Oletteko huomanneet, että monesti lehtien arvostelupalstoilla elokuville, kirjoille, näytelmille ja levyille on tapana antaa tähtiä, mutta vaikkapa oopperan, baletin, taidenäyttelyiden ja klassisen musiikin kohdalla niitä harvemmin näkyy? Onhan toki totta, että pikkuinen tähtirivistö on varsin epämääräinen arvio moniulotteisesta taideteoksesta, mutta on silti kiinnostavaa että edelleen vuonna 2020 näemme tällaisen konkreettisen osoituksen jonkinlaisesta erilaisesta katsantokannasta taidemuotoihin.
Sanotaan nyt jo tässä vaiheessa, että minä pidän arvostelun kylkeen liitetyistä tähdistä. Kuten jo viime vuonna kirjoitin, minulle oli heti aivan selvää, että blogissamme julkaistaan kirja-arvioiden yhteydessä arvio myös sakaraisessa muodossa. Kuten tuo vanha pohdintani osoittaa, tähtien antaminen ei aina ole helppoa eikä tuomio ole suinkaan lopullinen. Silti pidän tähtien merkitsemistä ylös lukijoiden palvelemisena. Sanalliset arviot ovat lopulta aikamoista pyörittelyä, josta arvioijan niin sanotusta lopullisesta mielipiteestä on toisinaan vaikea saada selvää. Olen lukenut useampiakin ylistäviä kirja-arvioita huomatakseni lopulta kirjan saaneen ”vain” kolme tähteä. Tähdet ovat siis ikään kuin kiteytys lukijan ajatuksista, sellainen yksinkertaistus, jota ei voi piilottaa pitkien lauseiden kiemuroihin. Yksinään ne ovat tietysti varsin valjuja, joten mieluiten nautiskelen tietysti tähtien ja sanallisten arvioiden yhdistelmästä.
Tässä kolmen ja puolen vuoden kirjablogiuran aikana päänsisäinen tähdenantojärjestelmäni on muokkautunut ja kehittynyt. Osaan aika hyvin tunnustella mikä on mielestäni oikea määrä tähtiä kulloisellekin kirjalle. Lukupiirissä sivulauseessa heittämäni 5/5 tähteä -kommentti jopa herätti pientä huvittuneisuutta. Siinä kulmassa rinkiä ei selkeästi ole käytetty Goodreadsia.
Koska olen viime kuukausien aikana onnistunut vihdoinkin sanallistamaan itselleni tähtiarvioideni merkitykset, päätin jakaa ne myös teille. Minusta ainakin on kiinnostavaa lukea muiden arviopohdiskeluja ja lisäksi tällainen ”arvosteluasteikon” paljastaminen tuo varmasti omiin kirja-arvioihini avoimuutta. Sanottakoon nyt samalla, että olen todella arka antamaan ääripään arvosanoja, mutta yritän petrata siinä. Haluaisin antaa enemmän viittä tähteä, mutta se tuntuu niin suurelta tunnustukselta, että olen vähän varonut sitä. Viime aikoina olen yrittänyt varoivaisesti aukoa tuota patoa. Yhden tähden antaminen tuntuu taas niin totaalityrmäykseltä, että se vähän hirvittää. Joku Youtuben kommenteissa ihmettelikin miksi annoin koko videon ajan parjaamalleni äänikirjalle lopulta kaksi tähteä. No siksi kun ihan ymmärsin mikä sen kirjan pointti on ja tavallaan se olisi voinut olla ihan hyvä ja joku siitä varmasti nauttii ja ja ja.
No mutta mennäänpäs asiaan. Tässä ovat minun tähtiarvioideni selitykset.
1–1,5 ★ Miksi tämä kirja on edes julkaistu?
Vaikka kirja olisi omasta mielestäni huono, siitä voi yleensä saada edes jotain irti. Paitsi jos kirja on niin kammottavan huono, että sen olemassaolon kyseenalaistaa kokonaan. Annan hirvittävän harvoin yhtä tai puoltatoista tähteä ja suurimpana syynä lienee se, että harvoin haksahdan näin kauas omasta lukumaustani. Ja jos tällainen kirja sattuu käteeni, on minulla yleensä jokin painava syy lukea se loppuun. Viimeisimpinä esimerkkeinä tulevat mieleen Salka Valka (lukupiirikirja), Sarah Fordin pikkukirjat (nämä olivat niin nopealukuisia, että puhtaasta uteliaisuudesta luin kaikki kirjastosta lainaamani) sekä osa Calendar Girl -sarjasta (halusin selvittää miten sarja päättyy ja tehdä koettelemuksestani kirjatubevideon). Yhden tähden kirjassa koko kirjan pointti on kadoksissa, kerronta on luotaantyöntävää tai sitten olemme kirjan kanssa aivan eri planeetoilta. Lukukokemuksesta käteen jää lähinnä muille annettava kehotus kyseisen kirjan välttelemiseen.
