuja 379
Luettavaksi Elisa Kirjasta

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta

Ps. Se kaunis aloituslause kuuluu näin: Vedessä oli merenneito, sanoi Finn.

One thought on “Romaani kuin kauniin haikea laulu – Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s