2–2,5 ★ Kärvistellen loppuun saakka.
Kaikkein huonoimpien tähtiarvioihin saaneisiin verrattuna kahden tähden kirjoissa on jo jotain pointtia. Pystyn ymmärtämään miksi kirjat on julkaistu ja miksi joku niistä saattaa pitää. Kirjassa saattaa olla jopa ihan onnistuneitakin kohtia, mutta jokin mättää kokonaisuudessa ja pahasti. Ehkä kirjan päähenkilö on sillä tavalla epäuskottavan rasittava, että se ainoastaan ärsyttää lukijaa mutta ei palvele tarinaa millään tavalla (koska ärsyttävä hahmohan voi olla todella mahtava lisä, jos se vaan on toteutettu taiten!). Ehkä kirjassa yritetään kohauttaa jollain elementillä, joka on jo auttamatta vanhentunut tai muuten tarkoituksenhaluinen. Ehkä kirja ei yksinkertaisesti päästä lukijaa sisään tarinaansa. Kahden tähden kirjaa en lähtisi suosittelemaan muille kuin ääritilanteissa, mutta mieluusti kuulen aina niiden mielipiteitä, jotka ovat pitäneet kirjoista joille itse annan kasi tähteä.
3–3,5 ★ Ihan kiva, mutta en välttämättä uudestaan lukisi.
Kolme tähteä on turvallinen arvio. Se on tähtiasteikon ”ihan kiva”. Kolmen tähden kirjassa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta toisaalta se ei ole millään tavalla ajatuksiani ravisutteleva tai maailmoja vavisuttava. Usein kolmen tähden kirjan luettuani olen ihan iloinen, että luin kirjan, mutta en välttämättä näe tulevaisuudessa enää yhteisiä lukukertoja. Kolmen tähden kirjaa uskallan kuitenkin jo suositella muillekin, sillä tietysti nämä tähtiarviot näin blogikontekstissa kuvaavat henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kolmen ja puolen tähden kirja saattaa olla itse asiassa erittäin hyväkin, siitä puuttuu vain hippunen sitä mystistä ”jotain”, joka tekee kirjasta upean.
4–4,5 ★ No nyt löytyi helmi!
Yleisin kirjalle antamani arvosana on neljä tai neljä ja puoli tähteä. Se johtunee siitä, että tunnen kirjamakuni niin hyvin, että yleensä tartun ensisijaisesti teoksiin joista uskon pitäväni. Neljän tähden kirja tarjoaa erinomaisen lukukokemuksen, ja olen kovin iloinen, että kyseinen kirja päätyi lukulistalleni. Teoksessa on kaikki kohdallaan, mutta siitä puuttuu se jokin erityislaatuinen seikka, joka sytyttäisi sen kuuluisan viidennen tähden loistamaan. Neljän ja puolen tähden kirja on jo hyvin lähellä, mutta vaikka kuinka kirjalle työntäisi mielessään vauhtia, se ei aivan yllä sinne viiden tähden kirjojen harvalukuiseen joukkoon. Siitä puuttuu vielä jotain. Jokin ovela koukku, nerokas keksintö tai vastustamaton lukuimu.
5 ★ Olisivatpa kaikki kirjat tällaisia!
Tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista olen antanut viisi tähteä neljälle ensimmäiselle Potterille, Koti-ikävän lauluille, Dodolle, Tinasotamiehille, Hukkuneille, Yliajalle, Tarja Kulholle, The Only Plane in the Skylle sekä kolmelle ensimmäiselle Artemis Fowl -kirjalle. Koska en pyri näissä arvioissa olemaan objektiivinen, saavat lapsuuteni suosikit eli Potterit ja Fowlit luultavasti hieman nostalgialisää. Mutta ovat ne silti aivan mielettömiä! Sen sijaan näitä muita kirjoja yhdistää jokin muu ainutlaatuinen ominaisuus, joka saa kirjan nousemaan esille siitä suuresta kirjamassasta, jota minäkin vuoden mittaan tarkastelen. Koti-ikävän lauluissa se jokin on maagisen kaunis kieli. Dodo ja Tinsasotamiehet koukuttivat juonellaan, kun taas Yliajassa oli niin herkullinen lähtöasetelma ja kirjallinen toteutus, että alle viiden tähden arvio olisi tuntunut vähättelyltä. Hukkuneet oli myös toteutettu äärimmäisen upeasti samoin kuin äänikirjana kuuntelemani The Only Plane in the Sky. Äänikirjana äärimmäisen onnistunut Tarja Kulho sai minut nauramaan ääneen olematta kuitenkin tyhjänpäiväinen. Viiden tähden kirjojen päättyessä surettaa, että nytkö se jo loppui. Viiden tähden kirjoissa on jokin oivallus, jonka kuka tahansa olisi voinut keksiä, mutta eipä keksinyt. Toisaalta taas viiden tähden kirjojen äärellä tulee usein tunne, että tämä asia on toteutettu niin hyvin, etten olisi itse koskaan kyennyt vastaavaan. Se saa ihailemaan kirjailijaa aivan uudella tavalla. Viiden tähden kirjan ilosanomaa haluaa julistaa kaikille ja sen erinomaisuutta on valmis puolustamaan. Oi jos kaikki kirjat olisivatkin näin hyviä!
Sellaiselta näyttää minun arvosteluasteikkoni. Todettakoon vielä kerran muistutuksena, että nämä kirja-arviot ovat subjektiivisia ja niihin vaikuttavat monet asiat aina kirjan lukuhetkestä lähtien. Kirjasomessa korostuu nimenomaan henkilökohtainen lukukokemukseni, joten jos olemme aivan eri mieltä jostain kirjasta, emme ole kumpikaan väärässä. Tarkastelemme kirjaa vain eri kanteilta.
Millainen on sinun arvosteluasteikkosi kirjoille? Pihtailetko viittä tähteä vai jaatko sitä surutta? Vai paheksutko kenties koko pistejärjestelmää? Millainen on sinusta täydellinen kirja?
Bibbidi Bobbidi Book 
Itse luen melkeinpä kaikki kirjat loppuun asti. Yleensä vain siksi että saisin annettua mahdollisimman tarkan arvion. Ja aloin itse miettimään ja päädyin siihen tulokseen että välttelen 5 tähden antamista kirjalle aika yllättävän paljonkin. Esim. Harry Pottereille kuuluisi antaa viisi tähteä helposti. Ja itse olen antanutkin kaikille paitsi yhdelle. Feeniksin killalle annoin vaan 4,5 tähteä. Siinä vain on jotain sellaista mistä en pidä. Kuulostaa heti kauhistuttavalta sanoa tuo, mutta pakkohan se on. Välillä se vähän hävettääkin jopa.
TykkääTykkää
Ne harvat kirjat, jotka jätän kesken, eivät koskaan päädy tilastoihini tai teksteihini. Jotenkin ehkä senkin takia taistelen ne loppuun saakka, koska lukemiseen käytetty aika ”menee hukkaan”, jos ei kärvistele loppuun asti. Hölmö ajatus, mutta onneksi nykyään hirveän harvoin tulee tartuttua kammottavan huonoihin kirjoihin.
Mulle Harry Potterit on viiden tähden kirjoja, koska näen ne niin vahvasti kokonaisuutena. Eivät ne kaikki ole mulle aivan yhtä hyviä, mutta koska niiden luoma kokonaisuus on mulle niin tärkeä ja eheä, on mahdoton olla antamatta viittä tähteä. Tunnistan toki ne kirjojen heikkoudetkin, mutta näiden kohdalla mun on todella hankalaa olla jotenkin edes näennäisesti objektiivinen. Se mulle sallittakoon.
TykkääLiked by 1 henkilö
Itse koen tähditykset melko yhdentekevinä, koska kullakin on ne omat asteikkonsa ja määreensä tähdille unohtamatta muita preferenssejä. Jos ei niitä tiedä, ei tähdityksestä sinänsä ole hyötyä lukijalle. Toisaalta tähditys ei minua häiritse eli kukin tyylillään.
Itse en tähditä, pyrin tuomaan mielipiteeni muulla tavoin esille blogikirjoituksissani. Jos huomaan, että kirjotus on ympäripyöreää ja siitä on vaikea löytää suoraa mielipidettä, kirjaan sen selkokielellä loppuun tyyliin ”Mielipide selkokielellä” ja sitten kerron pidinkö kirjasta vai en ja missä määrin ja miksi tai miksi en.
TykkääTykkää
Aivan loistava tapa tuo Mielipide selkokielellä! Joskus tekstit tosiaan ovat aika ympäripyöreitä ja kun kirjaa käsittelee monelta kulmalta, on välillä hanaklaa luoda sitä mielipidettä, että voisiko tämä olla itselle sopiva kirja.
Tuo on kyllä totta, että jokaisella on todella erilaiset arviointiasteikot! Ja vaikka jokin kirja olisi toisen mielestä täydellinen, ei se välttämättä toiselle sovi ollenkaan. Siksi onkin kiinnostavinta lukea niitä sanallisia arvioita. Tähdet toimivat mulle lähinnä sellaisina selventävinä suunnannäyttäjinä.
TykkääTykkää